maanantai 3. kesäkuuta 2013

Mökkihöperön mietteitä maanantaina

Olen joskus sanonut itselleni, että silloin kun

a. ei keksi enää mitään järkevää kirjoitettavaa blogiin
b. alkaa kuvaamaan samaa kukkapuskaa neljästä eri kuvakulmasta ja jukaisee kuvat
c. aloittaa uuden postauksen kymmennen kerran, eikä saa sitä valmiiksi
d. blogista tulee kaatopaikka
e. hehkuttaa ja kehuu omaa ihanaa elämäänsä, ihan joka postauksessa

on aika pistää pillit pussiin ja pussin suu kiinni.

Aion kuitenkin sisukkaasti jatkaa, sillä en ole viime aikoina kiusannut teitä kohdan e aiheilla. Enhän?

Voi, teitä raukkoja, kun vihdoin alan täällä hehkuttamaan syömisilläni ja kuvailen pikkutarkasti, miltä peruna tai porkkana maistuu. Tai polleilen lihaksikkaillla jaloillani, joilla kävelen ketterästi pitkin lähiseutuja. Unohtamatta tietysti täydellisesti sykkivää sydäntäni, kauniisti kasvavia hiuksiani, rauhottunutta (lupaan, ei kuvia) vastaani ja vilauttelen ei mustelmilla pilattuja käsivarsijani... Kuka kestää minua silloin? Ei kukaan.

Lyhykäisyydessään olen juuri nyt maatunut mökkihöperö, ja täysin kypsä tähän voimattomuuteeni ja kotona kökkimiseen. Mies aloitti tänään työt Naapurisaarella. Riistiriitaisia tunnelmia. Nykyisin ei valita ja mietitä, että onko tama sopiva paikka minulle. Jonossa on monta muuta, jotka ottavat paikan ja palkan. On mentävä ja lyhyellä varotusajalla. Ja olisihan niitä töitä tietysti Saudeissa, Australissa ja Kanadassa. Silloinhan voisi nähdä perhettään peräti pari kertaa vuodessa! Ei helpota työtilanne Irlannissa, ei. Masentavaa...

Pojista vanhempi on aloittanut kolmen kuukauden kesälomansa (katolilainen Irlanti on muokannut minunkin ilmaisujani ja lisään tähän, että voi Herra siunaa ja varjele). Kesätöitä? Oliko tuo joku huono vitsi?

Juniori puolestaan jatkaa koulussa vielä kuukauden (yes!). Ja jos tähän nyt vielä heittäisi uutisista sen parhaimman, niin Suomesta on tulossa vieraita tasan 10 päivän päästä. Siihen on vielä ikuisuus, joten nyt yritän selvitä sohvalla kökkien ja sekoamatta seuraavat extrapitkät päivät. Sitten pitäisi taas helpottaa.

Ja tässä niitä kukkapuskakuvia. Olin armollinen ja otin vain tälläisiä lähikuvia, ilman mitään risuja, vaaseja ja meidän keittiön vahakankaita. Olkaa hyvät!






36 kommenttia:

  1. Meinasin jo saikahtaa parin rivin jalkeen etta lopetat blogi, no onneksi et huh, ala edes kuvittele, saat kehua ja repostella taalla nyt ihan milta tuntuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, hyvä. Lukijat siis pysyvät, vaikka kuvaan porkkanaa neljästä eri kuvakulmasta ja kerroin miltä se suussa maistuu.
      Elämä on nyt niin tylsää, että en meinaa saada postausta aikaiseksi, en sitten millään.

      Poista
  2. Totta kai jatkat! Kukkapuskathan ovat oikein kauniita. :-D

    Ei vaan, blogi muuttuu elämäntilanteiden mukaan, ja minusta hyvissä blogeissa parasta on rehellisyys. Kyllä me kelkassa pysytään. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että en itse jaksa lukea sellaisia "katsokaas taas kun meillä on niin kivaa ja kaunista" - blogeja. Ei kai kenelläkään voi AINA olla niiiin ihanaa. Taidan vain olla kade:)

      Poista
  3. Piristyksenä sinulla on ainakin upeat ruusut:)

    Kyllä on koko Euroopan työllisyystilanne huono. Saa nähdä mihinkähän tämä kaikki lopulta johtaa.

    Tsemppiä sinne, me paahdutaan täällä 28 asteen helteessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljastan sinulle, että meidän lähi-Aldissa (samanlainen kauppa kuin Lidl) myydään 12 ruusua 3.99. Kestävät kaksi viikkoa, joten ei tule kalliiksi tämä piristys ei.
      Ihan pelottaa tämä työllisyystilanne. EU avasi kyllä rajat,mutta miten käy kun tulee lisää ja lisää kilpailemaan samoista työpaikoista. Ei hyvältä näytä.

      Poista
  4. Just niin kuin Petra sanoi, tulemme sallimaan sinulle kaikenlaisia erikoisvapauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, hyvä. Nyt pistänkin sitten näitä kukkapuskia joka postukseen!!!!

      Poista
  5. Meidän sohvalla olis tilaa toisellekin kökkijälle, harmi, että asut niin kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä olisi varmasti hauskaa. Mitenhän kävisi tv-ohjelmien kanssa? Onko meillä sama maku?

      Poista
  6. Kukka- ja puutarhaihmiset kiittävät kukista!

    Kiva kuulla, että voit paremmin.

    Meille on anettu kahden päivän hellevaroitus. Viime vai edelliskesänä oli kolme viikkoa +37 astetta. Kaipasin takaisin meren rannalle, kun vietin päiviä koiramme kanssa kellarissa, jossa tosin oli lemmikille peti ja minulle lukutuoli;)

    Vahvaa jatkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten huomaat, minulla alkaa olla kuvista pulaa. Vaikka, kyllä ruusut vaan ovat kauniita.
      Irlannissa on ollut ihanan lämmintä jo viikon. Ei tietysi mitään Suomen helteitä. Olen välillä istunut ulkona (ja yritänyt olla huomaamatta rikkaruohoja) ja nauttinut auringosta. Juuri sinulle sopiva lämpötila 20 astetta.

      Poista
  7. No hyvä, sisua löytyy sentään vielä! Ja komioita ruusuja! Joskohan ne kantaisi yli mökkihöperyydenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisu alkaa kyllä olla välillä vähissä, mutta ruusut piristävät. Tänään tuntui pitkästä aikaa, että voimat palaavat hiljalleen.

      Poista
  8. Kiitos sinulle kun jaksat kertoa mietteitäsi, iloja ja suruja meille lukijoille. Tekstissäsi on elämän maku. Meillä kaikilla on sekä hyvät että vaikeat päivät monesta eri syystä. Seuraan blogiasi myös mökillä vaikkan aina pääse kirjoittamaan kommentteja. Lämpimät (myös kirjaimellissti) terveiset, Lukija A-a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavia kesäpäiviä sinne mökille. Meilläkin on ollut jo viikon kesä! No, sellainen irlantilainen kesä. Emme ole täällä liian vaativia ja se on ihan ok, että illalla ei enää voi istua ulkona, koska on liian kylmä!
      Eilen oli huono päivä, mutta onneksi tuli ystävä käymään ja jaksoi kuunnella marinaani. Tänään tuntuu taas paljon paremmalta. Onneksi on ystäviä!

      Poista
  9. Kyllä kuule katotaan, jokainen kukkapuskakuva, luetaan jokainen valitus, ilonpilkahdus ja tylsä hetki. Että anna mennä vain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kerran lupa on saatu, niin täältä pesee!

      Poista
  10. Oi mikä ihana tyyli sulla kirjottaa! Nytkin pelastit päiväni ja annoit mulle ensimmäisen syyn nauraa tänään.Minulle,toiselle sohvalla kökkijälle.Kiitos siitä! Ja kirjoita,kirjoita hyvä ihminen,ihan mistä vain!:)Aliisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kun kiva oli kuulla, että joku sai päivän naurut postauksestani. Välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun olo on niin voimaton. Alkaa tuo sohvaperunana olo kyllästyttää. Taidan vaihtaa koko sohvan, kun pääsen jaloilleni!!!

      Poista
  11. Koulujen loma alkoi ja nyt aiotaan kökkia kotona oikein koko ajan ja kaiken aikaa. Suomessa on niin kovat helteet ettei edes kauppaan viitsis lähteä, kun pitää jotakin pukea. Se välttämätön ruoka grillataan pihassa. Mitä kyllääntymiseen tulee, niin elämänmakuiset ihmiset kuin myös blogit ovat parasta luettavaa. Jos on sen verran virkeä, että tomertuu ottamaan kuvat kukkapuskasta edestä ja takaa, niin ei muuta kuin julkaisuun vain. Niin täälläkin tehdään. Ainahan ei viitsi edes kameraan tarttua. Linssin läpi katselu kuitenkin virkistää ainakin minua.
    Aion jatkaa täällä vierailuani, silloinkin kun puhkut virkeyttä lihaksiasi pullistellen...
    Toivottavasti se aika tulee pian. Meillä vasta odotellaan. Miehen ensimmäinen sytokuuri on ensi viikolla. Ihan olimme ymmärtäneet väärin niiden jaksotuksen, mutta aika näyttää mitä tuleman pitää. Voimistu sinä ja parane! ps. Kävin tarkastamassa Magnolian kukinnan. Kukkii kuukautta myöhemmin kuin teillä siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole mikään hyvä kuvaaja, mutta maailma avautuu ihan erillä tavalla kameran takaa. Harmittaa, kun jalat eivät kanna kävelylenkeille. Otan meidän takapihan pionista heti kuvan, kun sinne kukkia ilmestyy. Ei mene enää kauaa.
      Kaikkea hyvää miehellesi. Se itse hoito ei tunnu oikeastaan muuta kuin väsymyksenä. Itse aina olin ihan ok illalla kotona ja seuraavana päivänäkin, ja vasta sitten se väsymys iski. Ei auta, vaikka kuinka yritin taistella vastaan. Toivottavasti näitä (välillä niin negatiivisäkin) postuksia lukissa, ymmärrät miestäsi. Emme me halua olla hankalia ja kärttyisiä,mutta pinna vaan vedetään välillä niin kovin tiukalle. Ei ole helppoa kenellekkään! MUTTA onneksi on sitten myös niitä hyvä päiviä.

      Poista
  12. Olipa hyvä lukea taas blogiasi. Huumorintajusi sen kuin syvenee, musta huumori naurattaa minua aina! Nauti siitä, kun edes toisella pojalla on vielä kuukausi koulua. (Ne jotka tätä kommenttia paheksuvat, painukoot hiiteen täältä.) Meillä ensimmäinen lomailija (3 ja 1/2 kk yliopistolomaa, ei tietenkään toivoakaan kesätöistä) sanoi jo tänään, että on niin Boooored. Ei minua heidän loikoilemisensa haittaa, mutta kyllästyneet naamat ärsyttävät.

    Minulla oli aina nuorena kesätöitä, enkä koskaan ehtinyt kyllästyä. CV-pino joka puljussa sen kuin kasvaa, he varmaan heittävät ne heti roskiin kun työnhakija on poistunut ovelta. Työpaikat menevät nyt Irlannissa tasan tarkaan suhteilla, eikä millään muulla. Kokemattomia nuoria ei halua kukaan kun monitaitoiset aikuisetkin työskentelevät minimipalkalla. Onneksi edes aurinko paistaa, kaikki ovat hyvällä tuulella, optimismi kasvaa! Kiva kuulla että Suomen-vieraita on odotettavissa, se auttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yliopiston lomia en tohdi edes ajatella. Naapurin poju on vetänyt lonkkaa jo kohta kuukauden...
      Kyllä, joka koulupäivästä nautitaan. Tylsää tulee olemaan vielä monta kertaa... ja myös meillä sivusta katsojilla.
      En minäkään ottaisi näitä teinejä työnantajana vaivoikseni,kun kokeneempiakin saa samalla hinalla. Meilläkään ei näitä suhteita ole, joten tässä ollaan - taas.
      Vieraita on tulossa ja tuliastilaus on pistetty tänään vetämään! Tule sinä sitten loppukesästä käymään. Jooko?

      Poista
    2. Minun tulo sinne riippuu siitä, ajaako mies, koska en ikinä jaksaisi / uskaltaisi ajaa Corkiin asti. Asia on käsittelyssä...

      Poista
  13. Toivottavasti jo helpottaa ja voimat palailevat, täällä ollaan koko ajan hengessä mukana!

    Meillä myös on tällaisia joutilaita kersoja, poika ei ainakaan vielä ole päässyt töihin, mutta toivottavasti jossain vaiheessa kesää pääsee siihen samaan paikkaan kuin viimeksi, bensarahaa ainakin jostain pitäisi kipeästi saada.

    Meillä on ollut töissä tosi kurja jakso, enkä siksi ole viitsinyt paljoa blogiakaan päivittää, ettei tulisi päästeltyä liikaa sammakoita yleiseen tietoon, kaikki lähimmät työkaverit (4 kpl) sai kenkää ja oma työaika lyheni entisestään. Ei naurata yhtään, mutta onneksi nyt alkoi 3 vkon loma ja on muuta ajateltavaa.

    Tänään on ensimmäistä kertaa pitkään aikaa sateista, eikä niin painostavan kuumaa, aivan uskomaton helle on täällä koko Suomea pitänyt otteessaan ja KAIKKI mahdolliset kukat jo kukkivat, juhannusruusukin on täällä jo nupullaan! Yleensä päättäjäisten aikaan hädin tuskin tuomi kukkii ja nyt on syreeninkukkakin jo menossa pois.

    Kurjaa kyllä tuo miehen keikkatyö, itse varmasti tulisin hulluksi... Mutta nykyään on pakko tehdä mitä vaan annetaan, tiedä mihin tässä kohta itsekin joutuu jos työt tuolta loppuvat. Takaisin koulunpenkille? Hmm. mitähän sitä rupeais, lähihoitajiakin on jo joka oksalla, ehdotuksia?

    (Sorry, ei ollut tarkoitus alkaa vatvomaan toisen blogilla, on vaan niin sydän täynnä...)

    Ei kun lykkyä pyttyyn, kiva kun tulee suomenvieraita, varmasti piristää mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelinkin, että mihin olet hävinnyt. No, jo oli uutisia ja huonoja sellaisia. Yritä nyt edes nauttia lomasta ja helteistä. En tiedä mitä sanoa. Huh.

      Mikään ala ei näytä olevan turvassa. Tuntuu tosiaankin, että lähihoijakiksi kouluttautuu siellä joka toinen.

      Ainahan meillä tämä työ on ollut tälläistä projektista toiseen liitämistä, mutta nyt niiden löytyminen on todella vaikeaa ja joustava pitää olla. Ennen sentään tiesi kuinka kauan ja missä. Nyt saattaa hommat loppua huomenna. Kiitos ja näkemiin.

      MUTTA ulkona -jopa täälläkin- paistaa aurinko ja nautitaan nyt edes siitä.

      Poista
  14. IHANAT kukat! Tuovathan Suomen vieraat paljon tuliaisia? Hyvä kun jaksat kirjoittaa. Täällä on aina mukava käydä, oli sitten hyviä tai huonoja päiviä, mukana eletään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aldista!!! Joo, pitkän listan laitoin tänään. Pistän namut jemmaan ja odotan makuaistin palautumista.

      Poista
  15. Blogi muuttuu elämäntilanteiden mukaan, ja minusta hyvissä blogeissa parasta on rehellisyys. Itse olen huono kirjoittamaan(blogia kirjoitan vain itselle päiväkirjaksi) joten minusta on ihana lukea blogiasi kun jaksat kertoa mietteitäsi ja jakaa iloja ja suruja meille lukijoille. Tekstissäsi on elämän maku. Meillä kaikilla on sekä hyvät että vaikeat päivät monesta eri syystä. Tämä sairausajanjaksio on vain pieni osa elämäämme ja pakko kahlata läpi, vuoden kuluttua meillä on jo uudet haasteet ja tämä kaikki on muisto vain. Ajattelen ja uskon, että paras meillä on vielä edessä. Seuraan blogiasi ahkerasti. Kiitos siitä!
    Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi todellakin on hyvä päiväkirja. Täältä käyn välillä tarkastamassa asioita. Toivonkin, että parin vuoden kuluttua voin lukea tästäkin vuodesta ja ajatella, että onneksi tuo kaikki on jo historiaa.
      Taidan olla niin tylsä tyyppi, että ei minusta olisi edes täällä asiaa peittelemään. Ajattele nyt, kirjoittaisin vain että ulkona paistaa aurinko ja kuvaisin kukkapuskaa!

      Poista
  16. Ihanaa! Saat vieraita Suomesta! Ajattele, saat puhua suomea muiden aikuisten kanssa ihan siinä silmätysten tai mikä parasta muuten vaan päivittäisten askareiden keskellä;). Mun suomenkielen käyttö perustuu siihen että puhun lapsilleni jotka vastaavat hollanniksi taikka Suomessa asuvalle esikoiselleni jonka repertuaari on suunnillleen joo-jaa-ei-iha hyvi- sulle ja (viimeinen lopettaa puhelinkeskustelun moron kera ja on siis vastaus omaan "haleja ja suukkoja" toivotukseeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti oikein jäädä miettimään, että kaipaanko suomen puhumista. Puhun sitä päivittäin äidilleni puhelimissa ja onneksi keskustelu on hieman värikkäämpää kuin joo-ei-moro. Pojille puhun suomea välillä, mutta minulle vastataan englanniksi. Tämä blogi pitää kielen virkeänä, enkä suosutisi koskaan vaihtamaan kieltä täällä englanniksi.

      Poista
  17. Sissi, kuulostaa ihan normaaleilta murkuilta...suomea voi hei puhua ihan itsekseenkin, näin tein vuosia kun ei ollut mitään muuta tapaa pitää sitä yllä. Tietenkin mieluummin silloin, kun on yksin, jottei maine kasva : ) Vaikka kyllä suomen puhumista kaipaa naamakkain jonkun kanssa ihan hirveästi. Pian on suomen-loma edessä!

    VastaaPoista
  18. Mulle blogini toimii toisaalta suomenkielen ylläpitämisen vuoksi, en puhu suomea päivittäin ja tänäänkin kirjoitin: sitten me naurasimme! Täältä lähetän sinulle voimia. Kirjoita ja kuvaa mitä lystäät, minä ainakin haluan lukea ja katsella blogiasi. En voi kuin vain kuvitella mille sinusta tuntuu, sillä olen kanssasi samaa mieltä: vain se, joka on käynyt saman läpi, voi täydellisesti ymmärtää. Itse olen käynyt läpi pahan masennuksen ja silloin ei tietynlaiset kommentit muuta kuin pahenna oloa, vaikka ne olisikin kommentoitu hyvällä. Kuvaa porkkanoita ja pakastevihanneksia, jos sille tuntuu! ISO halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin on, että toisen tuntemuksia on vaikea ymmärtää.Ihmiset tarkoittavat hyvää, mutta joskus vaan nämä hyvää tarkoittavat kommentit ärsyttävät. On niitä huonoja päiviä, joista ei saa hyviä, ei sitten millään. Silloin ei tsemppaukset paljoa auta.

      Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos, kun olet tukijoukoissa mukana.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!