lauantai 15. syyskuuta 2012

Vilahtaneesta viikosta, syksystä ja blogin kirjoittamisesta‏


Viikko Vilahti Vilinällä ohi. Vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut tälläkään viikolla. Tai yhtenä iltapäivänä oli vähän sellaista kutinaa, että mitäs tässä nyt tekisi. No, sattumalta katsoin sitten keittiön ikkunasta takapihalle ja "ruohonjuuritaso" sieltä minulle ilmoitti, että joskos tulisit leikkaamaan. Tänä kesänä en muuten ole ruohoa juuri leikannut: olen ulkoistanut tämän homman meidän pojille.

Syyskuu, niin kuin syyskuut yleensä, on ollut täällä säiden puolesta todella mukavaa aikaa. Eilenkin kävin pitkällä lenkillä aivan ihanassa auringon paisteessa. Ei täällä tietenkään missään hellelukemissa liikuta, mutta kunhan ei sada, niin se riittää minulle. Kaikki Irlantiin lomalle haluavat: syyskuu on hyvä kuukausi tulla tänne!

Syksyn saapuminen on minulta jäänyt kokonaan huomaamatta. Heräsin vasta tässä viikolla, kun tuttu puutarhuri oli leikkaamassa naapureiden pensasaitaa. Hänhän käy leikkaamassa pensasaidat keväällä ja SYKSYLLÄ. Meillä on sopimus, että hän leikkaa myös meidän aidan, olin sitten kotona tai ei. Onneksi olin paikalla ja sovimme, että hän samalla siistii  muutaman  rehottavan puskan ja  yrittää repiä myös  muraattia pois talon seinästä ja katolta. Se leviää kuin kulovalkea.  Ennen leikkasin pensasaidan aina itse, mutta se kävi aivan liian työlääksi. Suuri ongelma on mitä tehdä lehdille ja oksille. Nyt puutarhuri tulee, leikkaa aidan hyvin ja vie vielä roskatkin mukanaan. Lupasi tulla ensi viikolla, ja hänen sanaansa voi luottaa.  Toisille on luksusta uudet kengät, minulle toisen leikkaama pensasaita!

Toinen syksyn merkki on se, että työpaikalta lähtevät kesätyöntekijät ja harjoittelijat takaisin yliopistoon.
Kaikki olivat alan opiskelijoita ja olivat meillä n 3 kk. . He tuovat aina  väriä tylsään toimistoon, ja muutenkin on kiva kuulla irlantilaisesta opiskelijaelämästä. Tai no, ihan kaikkea toimiston "vanhalle" tädille tuskin kerrotaan... Ehkä muutaman vuoden kuluttua näen heistä jonkun uutena työntekijänä.

Viikolla sain kutsun myös naapuriin, jossa heidän poikansa vietti valmistujaisjuhlijaan. Niistä juhlista onkin tekeillä ihan oma postaus, sillä Irlannissa osataan ottaa juhlista ilo irti, ja jälleen kerran viimeisen päälle heinosti. Nyt puhutaankin sitten jo iltapuvuista ja smokeista! Irlantilaiset häät-sarjasta sain aivan ihania komentteja teiltä lukijoita. Hienoa, että kiinnosti. Viimeinen osa on vielä työnalla, joten pysykää kuulolla.  

Toiset postaukset syntyvät ihan itsestään (tämä), ja toisten eteen pitää nähdä enemmän vaivaa ja ottaa selvää asioista. Joskus se käy ihan vain jututtamalla ihmisiä, surffaamalla netissä tai pitämällä silmät ja korvat auki tuolla kylillä ja kaupungilla pyöriessä. 

Jokainen meistä kirjoittaa blogia omasta vinkkelistään ja omiin kokemuksiinsa perustuen.  Tämä blogi kertoo nimenomaan minun Irlannistani, joku muu täällä asuva suomalainen saattaa nähdä asiat aivan toisella tavalla.  Meillä kirjoittajilla on myös omat arvomaailmamme ja mielipiteemme. Näemme ja koemme asuinmaamme asiat, arjen ja kultuurin jokainen omalla tavallamme.  Juttujen kirjoittaminen olisi ainakin minulle täysin mahdotonta, jos en välillä yleistäisi.  Kaikki irlantilaiset puhuvat paljon (no, kyllähän te fiksuina lukijoina tiedätte, että joukossa on myös hiljaisia) tai irlantilaisille kuuluu aina hyvää (no, sellaisen käsityksen asiasta saa, vaikka ei kai kenellekään aina kuulu hyvää). En siis aio jokaisen yleistyksen kohdalla asiasta erikseen mainita, sillä silloin aliarvioisin teidän lukijoiden älykkyysosamäärää  (omani nyt on mitä on ha ha ha!) . Postauksista tulisi sellaista, että nukahtaisitte sinne ruudun taakse, kun minä selitäisin, mitä tarkoitan ja mitä en ainakaan tarkoita.  No, tästähän tuli nyt harvinaisen tylsä postaus, mutta antaa mennä. Teki vaan mieli tästä(kin) asiasta kirjoittaa, ettei tule epäselvyyksiä!

Ja nyt kaikki te sinne ruudun toiselle puolelle nukahtaneet....HERÄTYS...  mukavaa, sateetonta ja rentoutavaa viikonloppua kaikille!




19 kommenttia:

  1. No heräsin (jo monta tuntia sitten kiitos :)))
    Harmaata, mutta sateetonta täällä pohjoisessa osassa saartakin - vai olisiko koillisessa virallisesti kun tuonne virallisen pohjoisen puolelle on vielä viitisenkymmentä kilometriä. Omia kokemuksia ja tuntemuksiahan sitä tosiaan blogiinsa kirjoittaa, lukeminen ja ymmärtäminen on sitten lukijan vastuulla :)
    Pidän peukut pystyssä, ettei siellä(kään) sada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä on taas lähedetty jalkapalloa potkimaan. Nautin vähän aikaa aivan hiljaisesta talosta, kun äitikin on tuolla yläkerrassa lukemassa. Sitten kauppaan ja jalkapallokentälle. Onneksi on isi kotona toisena kuskina.
      Pyykit laitoin ulos kuivumaan, joten sadetta en tosiaankaan tänne tarvitse. Se tarkoittaakin sitä, että saat taas olla peukut pystyssä koko päivän. Edellis kerralla siitä oli niin suuri apu, että luotan sinuun tänäänkin 100%.
      Hyviä työuutisia täälläkin: miehen homma jatkuu ensi vuonnakin. Viikonloppuja sinne koilliseen!

      Poista
  2. Harmaata on myös täällä Suomessa ja sateista ja myrskyisää...aika perus syksy settiä siis mikä on kyllä omalla tavallaan ihanaakin kun maisema vaihtaa väritystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se Suomen luonto vaan on ihmeellistä, kun muuttuu niin täysin vuodenaikojen mukaan. Vuonna kävin siellä monen vuoden jälkeen sykysyllä ja vieläkin tunne nenässäni omenoiden ja lehtien tuoksun. Sateensta ja harmausesta on kyllä vaikea nauttia, mutta toivottavasti ruskan kauniit värit sitä vähän kompensoivat!

      Poista
  3. Hyvin ja osuvasti taas kirjoitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minulle on viime aikoina tullut paljon uusia lukijoita ja ajattelin, että välillä on hyvä miettiä "ääneen" miten blogiani kirjoitan.

      Poista
  4. Toisaalta kun julkista blogia on alkanut kirjoittaa, on myos varauduttava siihen, etta eriaviakin mielipiteita on ja tulee-juuri siksi kun meidan jokaisen kokemukset on vahan erilaisia. Ei voi aina olettaa, etta jokainen kommentti olisi vain myhailevaa ja myotailevaa hyrinaa, ei ainakaan jos ihminen on kynankaytossaan rehellinen. Aina ei voi mitenkaan olla samaa mielta, mutta sita ei pida ottaa henkilokohtaisesti tai tarttua siihen liikaa. Siita saa vaan pahan olon itselleen jos niita kommentteja alkaa liian yksityiskohtaisesti marehtia.
    Annettakoon kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen hyvin perusteltua mielipidetta ja elamankokemusten hippusia kunnioitettakoon.:)

    On ollut taas kaunis syyspaiva! :) Tosin vetta vissiinkin luvassa taas..

    Terkuin Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, samaa mieltä ei tietysti tarvitse olla, ei kukaan varmasti halua blogistaan mitään riitelypaikkaa. Välillä on hyvä miettiä äänen (kuten Simpulalle tuossa kirjoitin) miten blogiani kirjoitan. En halua blogistani mitään taistelutannerta, sen "reimun" jätän keskustelupalstoille. Täällä on välillä käyty todella mielenkiinoisia keskusteluja, aiheesta kuin aiheesta, mutta ihan rakentavassa hengessä, hiuksia halkomatta. Toiset blogin pitäjät päättävät itse mitkä kommentit julkaisevat, koska tuntevat, että niin on parempi.
      Jos vieraiden ihmisten komentit saavat blogin pitäjän valvomaan yönsä, niin silloin kannattaa miettiä missä mennään. Toisaalta, oli blogi julkinen tai ei, on emännällä tai isännällä kuitekin mielestäni oikeus päättää blogin "hengestä".

      Poista
    2. Sataa, ei sada, sataa...lähdenkö lenkille kastumaan vain jäänkö sohvaperunaksi? Siinä ongelmaa yhdelle iltapäivälle.

      Poista
  5. Hassu yhteensattuma, mutta minä olen miettinyt viime aikoina paljon tuota samaa, miten eri tavoin ihmiset voivat samat asiat ja saman paikan nähdä. Lähinnä olen ajatellut asiaa tietysti Intian kannalta, ja minulla on ollut suunnitteilla oikein postauskin asiasta. :-)

    Jotenkin olisin voinut ajatella, että kun kyseessä on eurooppalainen (jollakin tavalla tutumpi) maa, kokemuksetkin olisivat samankaltaisempia kuin jonkun "eksoottisemman" maan ollessa kyseessä. Mutta niinhän se on, että ihmisten kokemukset ovat aina erilaisia, vaikka kyseessä olisi niinkin tuttu maa kuin Suomi.

    Eikä tämä mikään tylsä postaus ollut, vaan oikein mielenkiintoinen. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hippu. Tätä blogin pitämistä ja kirjoitustyyliäni välillä tulee pakostakin miettittyä. Ajattelin ottaa aiheen esille, sillä mielipiteitä on monia, enkä ollenkaan luule olevani mikään Irlannin "ääni". Minä elän omannäköistä elämääni ja koen ja näen asiat tästä vinkkelistä.

      Ei tarvitse kuin olla täällä asuvien suomalaisessa seurassa, niin huomaa kuinka erillä tavalla asiat koemme ja näemme. Tietysti on myös sellaisia standardijuttuja, joista olemme kaikki täysin samaa mieltä. Tietyt asiat näemme täysin samalla tavalla, suomalaisesta vinkkelistä.

      Lama on aikankin minun ajatusmaailmaani muuttanut kovasti ja kiinnitän tiettyihin epäkohtiin (siis epäkohtiin minun mielestä) entistä kriittisemmin huomiota.

      Bloissa saa mielestäni olla erimieltä, mutta rakentavassa mielessä. Blogi on kuitenkin pitäjänsä oma, ja siellä ollaan vieraana. Ei tulisi mieleenkään mennä blogiisi, ja alkaa ilkeilemään sinulle eriävästä mielipiteestä. Enhän minä mene kenenkään kotiinkaan vieraaksi ja ala sättimään isäntäväkeä, koska he pitävät kahvista ja minä teestä. Erimieltäkin voi olla ihan fiksusti.

      Mielenkiinnolla odotan postaustasi.

      Poista
  6. Kiitos samoin (siis viikonloppua)! Mietin itsekin aina, että menevätköhän kirjoittamani jutut kellään jakeluun ja minkäköhänlaisen kuvan sitä oikein tulee uudesta kotimaastaan antaneeksi. Pitäisi kai sanoa kuin savolainen (tämän olen kuullut savolaiselta), että "kun savolainen puhuu, vastuu on kuulijalla" eli että, kun bloggari kirjoittaa, vastuu on lukijalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin on, että jokainen lukija tajuaa postauksen omalla tavallaan. Joskus huomaa, että pelkästään sen hetkinen mielentila vaikuttaa siihen miten kirjoittaa. Toisaalta, jos itse ei anna omien mielipiteidensä ja kokemustensa kuulua, tulee tylsää luettavaa. Irlannin maapintala on xxx. Pääkaupunki xxx, asukkaita xxx jne. Ei ainakaan tule väärinkäsityksiä.
      Tulen vastavierailulle, kunhan tästä ehdin. Kiva, kun kommentoit.

      Poista
  7. Kyllä niin tekisi mieli lentää Irlannin syksyyn. Alkaa Hollannin hohto olla jo poiskulunut.
    Oikeastaan tulin tänne kiittämään lukuvinkistä - mainitsit joskus ajat sitten Hanna Tuurin kirjat, juuri tänään luin loppuun Orapihlajapiirin. Niin tykkäsin ja välillä piti salaa pyyhkäistä silmännurkkaakin.
    Aurinkoista viikonloppua vihreälle saarelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän kyllä taistella täällä tuulimyllyjä (lue syksyä) vastaan. Ole hyvä vaan lukuvinkistä! Niin ja Amsterdamista päässee Aer Lingusella Corkkiin joka päivä, välillä jopa kahdesti päivässä! Tervetuloa!

      Poista
  8. Terkut sateisesta Pohjois-Norjasta. Tosin huomiseksi luvattu aurinkoa. No onneksi olen tøissa yøn eli saan nukkua yli aurinkoisen paivan;)
    Noinhan se on, etta jokainen kokee ja nakee asiat erilailla. Itsekin monesti postaan.. tallainen on norjalainen jne postauksia. Ehka en tarpeeksi korosta, etta minun mielestani. Mutta onneksi lukijani ovat kiltteja ja olen valttynyt suuremmalta kuralta. Vaikka valilla siihen aihetta olisi ollutkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuraa tuulee välillä, mutta vaikka se ärsyttääkkin, ei siitä kannata välittää. Sellaista hiustenhalkomista ei kyllä oikein omassa blogissani jaksa.

      Yleensä blogeissa näytää olevan ihan hyvä henki. Tiedän kyllä blogeja, joita on lopetettu ilkeiden kommenttien takia. Lukijathan eivät välttämättä tiedä näistä kommenteistä mitään, sillä blogin pitäjä on ne joko poistanut, tai sitten esilukee kaikki julkaistavat kommentit ja valitsee ne mitkä haluaa julkaista.

      Minä pidä rehellisistä blogeista, jossa eletään normaalia elämää. Välillä asuinmaa ottaa päähän oikein kunnolla, ja sitten taas kaikki on hienosti. Sinun blogia on kiva lukea, vaikka en aina kommentoikkaan. Olen aina ajatellut, että ei noin pohjoisessa voi asua, ja olet todistanut, että kyllä voi ja ihan mukavasti.

      Poista
  9. Syyskuu on Irlannissa tosiaan yksi parhaimmista kuukausista, kuten myös helmikuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskuu on minun suosikkini, eikä pettänyt tänäkään vuonna!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!