sunnuntai 20. elokuuta 2017

Päännollaus

Viime viikkoiset ja päiväiset tapahtumat, niin omassa pienessä elämässäni kuin maailmalla, ovat pyörineet päässäni karusellin lailla. Oli pakko päästä nollaamaan pää. Yleensä nollaus tapahtuu yksinkertaisesti ulkoilemalla. No, se ei tänään onnistunut, sillä vettä on satanut lähes koko päivän.

Onneksi lääkäri perjantaina antoi minulle luvan palata joogaamaan, joten joogasali ja siellä alkanut uusi tunti ratkaisivat ongelmani. En yleensä käy meditaatiotunneilla. Ihan vaan siitä syystä, että rentoutuminen ei ole koskaan ollut minulle mikään ongelma. Jos en pääse ulos luen tai kuuntelen kirjoja, teen käsitöitä tai kuuntelen vaikkapa musiikkia. Nyt kuitenkin tuntui, että omat konstit eivät riittäneeet. Niin paljon kaikenlaista negatiivistä söi sisältä.

Tunti, tai paremminkin puolitoistatuntinen, koostui kahdesta osasta. Ensin venyteltiin ja sitten rentoutettiin koko kroppa, alkaen varpaista ja päättyen päähän. Takana joku kuorsasi, minäkin liikuin siellä valveillaolon ja unen rajamailla. On muuten aika vaikeaa olla ajattelematta mitään muuta kuin omaa hengitystä. Jatkuvasti mieleen tulee joku, yleensä tekemistä tai reagointia vaativa, asia. Kuinkahan monta kertaa olen hengityksen sijaan miettinyt kauppalistaa ja seuraavan päivän ruokaa?

Tämän aamuinen päännollaus sujui hyvin, ja olo keveni huomattavasti. Ei, en voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, enkä voi ratkaista kaikkia maailman onglemia. Kesä on lomien puolesta ohi, enkä voi sillekkään mitään, että tänä vuonna en sukella syksyyn täynä energiaa. Jotkut asiat etenevät ja ongelmat ratkeavat (tai ovat ratkeamatta), omalla painollaan, eikä niihin voi juurikaan itse vaikuttaa. Pieni, mutta minulle iso asia on se, että on pakko kestää taas tämä vaihe, jolloin kunto on mitä on, eikä muu auta kun alkaa sitä vähitellen kohentamaan. Ensi viikonlopusta tulee parempi, päätin.

Ensin Barcelona ja sitten Suomen Turku. Käsittämätöntä, masentavaa ja surullista. Kun katsoo niiden nuorten terroristien tai terrorismistä epäiltyjen parikymppisten miesten kuvia, alkaa kylmäämään. Kaikilla elämä vasta aluillaan. Kai heilläkin oli, ennen perusteellista aivopesua, ihan tavallaisia haaveita ja unelmia.

Mikä karmea loppu uhreille ja heidän läheisilleen. Ei saisi pelätä, eikä jättää matkojaan tekemättä. Ei saisi, mutta kun Juniori lauantaina palasi Pariisista ja Ranskasta, huokaisin syvään helpotuksesta.

Lähetän tässä lopuksi vielä lämpimiä terveisiä kaikille turkulaisille lukijoilleni.




4 kommenttia:

  1. Onneksi sinulla on käytössäsi laaja valikoima keinoja, joilla saa - edes hetkeksi - mielestä pois raskaat asiat. Jooga on varmasti hyväksi kropalle ja mielelle. Itse en ole kokeillut. Kaikesta huolimatta hyvää alkanutta viikkoa sinne kauas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi joogaa. Pää kummasti tyhjenee.

      Poista
  2. Kiitos terveisistä, kyllä tuo pysäytti, vaikka olinkin silloin ulkomailla. Kaksi alaistani oli ollut tuolloin torilla, toinen vielä ulkomaalainen, jonka puoliso odottaa vauvaa. Joku kirjoittikin, että Turku on kestänyt tulipaloja - viimeksi iso palo 1827 - ja paljon muuta, niin tämäkin kestetään. Vihaan vastataan toisista huolehtimisella - kuten perjantai jo näytti - ja kaupunki otetaan takaisin itselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä vaan pysty ymmärtämään, että Turussa voi tuommoista tapahtua. Elämä jatkuu, onneksi.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!