keskiviikko 23. elokuuta 2017

Luettu ja kuunneltu on...

Minulla on meneillään jonkinasteinen kirjavimma. Olen lukenut ja ennen kaikkea kuunnellut kirjoja, kirjojen perään. Kevään ja kesän aikana lenkit, matkat ja kotityöt ovat hoituneet äänikirjoja kuunnellen. Viime viikolla lahjoin itseäni uudella tabletilla, joka käy myös hyvin e-kirjojen lukemiseen. Vielä en ole ehtinyt sillä lukemaan, mutta kunhan saan Elena Ferranten Napoli-sarjan viimeisen kirjan luettua, ihan perinteisenä paperiversiona, "korkkaan" ensimmäisen e-kirjani.

Sairaalassakin aika kului ja kivut unohtuivat (ainakin melkein), kun löin luurit korville, ja lukijan rauhallinen ääni vei minut ihan muihin maailmoihin. Lukijoista ehdoton suosikkini on Erja Manto. Hänellä on aivan ihana ääni ja rauhallinen tapa lukea. 

Enni Mustonen on tämänhetkinen suosikkikirjailijani. Serkkuni suositteli minulle Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaa, johon kovasti tykästyin. Kerrassaan sopivaa luettavaa näin Suomen juhliessa 100 itsenäistä vuotta. Näissä kirjoissa Suomea sen historiaa ja tunnettuja henkilöitä katsotaan kyökin puolelta ja palvelusväensilmin. Kirjoissa tulee tutuksi niin Topelius, Sibelius, Leino kuin Edelfeltkin. Kirjojen päähenkilön Idan elämä on tapahtumarikasta, mutta ennen kaikkea kovaa työtä. Aikaisia aamuja ja pitkäksi venyviä iltoja. Ida lypsää, kirnuaa, keittää, paistaa, säilöö, pesee pyykkejä, siivoaa... Lukijaa suorastaan "myötä"väsyttää se palvelusväen loputon työnmäärä. Kaiken aherruksen ja raadannan keskeltä ihmisistä löytyy myös se inhimillinen ja auttavainen puoli:omasta vähästä jaetaan myös toisille.  

Minulta on lukematta vielä sarjan viimeinen kirja nimeltään Ruokarouvan tytär. Sen pystyn onneksi lukemaan e-kirjana, kunhan vain aika antaa periksi. 

Enni Mustonen - Syrjästäkatsojan tarinoita:

Paimentyttö
Lapsenpiika
Emännöitsijä
Ruokarouva
Ruokarouvan tytär.


Toinen saman kirjailijan kirjasarja Järjen ja tunteen tarinoita sopii myös hyvin juhlavuoden lukemistoon. Tätä kirjasarjaa lukiessa avautuu mm Suomea repinyt veljessota naisten näkökulmasta katsottuna. Kirjojen naiset ovat vahvoja ja itsenäisiä suomalaisia naisia, jotka elävät keskellä aikakautta, jolloin Suomen kohtalo ratkaistaan...

Sarjan viimeinen kirja oli minulle pettymys, ja jätin sen kesken. Hyppäys nykyaikaan ei mielestäni tehnyt oikeutta hienosti kirjoitetulle ja mielenkiintoiselle sarjalle.   

Enni Mustonen -  Järjen ja tunteen tarinoita:

Sidotut
Sirpa Kähkönen on ollut minulle täysin vieras kirjailija, ja ihan sattumalta aloin kuuntelemaan Kuopio-sarjan ensimmäistä kirjaa. Näissä kirjoissa katsotaan Suomea ja sen lähihistoriaa punaisten puolelta. Tutustutaan kuopiolaisiin ja sivutaan myös juuriltaan kiskottujen evakkojen elämää. Pääosassa ovat naiset, jotka ovat jääneet arkea pyörittämään yksin, kuka mistäkin syystä.

Osa miehistä palaa rikkinäisinä vankilasta ja sodasta. Osa taas katoaa etsiessään paratiisiä idästä. Elämä ei ole helppoa, mutta pieniä ilonsäteitä siihen tuovat lapsen pehmeä poski, kuppi korviketta, tuore leipä, löytyt saunassa tai ystävän kanssa turinoiti. Sirpa Kähkösen kieli on niin rikasta ja kuvailevaa, että siitä ei voi olla pitämättä.

Sirpa Kähkönen - Kuopio-sarja: 


Mustat morsiammet
Rautayöt
Jään ja tulen kevät
Lakanasiivet
Neidonkenkä
Hietakehto
Tankkien kesä

Ja sitten Suomesta siirrymmekin Italiaan, ja tarkemmin sanottuna Napoliin. Salaperäisen italialaisen kirjalija Elena Ferranten Napoli-sarja on ehdoton must. Siihen jää pakostakin koukkuun. Kaksi ensimmäistä kirjaa on saatavilla suomennettuina, ja veikkaan, että kolmaskin ilmestyy pian. Kuutelin kaksi osaa suomeksi äänikirjoina ja kolmannen englanniksi. Neljättä osaa luen parhaillani,ja sen hain täältä kirjastosta.  

Kahden lapsuudenystävän Elenan ja Lilan elämät keitoutuvat, miehiä myöten, jatkuvasti yhteen. Napolissa sijaitsevassa korttelissa rakastutaan ja rakastetaan tulisesti. Ja vastaavasti vihataan palavasti ja suututaan tulisesti.Siellä autetaan ystävää ja tarpeen vaatiessa tapetaan. Väkivalta, henkinen ja ruumiillinen, on osa kortelin asukkaiden arkea. Kirjan päähenkilöstä, lahjakkaasta ja menestyvästä kirjalijasta Elenasta voisi sanoa, että tytön voi ottaa pois Napolista, mutta Napolia ei voi ottaa pois tytöstä... 

Näitä kirjoja lukiessa tulee pakottava tarve päästä Italiaan. Nyt. Heti.

Elena Ferrante - Napoli-sarja:

Loistava ystäväni
Uuden nimen tarina
Those who leave and those who stay
The story of the lost child

Italiasta kirjamatkani jatkui Turkkiin. Kesälomaani kuuluu aina kirjastossa käynti, ja tällä kertaa sieltä löysin Reeta Paakkisen uusimman Turkkia käsittelevän kirjan Kuun ja tähden mailla. Elämää Turkissa ja Kyproksella. Tuhti tietopakkaus kaikille Turkista ja Pohjois-Kyproksen turkkiliasesta osasta kiinnostuneille.

Muutama vuosi sitten luin hänen ensimmäisen kirjansa nimeltään Kotona Istanbulissa - Tositarinoita Turkista. Vaikka viimeinen kirja on kirjoitettu vasta 2015, on Turkissa tapahtunut senjälkeen paljon: pakolaiskriisi, terroristisikuja ja vallankaappausyritys. Tilanne elää, ja hetkessä kaikki voi muuttua. Turkissa asuvien elämä kuitenkin jatkuu, kaikesta huolimatta. Odotan innolla Reetan seuraavaa kirjaa.

Turkista hyppäsin vielä Islantiin ja lukemaan Satu Rämön hauskaa Islantilainen voittaa aina. Elämää hurmaavien harhojen maassa-kirjaa. Se kuvaa hienosti tuon syrjäisen saaren luontoa, ihmisiä, kieltä ja muita ihmeellisyyksiä. Kun väkeä on saarella vain 300 000 ja risat, ei tuttuihin voi olla törmäämättä. Islannin ja Irlannin "talouskuplat" puhkesivat aikalailla samaan aikaan. Oli mielenkiintoista lukea mitä Islannissa silloin tapahtui.

Jos Napoli-sarjan kirjoja lukiessa tekee mieli lähteä Italiaan, niin tämän kirjan luettua voisin lähteä, ihan vain lyhyelle visiitille, Islantiin. Kauaa siellä en kuitenkaan haluasi viipyä, sillä syrjäinen maa on kallis ja sääkin on mitä on... 

Nyt aion siirtyä kuuntelemaan vaihteeksi dekkareita, ja aloitinkin jo Outi Pakkasen Helteestä. Sitä lukiessa tuli a. kuuma,b. nälkä ja c.halu kierrellä Helsingissä. Outi Pakkasen kirja on aina varma veto, sillä niistä nautin aina.

Koska lukuvimmani ei ota häipyäkseen, otetaan kirjavinkkejä mielellään vastaan! 



14 kommenttia:

  1. No ihan ollaan samoja kirjoja viime aikoina luettu. Ferrante viela odottaa.
    Miten olisi Victoria Hislopin tuotanto? Kaikki lukemani hyvia. Tai Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Lopotti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Victoria Hislopin kirjat olen lukenut kaikki ja hän on yksi suosikki kirjailijaksi. Tommi Kinnunen on minulle uusi tuttavuus, joten täytyykin heti etsiä hänen kirjojaan. Kiitos vinkistä.

      Poista
  2. Minulle näistä tuttuja ovat ainoastaan Enni Mustosen ja Sirpa Kähkösen tuotanto. Syksyllä minäkin aktivoidun lukijana. Yhdyn edelliseen Tommi Kinnusen kirjat vievät mukanaan. Mieleeni tulevat myös Laura Lehtolan takapenkki ja Selja Ahavan, kun mieheni katoaa. Hyviä luku- ja kuunteluhetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä. Toivottavasti mainitsemasi kirjat löytyvät e-kirjoina tai jopa äänikirjoina. Tykkään lukea suomeksi, että pysyy kieli vireänä!

      Poista
  3. Kuopio-sarja on tullut luettua. Ja Reetan kirjat. Tuohon Napoli-sarjaan voisin tarttua seuraavaksi, kuulosti minun kirjoilleni. Oletko jo tutustunut Elif Shafakin kirjoihin? Jos et, niin suosittelen sitten niitä. Suomennettu on ainakin Rakkauden aikakirja, Kirottu Istanbul, Kunnia ja Valkoinen elefantti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että tulet pitämään Napoli-sarjasta. Elif Shafak on minulle tuntematon kirjailija, joten kiitos vaan vinkistä. Jos ei e-kirjoina löydy, niin kirjastosta varmasti. Ei haittaa vaikka luen ne englanniksi.

      Poista
  4. Voin kanssa suositella tuota Tommi Kinnusen Neljäntienristeyttä. Loistavasti kirjoitettu Suomen lähihistoriaa pienten ihmisten kautta kerrottuna. Jatko-osaa Lopottia on myös kehuttu ja se pitää ehdottomasti lukea pian. Suosittelen myös Kjell Westin Finlandia palkittua Missä kuljimme kerran, sijoittuu vuosiin 1905-1944. Tuo Sirpa Kähkösen tuotanto vaikutti mielenkiintoiselta ja pitääkin tutustua siihen seuraavalla Suomenlomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tommi Kinnusen kirjat pitää ilman muuta lukea. Samoin tuo Kjell Westin kirja kiinnostaa.Kähkösen kirjat löytyy myös ääni- ja e-kirjoina. Taisit taas kesälomalla kantaa kirjastosta selkä vääränä luettavaa!

      Poista
  5. Onko Riikka Pulkkinen tuttu? Kirjat ovat välillä vähän ankeitakin, mutta jotenkin olen itse tykännyt niistä. Ruotsalainen Linda Olsson on ollut kiva tuttavuus. Sitä saa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksikin kai. Minusta koukuttavia tarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas kaksi minulle uutta kirjailijaa. Nyt minulta ei ihan heti lukeminen lopu. Kiitos vaan vinkeistä.ä

      Poista
  6. Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja on omakin lempparini!
    Tuo Ferrante odottaa jo ladattuna tabletilla, mutta en ole päässyt vielä alkuun. Itse olen viime aikoina lukenut Selja Ahavan uusimman Ennen kuin mieheni katoaa sekä pari kevyempää hömnppäkirjaa, jotka sain blogin kautta. Oletko lukenut Kjell Westön historiallisia perhesaagoja? En ole ollut niistä koskaan kovin innostunut, mutta suosittelen lämpimästi Kangastus 38 -romaania. Suomen historiaa fokusoidusti muutaman henkilöhahmon kautta sekä dekkarimainen juoni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on Napoli-sarjasta viimeinen kirja kesken. Suorastaan harmittaa, että siihen se sitten lopuu! Pistänpä nuo mainitsemasi kirjat ja kirjailijat ylös. Kiitos!

      Poista
  7. Mulla on meineillään tuo Kuopio-sarja. Se murre on niin hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savvoo on hauska lukea ja kuunnella. Tykkäsin tuosta sarjasta.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!