sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kupariaikaan

Yksi paheistani on sisustuslehtien ostaminen ja tietysti siis niiden lukeminen. Digiversioiden lukeminen tabletilla ei ole ollenkaan yhtä nautinnollista kuin normaalin lehden. Silloin kun mieheni vielä kävi säännöllisesti naapurisaarella, tein aina lehtitilauksen. Se alkoi vuosia sitten siitä, kun sain häneltä tekstiviestin, että oli lentokentällä ja odotteli koneen lähtöä. Oli kuulemma tylsää. Minä siihen, että käyppäs ostamassa, aikasi kuluksi, vaimollesi pari lehteä. Siitä lähtien tein aina lehtitilauksen ja aika usein sainkin haluamani lehdet luettavikseni.

Samat lehdet ovat myynnissä täälläkin, mutta kaksinkertaiseen hintaan. Se ärsyttää. Ongelma on, että kuin sisustuslehtiä lukee, saa aina uusia ideoita ja oma koti alkaa näyttää jotenkin tylsältä. Pidän muuten englntilaisista sisustuslehdistä, koska niitä on hyvä valikoima, laidasta laitaan. Yläluokkaiselle seurapiirirouvalle löytyy omat lehtensä ja meille taviksille omansa.

Suomalainen lehtivalikoima on onneksi parantunut vuosien kuluessa. Enää ei tarjolla ole sitä samaa avotakkaa. Valitettavasi vieläkin Suomessa ihailtu tyyli on mielestäni jotenkin tylsä ja mielikuvitekseton. On se mustavaloinen matto, ne valkoiset keittiöntuolit, se kynttiläviritys ja ne julisteet hyllyn päällä. Kaikki on kallista ja designiä, mutta sitä samaa. Onhan se helppoa sutia kaikki seinät valkoiseksi ja ostaa tietyt huonekalut ja muut lisukkeet. Ei mitään omien käsien tuotoksia, kierrätettyä tai perittyä. Sisustamisesta ei minusta voi oikeastaan silloin edes puhua. Vai mitä mieltä olette? 

Niin, nyt on kupari muodissa ja ajattelin hypätä ajanhermolle minäkin, mutta saaramaisesti tietysti. Vaihdoin eteiseen uuden kellon, koska entisestä en koskaan oikein oppinut tykkäämään. Tänne lähelle avattiin puolisen vuotta sitten englantilainen sisustusliiken nimeltään Range. Siellä on vaikka mitä, ja mikä parasta järkevään hintaan. Eli jos haluaa jotain uutta kotiin, mutta ei ole valmis maksamaan maltaita, kannattaa pistäytä. Siis jos asustaa näillä saarilla. Kello löytyi siis sieltä. 

Kynttiläjalka puolestaan oli ennen musta. Ostin rautakaupasta spraymaalia ja simsalabim siitä tuli kuparinhohtoinen. Hyasintti suuressa viinilasissa ei tuoksunut jouluna, mutta ilahduttaa meitä nyt helmikuussa. Täällä muuten on juuri nyt kaupoissa myynnissä hyasinttikimppuja!

Meidän kylällä on kiva hyväntekeväisyyskirppari, jossa tavara vaihtuu nopeasti ja sieltä olen tehnyt vaikka mitä löytöjä. Täällä kirppareiden hinnat ovat Suomen hintoja alhaisemmat. Viimeksi siellä käydessäni oli kaikki lasit ja kupit tarjouksessa 0.50 c kipale. Näin joukossa kaksi kaunista viinilasia ja ostin ne eurolla. Hyllyltä löysin myös kuvan kannun, ja se lähti mukaani kahdella eurolla. 

Kassalla täti pakkasi ostokseni Brown Thomasin paperikassiin. BT on irlantilainen luksustavaratalo, joten minua hymyilytti, kun kävelin kasseineni kadulla, kuin mikäkin hieno rouva. 

Olemme siis siirtyneet kupariaikaan!










10 kommenttia:

  1. Tosi kivan kellon olet löytänyt.
    Täälläkin kevät on hyasintti-aikaa ja niitä myydään siis myös leikkokukkina maljakkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Hollanin kevät ja tulpaanipellot olisi kyllä vielä joskus koettava. Minä sitten rakastan hyasinttien tuoksua.

      Poista
  2. Kupari onkin kaunista. Äitini keräili kuparipannuja kirppareilta. Liekö vielä ovat tallessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole oikein koskaan innostunut kuparista, mutta sitten näin lehdessä kuvia ja päätin, että tahtoo olla trendikäs. Noista äitisi kuparipannuista saisi hienon kokoelman vaikkapa keittiöön.

      Poista
  3. Todella kiva kello ja koko asetelma on kaunis! Tuntuu, että mustavalkoisen sisustuksen aika alkaa olla ohi, tervetuloa värit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eiko olekkin kiva, että väri tekee tulemistaan. Minusta se mustavalkoinen sisustus muistuttaa jotenkin sairaaloita, eikä ole ollenkaan kotoisaa. Eihän sitä voisi edes valkoisella sohvalla istua, kun pelkäisi koko ajan, että likaa sen.

      Poista
  4. Ihania juttuja! En ole koskaan tykännyt siitä pelkistetystä mustavalko linjasta ja tosiaan jokaisella samat jutut. Tykkään rönsyillä enemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, rönsyily on kivaa. Ei kaiken tarvitse olla niin täydellistä. Koti on koti ja elämämistä varten.

      Poista
  5. Ehkä sinulla on nyt vähän vanhaa tietoa suomalaisten sisustamisesta.Kyllä täällä löytyy tyylejä joka lähtöön.Näin ainakin omassa tuttavapiirissäni.Tietty yhtenä tyylinä aina säilyy yksinkertainen,klassinen pohjoismainen tyyli,mutta se on vain yksi tyyli kaikkien muiden rinnalla. On maalaisromanttista,on tyylejä eri vuosikymmeniltä,on minimalistista.... Ehkä nuorten suurimpana hittinä juuri nyt on kuitenkin vähentää tavaraa,kierrättää kaikki tarpeeton pois nurkista,suosia aitoja materiaaleja,kunnostaa vanhaa,tehdä itse jne. Halutaan tietää tuotteiden alkuperä,vältetään kertakäyttötuotteita,muovia jne. Kun elämä on kiireistäkodin ulkopuolella niin kodista halutaan tehdä paikka jossa viihdytään ja rauhoitutaan. Itse en kestä tavaroiden ja värien paljoutta ympärilläni vaan nautin nimenomaan niistä vaaleista pinnoista ja isoista ikkunoista avautuvasta luonnosta.Minulle kauhistus olisi kukkaverhot,pitsihörhelöt ja seinät täynnä tauluja,hyllyt täynnä tavaraa. Mutta silti saatan oikeasti tykätä jonkun ystäväni väri-iloittelusta ja aivan erilaisesta tyylistä.Jokaisen koti saa ja pitää voida olla juuri sen näköinen missä itse viihtyy.Ei pidä sisustaa kylään tuleville vieraille,vaan itselleen! Sinulla on tosi kiva blogi ja ihana oma tyyli!
    Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit. Suomalaiset kodit aukeavat minulle tosiaan lähinnä blogeissa ja sisustuslehdissä. Siellä näkyy usein samat matot, kynttiläjalat ja julisteet. Normikoteja siellä harvoin näkee, joten tämä taitaa selittää yksipuolisen mielipiteeni.

      Konmaritus näyttää tosiaan olla suosittua siellä. Täällä siitä ei juurikaan puhuta. Paitsi, että yksi työkaverini oli saanut sen kirjan joululahjaksi ja oli todella yllättynyt, kun kerroin lukeneni toisen hänen kirjoistaan. Etenkin vanhemmissa irlantilaisissa taloissa on vähän säilytystilaa, joten tavaran kanssa pitäisi olla todella tarkkana. Muuten sitä on joka paikassa. Kaipaisin tännekkin enemmän kierrätystä, tuunausta ja kirppareilla kiertelemistä. Meidän huutokauppa pisti ovet kiinni, joten nyt pitää löytää uusi paikka, josta löytyisi edullisia vanhoja tavaroita.
      Liika tavara imee mukanaan energiaa. Olenkin yrittänyt päästä kaikesta turhasta eroon, mutta huonolla menestyksellä. Remontoituun taloon vein meiltä paljon tavaraa. Keittiön kaappeihinkin oli kertynyt vaikka mitä kuppeja ja kippoja.
      Makuja on monia ja joskus tosiaan sitä ihastuu toisen tyylistä, vaikka sitä ei omassa kodissa voisikaan kuvitella. Koti on koti ja olet kyllä niin oikeassa, kun sanot, että koti pitää sisustaa itselle, eikä muille. Eli jos mustavalkoinen on SE juttu, niin siitä vaan. Irlannissa miellä olisi paljon oppimista suomalaisilta. Toivottavasti kierrätys rantautuu tännekkin pian.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!