tiistai 5. syyskuuta 2017

Tytöttelyä

Käväisin tässä viikolla hakemassa syötävää läheisestä lounasravintolasta. Tilaan sieltä silloin tällöin myös kokousiin purtavaa, joten tuntevat minut. Muistavat jopa etunimenikin! Kun lähdin voileipäpaketti kanssa takaisin toimistoon, huikkasi yksi tytöistä (tai paremminkin naisista) perääni, että Saara, nähdään taas pian ja nauti voileivästäsi, tyttö. Tyttö, siis minäkö? Kyllä vaan. Corkissa kaiken ikäisiä ja kokoisia naisia tytötellään. "Mitä kuulu, tyttö?" "Onko kaikki hyvin, tyttö?" "Minne olet menossa, tyttö?"

Ihmiset myös muistavat etunimesi, koska heti sen kuulutuaan alkavat toistamaan sitä keskustelussa. "Saara, kauanko olet asunut täällä?" "Nähdään ensi viikolla, Saara." "No, hei Saara, enpä ole nähnyt sinua pitkään aikaan."

Itse olen huono muistamaan nimiä, enkä edelleenkään osaa toistaa toisen etunimeä keskustelussa. Se tuntuu, jotenkin turhalta, eikä vaan istu puheeseeni. Arvatkaapas nolottaako, kun en läheskään aina muista muista puolitutun nimeä. Ei kehtaa edes kysyä, koska toinen tietysi muisti heti minun nimeni...






4 kommenttia:

  1. Nätit rakennukset. Joo, jännä juttu tuo, miten myös Australiassa ja Amerikoissa puhutellaan vähänkin tuttuja etunimellä tai sitten kutsutaan kullaksi. Olen opetellut puhuttelemaan henkilöitä nimeltä, mutta kullittelemaan kieleni ei taivu. Ei sitten millään. Hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en vaan osaa toistaa nimiä. Eikä darling,live tai peritään sovi suuhuni.

      Poista
  2. Kiva kirjoitus! Kuule, laitatko sen sun instaosoitteen johonkin tänne blogiin näkyville, kun en onnistunut löytämään sivustoasi sieltä :)

    VastaaPoista
  3. Se on saarabee123. Laitan tänne linkin ihan pian.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!