perjantai 7. kesäkuuta 2013

Uudet tatuoinnit

En olisi koskaan uskonut, että tämäkin päivä koittaa. Nyt on meikäläisellä uudet tatuoinnit. Joo, mikään fani en ole koskaan ollut. Muut koristelkoon kehoansa ihan vapaasti, minä en mitään kuvioita ihooni halua. Sain nimittäin aikoinani, Englannissa asuessani, järkyttävistä tatuoinneista tarpeekseni. Nykyisin tulos on tietysti täysin eri tasoa, mutta joku kammo noista epäsymmeterisistä kuvioista minulle jäi.

Silloin reilut parikymmentä vuotta sitten, tatuoinnit eivät olleet "muotia" Suomessa, mutta englantilaisilla niitä riitti. Kaikista kamalimpia olivat mielestäni naamaan tatuoidut (vangin) kyyneleet. Värikin näytti olevan  aina se sama sininen, ja neula ei ilmeisesti niitä pienimpiä.

En tiedä, näyttivätkö ne isoilla neuloilla, huonosti tehdyt kuviot koskaan hyviltä. Se ainakin oli selvä, että mitä enemmän vuosia ja kiloja kantajalle karttui, sitä epämuodostuneimmilta merenneidot ja ankkuri näyttivät.

Tänään se ihme sitten tapahtui. Täysin suunnittelematta. Enkä minä tyytynyt edes yhteen tatuointiin, vaan otin kerralla heti kolme. Antaa mennä...Minua on piikitetty viime kuukausina niin paljon, että siinä ne menevät ankkurit, käärmeet ja perhoset samaan sysyyn.

Joku asiaan tarkemmin perehynyt taitaakin jo arvata missä mennään. Kyllä, minulla on  oikeasti kolme uutta tatsaa. Laitettiin ihan sairaalassa, eikä sattunut yhtään. Ovat vaan kovin onnettoman pieniä....


Ps.  Sädehoito alkaa parin viikon kuluttua,  ja sitä paikantamaan tatuoitiin ihooni kolme pientä pistettä. Piti ihan etsimällä etsiä, että ne kotona löysin...



21 kommenttia:

  1. Oho! Sinahan olet villiksi kaynyt. Minunkin on tehnyt joskus mieli, mutta toistaiseksi on jaanyt haaveeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan minäkin vaan tyytyä näihin kolmeen pieneen pisteeseen.

      Poista
  2. Joo, sytostaattihoidoista selvittyä saakin tulla villi olo.

    Täällä saataa tuo rasti jäädä väliin, parin viikon päästä tulee tieto. Leikkauksesta pitää ensin toipua. Jännityksessä eletään.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nyt kutenkin jätän tatsat väliin. Sitten kun sädehoidot on ohi, niin sitten annan mennä...Siihen on vielä aikaa.
      Muistan tuon odotus vaiheen... toisaalta ei halunnut odottaa,vaan halusin tietää heti. Toisaalta taas tieto lisää tuskaa, joten... Leikkauksesta toipuminen vie aikansa. Toivottavasti saatte niin hyvää uutisia kuin tässä tilanteessa on mahdollista.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. ps blogini on muuttanut osoitteeseen www.fromkaroliina.com, eli tuo sivupalkin päivitys ei enää blogini kohdalla toimi entisellä osoitteella - vaikka siis näyttää etten ole mitään kirjoitellut, se ei pidä paikkaansa ;)

      Poista
    2. Kiitos. Nämä luulisi menenvän paljon helpommalla kaavalla.

      Poista
  4. Voi että sua.
    Vielä säteetkin...
    MInä hämmästyin noiden sytostaattinappuloiden hintaa.
    Vaan on se hyvä että hoidetaan
    ja lähdetään siitä että hoidot TEPSII.
    Niin siellä kuin täällä.
    (Muisti on armollinen,
    en enää muista miten sädetyskohta merkattiin.
    Sen vaan muistan mihin hirviökypärään pää
    asetettiin säteilyn ajaksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se asento ei kyllä siinä masinassa ole kovin mukava, mutta onneksi sitä kestää vain sen muutaman minuutin.

      Minä käyn ensi viikolla "koe" sädetyksessä, jossa tarkastetaan sitten se asento vielä kerran. Onneksi sairaalaan ei ole pitkä matka, sillä siellä saa hypätä jatkuvasti.

      Lääkkeet ovat kyllä kalliita. Minulle annettiin aluksi pari kertaa ruiske, jonka hinta oli yli 1000.00!!!

      Poista
  5. Tatuoitu nainen. Luulen, että minullakin tuo olisi se ainut, mutta ei toivottava syy, tatuointia varten. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niin olen. Tähän se tatuoiminen sitten saakin jäädä.

      Poista
  6. Sait vielä uudet tatskat ihan kaupan päälle! ;-) Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tulee kaikenlaisia "kylkijäisiä", joita en osannut edes odottaa. Taitaa saada vakuutusyhtiö mukavan laskun niistäkin pisteistä.

      Poista
  7. Mä olin jo sillo parisenkytä vuotta sitte menos ottaan ittelleni habaan tatskan, mut sit ne alko tulla muotii ja mähän en tunnetusti muodin mukaa mee, enkä tee. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavat tatuoinnitkin olla sellainen muoti-ilmiö. Entäs sitten, kun ne menee pois muodista, ja käsivartta koristaa joku suuri kuvio?

      Poista
  8. Tyttären jalassa on varpaista lähtevä köynnöskasvi joka ylettyy jo sääreen, minäkin sponsoroin muutaman lehden - oli kuulemma kuitenkin niin tuskallista varsinkin luun päälle että ei varmasti ole minua varten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen saanut neuloista niin tarpeekseni, että jo siitäkään syystä en suostusi edes pieneen tatuointiin. Tuo luun päälle tatuointi kuulostaa kyllä avian järkyttävän kivuliaalta.

      Poista
  9. Tatuoinneista käydään täällä meillä kovaa keskustelua, teini kun haaveilee sellaisesta ja minua kauhistuttaa! Y
    stävättärelleni ei laitettu sädetyksen yhteydessä tatuointeja, koska kyse oli rintakehästä, vaan käyttivät tussia. Siinä oli se huono puoli, että vaikka kuinka koetti muistaa olla käyttämättä pesusientä suihkussa juuri sillä kohdalla, niin niinhän siinä pari kertaa kävi ja sitten olikin hädän paikka vahvistaa ne himmentyneet pisteet. Tsemppiä edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onneksi asia ei ole vielä nousut väitteltyn aiheeksi. Yritä sanoa, että entäs jos mieli muuttuu. Ne poistamis operaatiot vasta kivuliaita ovatkin. On se näiden teinen kanssa välillä sellaista käden vääntöä, että...
      Parempi, että laittoivat nuo pisteet. Ei sitä aamulla suihkussa muista olla pesemättä!!! Ovat niin onnettoman pienetkin, että niitä pitää ihan etsimällä etsiä.

      Poista
  10. Villiä menoa!
    Äitillekin laitettiin tatskat reiteen silloin - muistan kuinka sekin niistä keksi ironista vitsiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää pyytää, jos laittaisivat vielä pari lisää!!!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!