sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Uusi naapuri

Kävimme eilen illalla tutustumassa uuteen naapuriimme:



Minähän olen kissaihminen, ja vain harvat ja valitut koirat pääsevät suosiooni. Tähän on kyllä ihan syykin: tuttavaperheen iso koira hyökkäsi vuosia sitten kimppuuni ja puri minua aika pahasti. En edelleenkään pidä siitä, että koira hyppää päälleni.

Sydämeni kyllä suli hetkessä, kun tämä pieni irlanninsetterin pentu tuli tekemään tuttavuutta. On aivan syötävän söpö, ja jotenkin niin säälittävä. Oli pitänyt sanoa näkemiin äidille ja sisaruksille ja aloittaa uusi elämä, uudessa kodissa. Tässä kodissa hän kyllä tulee viihtymään. Vielä nimettömästä koirasta pidetään varmasti hyvää huolta.

Nyt vaan täytyy kertoa meidän Magsille uudesta naapurista. Jotenkin minusta tuntuu, että meidän rakas kissamme ei ole asiasta kovin iloinen! No, illalla aion käydä Magsiltä salaa katsomassa taas tuota pientä pentua ja kysymässä, että joko nimestä on päästy yhteisymmärrykseen.


20 kommenttia:

  1. Minä taas olen täysin koiraihminen ja ystäväpiirimmekin on rakentunut sen mukaan.

    Viime suvena menehtyi naapuristamme 13 -vuotias irlanninsetteri Roosa sairauden takia. Hän oli usein meillä hoidossa ja meidän Olga taas heillä. Koirat olivat toistensa parhaat ystävät ja kasvoivat ritirinnan. Nyt Olga on jo 14,5 ja tänään julkasin vanhuksesta vielä tuoreen kuvan.

    Täytyy sanoa, että tuo pentu niin suloinen, että...Tänään juuri metsälenkillä R:n kanssa pohdimme, että voimmeko todellakin olla koko loppuelämämme vain koirien 'mummola' vai...Tyttärellämme on miehensä kanssa kääpiövillakoira ja nyt Dinalle tulee kaveriksi sheltti.

    Te saitte maailman ihanuuden naapuriksi. Meistä oli aluksi ihan vaikea mennä pihalle, kun siellä ei näkynyt missään Roosaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta pennusta ei kyllä voi olla tykkäämättä. Kävi meillä eilen kylässä, ja täällä oleva mummukin pääsi näkemään uuden naapurimme.

      Naapurissa oli aikaisemmin irlanninsetteri nimeltän Rosie, joka odotti minua aina töistä kotiin tuossa pihassa. Sitten tuli käymään sisällä, ja saattoi nukkua vähän aikaa keittiön lattialla. Rosie kävi raapimassa meidän etuovea, jos halusi sisälle. Ovea emme ole vieläkään maalanneet, vaikka Rosie kuoli jo pari vuotta sitten.

      Kissalla ja Rosiella oli sellaiset etäiset, mutta sivistyneet välit. Vanha koira ei jaksanut kissan sihinöistä pillastua, vaan jätti katin omaan arvoonsa. Tervehtivät toisiaan, mutta eivät jääneet juttelemaan...kuin etäiset sukulaiset, joiden oli vain siedettävä toisiaan.

      Minusta vähän tuntuu siltä, että sinusta tulee joskus vielä ihan oikea mummukin. En tiedä, miksi niin ajattelen. Kerrothan, jos olen oikeassa!

      Poista
  2. Ei ihmekään,että sinulla on jonkinlainen trauma koirista,mutta onneksi se ei koske kaikkia koiria.Itse olen sekä kissa-että koiraihminen,mutta nythän olen koiran omistaja,Ottaisin kyllä kissankin,jos voisin,.
    Ihana tuo pikku pentu! Lapsena ihastuin irlanninsettereihin tosi paljon,ne ovat upeita koiria, ja se oli vuosia haavekoirani,mutta sitten tulikin otettua tämä pieni Bambini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs Bambi sanoisi, jos ottaisit kissan? Meidän kissa loukkaantuisi ikihyviksi, jos meille tulisi koira. Yksi kissa kyllä riittää, joten ei pelkoa.
      Tuota pientä meinaan mennä tänäänkin katsomaan. On niin kovin suloinen.
      En todellakaan vieläkään tykkää, jos koira hyppää päälleni. Tulee vieläkin elävästi mieleen, kun se iso koira kävi kimppuun.

      Poista
    2. Yritin jo...kirjoitin siitä blogissanikin,joskus puolitoista vuotta sitten.Löysin kissan kadulta ja toin kotiin.Bambi oli kamalan mustasukkainen ja rähisi sille koko ajan.Kissa söi koiranruokaa ja sai ripulin eikä kissanruoka sille kelvannut. Piti viedä se sitten eläinsuojeluyhdistykseen.Bambi on ihan ok kissojen suhteen ulkona;kissat puistossa eivät pelkää koiria ,mutta kotireviiri on sitten ihan eri asia;D

      Poista
  3. Voi, kuinka suloisen naapurin oletkaan saanut! Irlanninsetterit ovat upeita, itselleni ehka vain turhan aktiivinen rotu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsen tässä vähän siivellä seuraamaan tuon koiran kehitystä. Sen temppuja seuratessa tulee hyvälle tuulelle. Eilen sillä oli jo panta ja kävi meillä kylässä. Meni moneen kertaan solmuun talutushihnansa kanssa. Vielä on paljon oppimista pienellä. Kissa ei onneksi ollut kotona!

      Poista
  4. Ihana naapuri. Kelpais mullekin, jos talossa ei olisi koira-allergisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän naapurin kassa on helppo tulla toimeen!

      Poista
  5. Irlanninsetterit on kauniita. Olemme harkinneet labradorityttomme kaveriksi. Labradorinnoutajat ovat ihan ykkosia. Springerspanielit on kolmas suosikkikoirani-lintukoiria sattumoisin kaikki. :)

    Mutta mitakohan toisesta koirasta sanoisikaan ex-villikissamme, joka on tottunut lampiman kodin mukavuuksiin ja koiran kanssa ovat muodostaneet viilean kohteliaat valit. Tai kanimme, jonka pitaisi muka kestaa toistakin laahattajaa ja haukkujaa kun tama yksikin jo saa villintyessaan matot rullalle ja kanin silmat pelosta suuriksi. Tai undulaatti/neitokakadupoikamme, joilla varmasti on ihan tarpeeksi jo jannitysta taman yhdenkin kanssa :)

    Pennut kylla on suloisia(vaikka itse ottaisin 'rescue-koiran'siis loytokoiran, mita sekarotuisempi sen parempi),ja lapset toivoisivat pienta pomia tai Cavalier King Charlesin spanielia..Pienta siksi, etta voisivat itse taluttaa.

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irlanninsetterit ovat todellakin kauniita koiria. Aika isoiksi kyllä kasvavat.
      Kissa ei ole uuteen naapuriin vielä tutustunut, joten jännityksellä odotan mitä tuleman pitää.
      Teillä onkin siellä varsinainen eläintarha!

      Poista
    2. On-ja lapset ja mies viela kaiken paalle! :D

      Poista
  6. Millaista koirakulttuuri on Irlannissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän täällä ole koiria ja niiden omistajia laidasta laitaan niin kuin muuallakin. Ainakin tässä meidän asuntoalueella ulkoilutetaan paljon hyvin hoidetun näköisiä koiria. Sitten tuossa ravaa muutama irtokoira. Omistajat ovat liian laiskoja niitä ulkoiluttamaan, joten saavat juosta vapaana.

      Siitä jaksan suuttua päivittäin, että toiset koirienomistajat eivät kerää kakkoja pussiin. Kiva niitä on sitten kenkien pohjista pestä. Radiossa pyörii juuri nyt aiheesta kaupungin tietoisku. Toivottavasti menee viesti vihdoinkin perille.

      Poista
  7. Irlannissa on aivan liikaa kodittomia koiria ja 'pentutehtaita'. Pentuja teetetaan koko ajan pienen lisatienestin toivossa, mutta minne nama koiranpennut sitten joutuvat, voi vain arvailla.
    Nyt laman aikana monet ihmiset myos joutuvat muuttamaan vuokra-asuntoihin, joihin ei yleensa elaimia voi ottaa, ja koira saa lahtea aika helpostikin.
    Monesti koira myos otetaan hetken mielijohteesta ja 'unohdetaan' takapihalle. Noita reppanoita sitten loydetaan surkeista oloista nalkiintyneina ja huonokuntoisina ja loytoelainkodit ovat kaikki aivan taynna, niin taynna etta monesti joutuvat kieltaytymaan auttamasta, niin paha on talla hetkella tilanne.

    Vinttikoirakilpailut on oma bisneksensa, jota varten maailmaan syntyy 'turhaan' pentuja, joista murto-osa paasee koskaan kilpailuasteelle. Niita lopetetaan vuosittain tuhansia.
    Colliet eli lammaskoirat, kaikki lintukoirat seka suojelukoirat ovat ainakin maaseudulla suosittuja, samoin kuin terrierit kuten Jack Russellin terrieri, joita pidetaan usein 'yard dog' ina pitamassa vahtia ja rottakannan minimissa.

    Hyviakin koiranomistajia toki loytyy,ja koiraharrastajia.. niin maalta kuin kaupungeista, mutta irlantilaisissa niita on vahemman. Irlantilaisten yleisessa asenteessa lemmikkielaimia kohtaan olisi parantamisen varaa.
    Tama on minun nakemykseni. Ankeahko, mutta naen lahelta jatkuvasti miten kaltoin taalla koiria ym.elaimia kohdellaan.
    Mari

    VastaaPoista
  8. Ihana koira! Meillä on aina (kun olin lapsi) ollut koiria, mutta itse en voi ottaa kotieläintä työn ja allergioiden takia. Ikävää, että ihmiset eivät osaa/jaksa kouluttaa ja hoitaa koiriaan ja ne aiheuttavat vaaraa ja vahinkoa muille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pojat ruinasivat aikoinaan koiraa, mutta viikko hoitokoiran kanssa opetti, että ei ole kivaa lähteä aamulla pissittämään koiraa vesisateessa.
      Onhan se koiralle pitkä päivä yksin kotona, ja naapuritkin hermostuvat, jos koira ulisee yksikseen. Kissan kanssa on paljon helpompaa!
      Tuo minua purrut koira lopetettiin vasta sen jälkeen, kun se hyökkäsi oman perheenjäsenen kimppuun. En ymmärrä miksi kukaan haluaa pitää koiraa, joka on vaaraksi muille ja muutenkin vain haukkuu narunpäässä vihaisena.

      Poista
    2. Koiraa ei kylla minun mielestani koskaan saa ottaa vain siksi, etta lapset sita haluavat-eika pida myoskaan olettaa, etta lapset sita hoitaisivat. Lemmikkielaimen ottamisen paatos on aina oltava vanhemmilla, samoin kuin vastuu sen elinikaisesta hoitamisesta.
      Meidan lapsilla ei koskaan ole ollut hankaluuksia saada lemmikkielaimia, kun aiti on tallainen 'elainhorho':) On ollut/on lemmikkeja poneista/aaseista hamstereihin. Ihania kaikki ja mukavia hetkia antaneet koko perheelle.

      Mina en ymmarra, miten joku voi katsoa koiraa narunpaassa surkeana ja viela nukkua yonsa rauhallisesti.

      Kissan kanssa tosiaan on helpompaa, mutta osaa nekin olla kylla ajoittain aika vaativia maukujia! :D

      Lahdenkin tasta koiran kanssa vahan heittelemaan frisbeeta ja lenkille :)
      Mari

      Poista
  9. voi kultapieni mikä ihana karvaturri <3 <3
    Mä tarjoutuisin heti lapsenlikaksi tuollaiselle söpöläiselle! :D
    Toivottavasti Magsi ok OK uuden naapurin kanssa ....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään näin "naapurin" isin kanssa kävelyllä. Ei ole vielä sisäsiisti, joten rätin kanssa kuulemma perässä kuletaan. On kyllä aivan syötävän söpö!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!