maanantai 24. syyskuuta 2012

Mihin kouluun?

Nyt on se aika vuodesta, jolloin yläkouluun vuoden, parin sisällä siirtyvien lasten vanhemmat kiertävät koulujen informaatiotilaisuuksia. Suosituimpien koulujen paikoista käydään kovaa kilpailua. Koulut puolestaan kilpailevat sillä, kuinka paljoin hakijoita ilmaantuu. Mitä enemmän, sen parempi.

Sain aikoinani Naapurisaarella yliannoksen näistä koulukeskusteluista. Kilpailu koulupaikoista sai suorastaan surkuhupaisia piirteitä. Kun sama hössötys alkoi täällä vanhemman pojan luokalla, pyörittelin päätäni ja mietin: taasko tämä sama show? Kävin kolmessa eri koulussa kuuntelemassa "myyntipuheet". Järkyttävintä oli kuunnella paikalle pyydettyjen hyvien oppilaiden ylistyspuheet koulustaan. Minun oli vaikeaa pysyä totisena.

Vanhemman pojan koulupaikka järestyi ilman suurempaa draamaa. Protestanttisesta alakoulusta nimittäin  pääsee automaattisesti vastaavaan yläkouluun. Ihan eri juttu olisi ollut, jos hän olisi hakenut katolisiin kouluihin. Edes "oikea" uskonto ei aina takaa paikkaa suosittuimpiin kouluihin. Koulupaikkaan saattavat vaikuttaa onko perheenjäseniä ollut aikaisemmin samassa koulussa, asuinpaikka, alakoulu, harrastukset sukupuoli ja tietysti se, ovatko vanhemmat valmiita maksamaan mahdolliset lukukausimaksut.

Minä kävin viime viikolla jo tutuksi tulleen koulun infoillassa. Ei mitään uutta eikä ihmeellistä, tai oikeastaan paljonkin uutta: ensi syksynä valmistuu upouusi koulu. 12 vuotta on rakentamisen aloittamista odotettu, ja nyt omin silmin näin nostokurjen ja pari maansiirtokonetta. Hyvästi vuotavat katot, jääkylmät luokat ja homeiset suihkutilat!

Kouluja täältä etsiville minulla on muutama neuvo:

Älkää uskoko kaikkea mitä kuulette, näette tai luette. Irlantilaisilla on tapana liiotella. Kuinkahan monen lapsi ihan oikeasti RAKASTAA kouluaan? Vahemmat hekuttavat, kuinka IKIONNELLISIA  he ovat saatuaan lapsensa aivan USKOMATTOMAN HYVÄMAINEISEEN kouluun. Tai sitten jyräävät jonkun koulun täysin, aika hepposin perustein.

Jutelkaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka ihan oikeasti tietävät ko. koulusta jotain.  Sitten on näitä "luotettavia" tietolähteitä, jotka rakastavat koulukeskusteluja. Tyyliin: meidän naapurin serkun pojan kaverin veli  käy sitä koulua ja sanoi, että jne.

Tilastot ovat tilastoja, mutta eivät välttämättä kerro koko totuutta koulusta. Hyvät koulut saavat hyviä tulosia, ja syy voi hyvinkin olla se, että vanhemmat maksavat itsensä kipeiksi yksityistunneilla ja kertauskursseilla. Koulu saa itselleen kunnian, osittain täysin aiheetta. Huono tulos ei aina tarkoita sitä, että koulu on huono ja opettajan surkeita. Oppilaidenkin pitää katsoa välillä peiliin!

Kouluja on täällä joka lähtöön, ja niin on opettajiakin. Poikani koulussa on todella hyviä opettajia, ja sitten niitä, joille luokkaan astuminen on välttämätön paha. Irlantilaisessa koulumaailmassa olisi mielestäni paljon parantamisen varaa, mutta minkäs teet. Maassa maan tavalla jne.  Pojan omassa asenteessa olisi myös korjaamisen varaa. Läksyt eivät näytä kovasti kiinnostavan, eikä kokeisiikaan lueta liikaa. Oli opettaja hyvä tai huono, pitää vastuuta ottaa myös itse oppilaan. Odottelen täällä, että milloin herääminen tapahtuu!

Välillä tuntuu, että vanhemmat unohtavat, että eivät nämä omat lapsetkaan aina ole niin täydellisiä. Hyvämaineista ja erinomaisella kouluilla saavat vanhemmat hehkutella, mutta kyllä se menestyminen vaatii paljon työtäkin. Kaikista ei tule aivokirurgeja, ei vaikka parhaassa mahdollisessa koulussa olisikin.

Juniorin kouluunpyrkiminen jatkuu jälleen huomenna. Perjantaina kävimme jo tutustumassa tulevaan yläkouluun, ja huomenna on edessä haastattelu. Mukaan on pyydetty ainakin toinen vanhempi. Sitten lokakuussa tulee kirje, jossa koulupaikkaa joko tarjotaan tai sitten ei. Meidän ei paikkaa tarvitse jännittää, mutta monen muun pitää. Kuulemma tähän kouluun hakemuksia tulee yleensä 180 ja paikkoja tarjotaan 90.  Keväällä  muuten käydään vielä tekemässä tasokoe. Paljon tapahtuu ennen kuin uuden (ja ihan oikeasti uuden) koulun ovi syksyllä Juniorille aukeaa.




12 kommenttia:

  1. Semmost täälläkin, mut kouluilla eri profiili; matematiikka, urheilu, tietokoneet tai sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täälläkin on kouluissa hieman eroja valinnaisaineiden suhteen.

      Poista
  2. Paikalle pyydettyjen hyvien oppilaiden ylistyspuheet koulustaan? Ei sunkan. Tuohan on kamalaa lasten hyväksikäyttöä! Tosin en kyllä ole ollut vuosiin k.o. tilaisuudessa, onkohan se yleistäkin? Itse vakuutuin koulunvalinnasta ns. Avoimien Ovien iltana, kun kiertelin luokissa ja juttelin oppilaitten kanssa. Tietenkin vain "hyviä" oppilaita pyydetään esittelemään koulua, mutta sen verran vaikuttavia pojat olivat, hauskoja ja juttelivat aikuisten kanssa luonnollisesti, että ajattelin: tuonne meidän pojat. Ei niin, että vaihtoehtoja olisi paljon ollut näin pienessä kaupungissa!

    Hienoa, että saatte uuden koulun, suomalaisiin kouluhin verrattuna taso on täällä yleensä kamala vanhoissa kouluissa (kylmiä, vetoisia, homeisia). Pelkästään siivoaminen tapahtuu eri tavalla Suomessa kuin täällä, jossa muutama alipalkattu ihminen lakaisee joskus lattiat ja tyhjentää roskikset. Kokolattiamatot haisevat aika tavalla kun niitä ei ole pesty tai vaihdettu vuosikausiin!

    Oikeassa olet kun sanot, että paljon riippuu oppilaasta itsestään! Hevosen voi viedä joelle, mutta juomaan sitä ei saa ellei sillä ole jano.Toisaalta olen varma, että koulun kurilla on suuri merkitys oppimistasoon. Jos häiriköt pitävät valtaa, ei kukaan opi mitään melussa ja open huudossa. Jos läksyjen tekemistä naureskellaan, ei kukaan viitsi pinkoa. Hienokaan uusi koulu ei auta, jos opettajilla ei ole kurinpito hallussa. Teini-ikäisillä ei ole tapana valittaa, jos ope ei pidä järjestystä!

    Jos opinnot ei jossain aineessa suju, kannattaa kysyä, millainen meno niillä tunneilla on. Onko opiskelurauha, antaako ope läksyjä ja pistokokeita ja tarkastaako ne. Uskaltaako oppilaat viitata ja kysyä jos ei ymmärrä jotain. Häiriköikö joku tai jotkut koko ajan, huutaako ope ja laittaako oppilaita jatkuvasti käytävään. Saako luokassa heitellä lennokkeja. Pidetäänkö nimenhuuto. Jos joku on pois koulusta, huomaako opettaja, antaako lisäläksyjä. Onko ope paljon pois koulusta, mitä vapaatunneilla tapahtuu. Onko koulukiusaamista, puuttuuko ope siihen. Käydäänkö läpi kokeita ja tehtäviä vai luennoiko ope yksinään katedrilla omiaan, ilman vuorovaikutusta. Säilytetäänkö valokopiot vai päätyvätkö ne luokan lattialle tai lennokeiksi. Käytetäänkö Powerpointia ja Internettiä, onko Moodle käytössä? Onko opella aikaa oppilaille tunnin jälkeen vai karkaako hän? Opettajilla on tuhat tapaa pitää kuri ja samalla tehdä tunneista mielenkiintoisia. Se, että hän antaa läksyjä ja myös tarkastaa ne, on tärkeää - luulisi että itsestäänselvää, vaan ei ole, eivätkä vanhemmat A) pidä silmällä päiväkirjasta ja B) valita, jos näin ei käy.

    Jos en olisi ns. jäävi, kirjoittaisin aiheesta oppaan vanhemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten kun eläkepäivät koittavat, kirjoitat kyllä tuon oppaan. Siitä tulee hetkessä myyntimenestys. Voin taata sen! Sinä todellakin tiedät mitä tunneilla oikeasti tapahtuu, ja myös mitä jää tapahtumatta.

      En tiedä kuinka yleistä nämä hyvien oppilaiden koulunylistyspuheet ovat. Tilanne oli minusta suoraan sanoen jotekin nolo. Sillä hetkellä päätin, että ei ainakaan tähän kouluun! Tänä syksynä kävin siis vain tutun koulun tilaisuudessa lähinnä tarkastamassa, että nostokurki on tontilla ja miehiä töissä. Kyllä se koulu onkin järkyttävässä kunnossa. Uuden rehtorinkin näin, pojan mielestä entinen rehtori oli parempi, mutta tiedä häntä.

      Olet kyllä oikeassa siinä, että jos koulussa ei ole työrauhaa opettajilla ja oppilailla, niin silloin ei voi paljoa odottaa. Toivon, että uusi rehtori ei ole liian ymmärtäväinen häiriköiden suhteen. Minusta tiukkalinja on se ainut oikea menettelytapa. Ei tiettyjen tapauksian kanssa hyssyttely ja ymmärtäminen auta. Asiaan on puututtava ja heti. Nuori opettaja on kyllä aika yksin, jos rehtori ei viitsi/halua häntä tukea. Hyvä rehtori on koulussa todella tärkeä.

      Lusmuvuoden jälkeen paluu ankeaan arkeen kotiläksyineen on ollut shokki systeemille. Poika itsekkin on sanonut, että olisi pitänyt siirtyä heti 5 luokalle. Aika tuli pitkäksi "lusmuillessa", vaikka työharjoitteluista nauttikin. Ohjelmaa ei ollut tarpeeksi. Nyt sitten pitäisi opiskella tosissaan.No, toivottavasti tämä on vain alkukankeutta.

      Minä olin kouluun yhteydessä näistä jatkuvista hyppytunneista. Opettaja oli joko koulutuksessa, leirikoulussa tai sairaana, eikä sijaista. Siis miksi päästetään esim matikan ope leirikouluun viikoksi? Monta monituista tuntia jäi pitämättä. Esimerkkinä mainitsin yhden opettajan, joka oli jatkuvasti pois. Luokanvalvoja pyöritteli asiaa, eikä halunnut sanoa juuta eikä jaata. Kysyin, että mihin voin asiasta valittaa. Kirjoitin kirjeen rehtorille ja johtokunalle. Vastauksena tuli ympäripyöreä kirje. Sijaisia on kuulemma todella vaikea löytää jne. Opettajalla on oikeus olla pois jne. En enää jaksanut vääntää rautalangasta mallia, joten hommasin meille kotiin yksityisopettajan, kun muu ei auttanut. Niin teki moni muukin!

      Sitten on niitä hyviä opettajia, jotka eivät tee itsestään numeroa. Pitävät tunnit ja tunneilla järjestyksen, ja ovat aidosti kiinnostuneita oppilaistaan ja pitävät työstään. Jaksavat innostua joka vuosi uudestaan! He valitettavasti jäävät usein näiden huonojen varjoon.

      Tänä lukuvuotena olen huomannut sellaisen uuden asian, että kokeita on kerran kuukaudessa joka aineesta. Hyvä, sanoo äiti. Poika ei ehkä ole samaa mieltä!

      Näille ylipitkille lomille pitäisi kyllä myös tehdä jotain, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

      Kiitos kun kommentoit, sillä sinulla todellakin on paljon arvokasta sisäpiiritietoa.

      Poista
  3. Samaa mieltä kaikesta paitsi ylipitkistä lomista...tuo sijaisjuttu johtui varmaan siitä, että aina ei voi tietää, miten kauan joku ope on esim. sairaana. Pätevää eli saman aineen opettajasijaista on vaikeaa saada houkutelluksi, jos ei osaa sanoa miten kauan pesti kestää, viikon vai kuukauden vai koko lukuvuoden. En itsekään varmaan menisi töihin jos homma voi kuivua jo parin viikon päästä. Nuoret vastavalmistuneet opettajat kyllä matkustavat kauaksikin nykyään työn perässä, mutta jos kotisudulta löytyy parempi paikka, he kyllä lähtevät yhtä nopeasti. Kyseinen opettaja ei näköjään edes ollut kunnon sairaslomalla, vaan tuli ja meni. Vaikea hankkia sijaista! Yleensä koulut ottavat vakavasti ainakin koeluokkien 3. ja 6. opettajien poissaolot. Hyvä että valitit, ja vielä kirjallisena! Kirjeitä ei voi ohittaa vaan ne jäävät arkistoon.

    Se ainakin on ykkössijalla, miten paljon vanhemmat ylipäänsä ovat kiinnostuneita lapsistaan. Kovin monet eivät tunnu piittaavan ollenkaan, eikä ihme jos lapsikaan sitten ei. Läksyjentekoon tottuu pian, ei välivuosi haittaa, mihinkäs sitä on kiire?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha haa...arvasin, että loma-asiaa katsot vähän eri vinkkelistä!!!!!!!!!

      Poista
  4. Niin oliko Juniorilla se transition year alla, vai? Täällä on kolme yläkoulua, kovin kaukana toisistaan. Ystäväni sisko lähti yläkouluun, ja koulumatkaa kertyy bussilla reilu tunti per suunta. Lähempänäkin olevaan kouluun istutaan bussissa päälle puoli tuntia. Ja taitaa muuten olla niin, että noista kolmesta koulusta kaikki ovat katolisia. Minnekähän ei-katolinen lapsi laitetaan kouluun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhemalla pojalla oli viime vuonna "lusmu"-vuosi. Sanoi, että jos olisi tiennyt miten tylsä vuosi se oli, olisi jatkanut suoraan 5lle luokalle. No, nyt sitten pitäisi opiskella senkin edestä!

      Protestanttisia kouluja ei ole kuin suuremilla paikkakunnilla. Ei kai siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä katoliseen tai sitten sisäoppilaitokseen. Nykyisin katolisissa koulussa on paljon ei-katolisia, eikä se ole mikään ongelma. Uskonnon opetukseen ei tarvitse osallistua.

      Poista
  5. Minna, ei Irlannissa ole valinnanvaraa kouluissa suurten kaupunkien ulkopuolella. Suurin osa kouluista on katolisia. Tosin niissäkin on nykyään monenlaisia oppilaita uusien kansallisuuksien myötä, minun 10 000 asukkaan pikkukaupungissakin on kiinalaisia, filippiiniläisiä, intialaisia ja afrikkalaisia tavanomaisten puolalaisten lisäksi. Ei-katoliset menevät vuoden alkajais-ja lopetusmessuun ja rukoushetkiin siinä kun muutkin. Jos haluaa pitää lapsensa pois niistä, voi sen varmaan tehdä kun ensin sopii.Sitä en tiedä, voiko uskonnonopetuksesta kieltäytyä.

    VastaaPoista
  6. Meidan lapset on katolisia, niin ei ongelmaa siina. Siksi heidat katolilaisiksi annoinkin kastaa, heidan elamansa on taalla ja kaikin puolin helpompaa kun kuuluvat valtakirkkoon. Minulla ei myoskaan ole mitaan katolista uskoa vastaan, samoja kristittyja tassa ollaan. Ja toisaalta-luterilainen kirkko nykyaan on minun makuuni liian moderni, yrittaa suvaita ja mielistella joka suuntaan.
    Kai se on vahan koulukohtaista-jotkut koulut sallivat paremmin kuin toiset. Meidan kylakoulussakin on ei-katolilaisia lapsia, voivat uskontotuntien aikana tehda muuta jos vanhemmat niin toivovat, mutta katolilaisen koulun opetukseen kuuluu uskonto oleellisena osana, koska se on kaikkialla mukana. Pappi kuuluu koulun toimikuntaan, vierailee koulussa saannollisesti opettamassa oppilaita ja katolilaiseen kirkkoon olennaisina kuuluvia sakramentteja-ensimmainen ehtoollinen n.8 vuotiaana ja konfirmaatio 12-vuotiaana.
    Maassa maan tavalla, on minun mielipiteeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Corkin läheisyydessä valinnan varaa on, joten vanhemmat voivat päättää mihin kouluun lapsensa haluavat laittaa. Jos siis saavat paikan.
      Maaseudulla on tilanne ihan toinen, koska kouluja on vähemmän. Kävimme katsomassa aikoinaan myös katolisia kouluja, mutta pidimme enemmän pienemmästä protestanttisesta koulussa, jossa on tyttöjä ja poikia.
      Meidänkin koulussa seurakunnan pappi on tuttu vieras ja lapset käyvät myös läheisessä kirkossa muutaman kerran vuodessa.

      Poista
    2. Niin-koulu ja sen ilmapiiri seka opettajat sen kai ratkaisee, minne lapsensa haluaa laittaa.
      Maalla koulut on osa tiivista kylayhteisoa ja suurin osa lapsista tuntee toisensa jo koulun aloittaessaan.
      Ja niin meidankin lapset on katolisessa koulussa, jossa on seka tyttoja etta poikia, ja tietaakseni tama on ihan yleista, eli ei ole vain joko tai kouluja.
      'Sunday Mass':issa kayvat isansa kanssa saannollisesti, ja kylayhteisomme on muuten siunattu todella ihanalla(lihavalla):) Isalla-jo toisella lajissaan perajalkeen. Enaa ei olekaan itsestaan selvaa, etta jokikiseen kylakirkkoon omaa pappia katolisessa kirkossa riittaisi, tyosta on tullut 'vahemman muodikasta' tietyista syista.

      Mari

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!