keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Täydellä höyryllä...

Meillä täällä on edelleen täysi höyry päällä. Juniorilla on kirjoitukset meneillään, ja vielä kaksi ainetta jäljellä. Voin vain kuvitella kuinka helpottunut hän on perjantaina, kun rankka urakka on viimeinkin ohi. Ohjelmassa on kuulemma konsertti kavereiden kanssa, enkä todellakaan odota häntä kotiin kovin aikaisin! Lupasimme hänelle, että viikonloppuna mennään syömään, ja samalla juhlistamaan koulun loppumista. Sikäli mikäli meidän seura kelpaa...

No, sitten alkaakin tulosten odottaminen, jota kestää elokuun puoleen väliin, ja viikko sen jälkeen tulee vihdoin tieto opiskelupaikasta. Kesätöitäkin pitäisi jostain löytää ja ajotunnit aloittaa. Tämä on tosiaankin ollut erillainen kesä. 

Pojista vanhempi reppureissaa Etelä-Amerikassa. Viikon varotusajalla hän päätti, että nyt tai ei koskaan ja varasi lennon Rio de Janeiroon. Kyllähän te tiedätte, että aina sitä on  Kaija Koota lainatakseni, sydän vähän kallellaan, mitä omiin lapsiinsa tulee. Ei kai se huolehtiminen lopu koskaan, vaikka aikuisia ovatkin. Ja onhan se hyvä, että on rohkeutta lähteä. Eipä sitten tarvitse myöhemmin katua, että olisi pitänyt. No, hyvin on reissu tähän asti mennyt ja hän on reissannut Brasiliassa, Argentiinassa, Uruguaissa ja juuri nyt hän opiskelee espanjaa Paraquaissa.

Harva se päivä joku meistä juttelee hänen kanssaan, ja viestejä lähtetellään myös jatkuvasti. On se vaan helppoa ja halpaa tämä yhteydenpito nykyisin. Tuntuu jotenkin hassulta, että toissa päivänä näin pojan huoneen ja oleskelutilat Paraquaissa, ja myöhemmin illalla kommentoin hänen espanjan kotitehtäviään. Hänelle puolestaan näytin livenä Smokeyn ruinaamassa ruokaa kaapin edessä täällä kotona. Whatsupit ja skypet kyllä lyhentävät välimatkaa kummasti ja välillä sitä unohtaa, että toinen on maapallon toisella puolella. Toivottavasti hän nyt syksyllä kuitenkin palaa takaisin Irlannin kamaralle.

Toista se oli silloin, kun itse säästin 50 pencen ja punnan kolikkoja puhelinrahoiksi Lontoossa. Sovimme äidin kanssa soittoajat, että olisin puhelimen vieressä ja kirjeitäkin tuli kirjoitettua oikein urakalla. Eipä tarvitse enää miettiä puhelujen kalleutta tai postin hitautta.

Vielä pitäisi reilu viikko jaksaa töissä, ja sitten pidän viikon loman. Ja ilmat, no ne nyt ovat edelleen täällä mitä sattuu. Kesä ei ole vieläkään rantautunut Vihreälle Saarelle.

 Kuvat otin viikko sitten Corkin yliopiston kampukselta.   






14 kommenttia:

  1. Onpa viihtyisän näköistä kampuksella :) Hyvää juhannusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä vanhat rakennukset ovat todella kauniita ja viheralueetkin on pidetty hyvässä kunnossa. No, on siellä siiten modernejakin rakennuksia...

      Poista
  2. Siellähän on nyt jännät ajat edessä. Tsemppiä pojalle viimeisiin kirjoituksiin ja toiselle espanjan opiskeluun. Meillä ollaan jo voiton puolella, kun pojalle tuli viime viikolla tieto opiskelupaikasta. Saa tämäkin äiti huokaista helpotuksesta.
    Ihanaa keskiviikkoiltaa sinulle Saara <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää on. Opiskelupaikka selviää vasta elokuun loppupuolella. Meidän espanjanopiskelijan pitäisi palata takaisin syyskuussa. Katsotaan miten käy. Onnea pojallesi ja äidille myös opiskelupaikasta. Toivottavasti hän viihtyy uudessa koulussa.

      Poista
  3. Takaisin linjoilla. Vietnam oli jotenkin blogeja vastaan, enkä päässyt koko matkan aikana blogloviniin. Se oli estetty. Mutta monen monta reppureissaajaan me näimme, nuorimmat oli 17-v ja 18-v ja minä mietin, että kylläpä heillä on luottavaisia vanhempia, kun laskevat tytöt keskenään menemään. Mutta toisaalta, pakkohan sitä on. Haluaahan sitä nähdä, että lapsi on kasvanut ja hän osaa ja voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minua aluksi hirvitti, vaikka aikuisesta onkin kyse. Sitä tulee mieleen heti kaikki kauhutarinat. Hienosti on kaikki tähän asti mennyt. Olin todella iloisesti yllättynyt tuosta kielikoulusta. Espanjaa puhutaa niin monessa maassa, että sen taidosta on hyötyä tulevaisuudessa.

      Poista
  4. Nykyisin on hienoa, että viestit kulkevat mistä päin maailmaa hyvänsä.
    Äiti on aina vähän huolissaan lapsistaan, jos he eivät ole helmoissa <3
    Ihanaa juhannusviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä yhteydenpito vaan niin helppoa. Luulen, että me äidit aina olemme huolissaan, vaikka lapset olisivat kuinka vanhoja.

      Poista
  5. Niin upea puutarhamiljöö ja rakennukset kampuksella, tulee mieleen monet brittisarjat (anteeksi yleistys!), mitkä on kuvattu vastaavissa maisemissa. On se hurjaa, kun nuoret uskaltavat lähteä toiselle puolelle maailmaa niin nuorina mutta helpottavaa kun voi pitää niin vaivattomasti yhteyttä. Mies on usein muistellut omia Interreil-matkojaan ympäri Eurooppaa, kun liikuttiin ilman kännyköitä. Mahtoi vanhemmilla olla monia huolenhetkiä!
    Huoli lapsista ei taida kaikota koskaan <3
    Hyvää Juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä rakennukset ovat tosiaa samanlaisia kuin Isossa Britannisassa. Tämäkin yliopisto perustettiin silloin, kun britit olivat täällä vallassa. En nyt muista varmasti, mutta luulen, että arkkitehti oli englantilainen.'

      Maailma on kovasti pienentynyt ja nuoret reissaavat ympäri maailmaa. Oli kauhuissani, kun hän viikon varotusajalla sanoi lähtevänsä. Nyt ajattelen, että se oli hyvå ratkaisu. Syksyllä alkaa osa=aikaopiskelut, joten silloin pitäisi palata taas irlantiin. Oma äitini huolehtii minusta edelleen vaikka olen jo 50 v!

      Poista
  6. Kuulostaa kyllä jänniltä ajoilta siellä!
    Kuvat ovat kauniita, vähän nyt erityyppinen campus kuin Helsingin versio <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekkin kaunis kampus? Meillä tosiaan tapahtuu paljon juuri nyt. Vähän haikeaa samalla!

      Poista
  7. Tsemppiä odotukseen - sekä loman että kirjoitusten! Ovat nuo kampus-kuvat vähän eri toista mitä meidän kampukselta saisi. Toivottavasti lomasta tulee mukava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkös sinä ole tuolla kampuksella joskus käynyt? Kävin siellä kävelemässä yhtenä viikonloppuna. Pitävät hyvää huolta vihrealueista. Lomaa tulee tarpeeseen!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!