torstai 22. kesäkuuta 2017

Tahtoo järveen uimaan

Liekkö tuo tuleva juhannus tuonut mieleeni koti-Suomen tuhannet järvet. Irlantia ympäröivä kylmä meri ei innosta uimaan. Pitää olla monta hellepäivää peräkkäin, ennen kuin se on uimakelpoista. Järvikaipuutani helpottaakseni kysyin Mr. Googlilta uimakelpoisita järvistä, täällä Irlannissa. Mr.Google raapi päätään, mietti tovin ja sitten ehdotti, että hankkisin itselleni viime vuonna julkaistun Wild swimming in Ireland-kirjan. Siinä listataan parhaat uimapaikat, järviä ja jokia unohtamatta. Täytyypä joskus hankkia tuo kirja. 

Corkin läänin pohjoispuolella on järvi, jossa voi uida, mutta vain parina päivänä viikossa. Tämä uimapaikka on osa vapaa-ajankeskusta, jossa on tarjolla myös majoitusta. Laitonkin sinne sähköpostia ja kyselin, että olisiko mahdollista käydä kerran kokeilemaassa. Matkaa sinne on meiltä noin tunti, joten en haluaisi maksaa kausilipusta turhaan. 

Lähempää en ole uimakelpoista järveä löytänyt. Luulen, että ehkä niitä onkin, mutta ne ovat tarkoin varjeltuja salaisuuksia, joista vain lähellä asuvat tietävät. Ja koska jokamiehen oikeutta ei täällä tunneta, ei uimapaikalle välttämättä olisi mitään asiaa, vaikka sellainen löytyisikin.

Itse opin uimaan jo aivan pienenä ja kesät vietettiin järven rannalla. Vettä ei pelätty, enkä muista että minua tai muita lapsia olisi koskaan peloteltu hukkumisella. Osasimme uida ja tunsimme rannat kuin omat taskumme. Uimakoulussa kävin suorittamassa matkoja ja merkkejä. 

Uimiseen ja veteen suomalaiset suhtautuvat jotenkin paljon luonnollisemmin kuin irlantilaiset. Merta ja järviä ei tarvitse pelätä, kunhan vaan tietää mitä tekee ja ennen kaikkea mitä ei tee. Täällä olen aina kokenut, että vanhemmat katsovat rannalla hermoheikkoina lastensa pulikointia. Pelkäävät hukkumista ja jaksavat siitä myös puhua. Ehkä taustalla on myös se, että heitä on aikoinaan peloteltu veden vaaroista, kyllästymiseen asti. Mukava rantapäivä meni pilalle siksi, että äiti hössötti ja varoitti varoittamasta pääsyään kaikista mahdollisista vaaroista. Uskon, että tässäkin asiassa auttaisi parhaiten oma esimerkki. Vanhemat veteen ja itse uimaan. Näin lapset näkevät ja oppivat, että vettä ei tarvitse pelätä, mutta sitä pitää kunnioittaa. Se on kuitenkin lopulta meitä voimakkaampi , eikä sen oikuista koskaan voi olla varma. Uimahallilla olosuhteet, kun ovat täysin erit kuin järven, joen tai meren.

Ja kyllähän täällä hukkumisia tapahtuukin. Kun ilma lämpenee lähdetään rannalle. Yliarvioidaan oma uimataito ja aliarvoidaan veden virtaukset ja voima. Naytetään kavereille, että katsokaa kuin minä hyppään. Kaikkialla on vartoituksia ja kieltoja, mutta eivät ne ole irlantilaisia ennenkään pysäyttänyt. Täkäläisethän ovat sitä mieltä, että kielto on sama kuin suositus, eikä niistä kannata välittää. Varsinkaan silloin, jos on nestehukkaa hoivattu muillakin kuin vedellä ja limsalla.

Järvenentsintä siis jatkuu ja luulen, että ellen meriveteen suostu hyppäämään, jää ainoaksi vaihtoehdoksi uimahallit. Yleisiä ja hotellien yhteydessä olevia kyllä on, mutta taso, etenkään siivoussellainen, ei välttämättä ole kovin korkea. Onneksi heinäkuussa pääsen pulahtamaan tuttuun järveen, jota ei ole koskaan pelännyt, mutta kunnioittamaan olen oppinut.

Ps. Ja jos joku teistä tietää Irlannissa hyviä uimapaikkoja, niin kertokaa ihmeessä.










8 kommenttia:

  1. Nyt kun luin tämän tuli niin järvet mieleen,etenkin serkkuni kesäpaikan järvi,jonka ympärillä ei melkein näy naapureita,ja jonne on niin kiva pulahtaa uimaan.
    Täällähän ei pahemmin ole järviä;on iso Genetsaretin järvi pohjoisessa, sitten järvi joka kuivattiin malarian vuoksi joskus viime vuosisadalla,ja josta osa on muutettu uudelleen järveksi,ja sitten joitakin tekojärviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sielläkään ole liikaa järviä. Kesälomalla jäi uiminen Suomessa väliin, kun oli niin kylmä ja vesi suuressa järvessä ei ollut mielestäni uimakelpoista.

      Poista
  2. Minun ei tee kyllä mieli uida yhtään missään. Vedet on sietämättömän kylmiä joka puolella näillä leveysasteilla. Eikä tätä menoa tule kyllä lämpenemäänkään. Viimeksi taisin uida kesällä 2014?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä oletkin tottunut Turkin lämpimiin vesiin. Minä rakastan uimista, mutta en kylläkään jääkylmässä vedessä!

      Poista
  3. Samanlainen lapsuuskokemus uimisesta. Uimaan opin 5- vuotiaana ja sen jälkeen kesät uin järvessä (aiemminkin toki mutta puhun nyt uimataidosta) ja talvet uimahallissa. Lähes joka päivä. Mummolassa oli joki. Ei elämää ilman vettä. Mutta vaikka uin järveä ristiin rastiin hyvin pienenä, en enää suostu oikein luonnonvesissä uimaan. Oikein surettaa koska en halleissakaan enää käy. En vain saa mentyä vaikka vesi oli vielä nuorena aikuisena se minun elementtini :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole käynyt uimassa pitkään aikaan. Välillä oikein tekee kovasti mieli polskimaan, mutta täällä pitäisi olla jäsen jossakin hotellin kuntosalilla, että se onnistuisi. Julkiset altaa, kun ovat aika likaisia.

      Poista
  4. Kyllä meressä voi uida Irlannissakin, mutta pirun kylmää se on, ja aallokossa saa uida eri tavalla kuin Suomen tyynissä järvissä. Nousu- tai laskuvesi tai merivirtaus joskus tekee sen, että ui tyylikkäästi yhteen suuntaan rantaa, mutta ei pääsekään takaisin samalla tavalla.
    Tipperaryssä on Lough Derg, jossa on useita uimarantoja. Useimmissa on myös venelaiturit samassa paikkaa, mutta kyllä siellä voi uida. Järvi on kuitenkin niin syvä, ettei sekään juuri lämpene! Irlannissahan on kieltotauluja joka paikassa, uiminen kielletty, ettei tarvitse maksaa korvauksia hukkumisista. Olen uinut kuitenkin myös Glendaloughissa, jääkauden tekemä järvi Wicklowissa. Ja vesi oli todella jäätävää, eikä rentoutumista helpottanut tieto järven syvyydestä!
    Vesi ei aina ole puhdasta järvissä, joten merivesi on sen puoleen parempi vaihtoehto, varsinkin Blue Flag-merkin saaneilla rannoilla. Kaipaan Suomen lämpimiä järvivesiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nuo jääkylmät järvetkään kyllä täällä innosta, eli taidan antaa periksi ja uida uimahallissa. Ensi kesänä sinä polskitkin sitten koko kesän Suomessa!!!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!