tiistai 11. syyskuuta 2012

Marimekko ja minä




Taidan olla aika tyypillinen suomalainen: vaatekaapista löytyy muutama Marimekon pusero, unikot kukkivat lautasliinoissani, meikkipussissa on tutunnäköistä raitaa ja kovassa kulutuksessa oleva rahapussi on myös  Marimekkoa.

Tämä sininen unikko kassi on ehdoton suosikkini. Se on jo vaikka kuinka vanha ja kovasti kulunutkin, mutta en raaski heittää sitä pois. Kassiani ihastelivat sen kukoistukaudella  ihan ventovieraatkin, kaupugilla liikkuessani.





Marimekkoa voisi nykyisin olla enemmänkin vaatekaapissa, mutta hinta mietityttää. Harvoin olen maksanut mistään puserosta täyttä hintaa.  Tänä kesänä alennusrekeistä löytyi kaksi puseroa. Kiitokset makutuomareille, jotka kumpainenkin tätä blogia lukevat. Liekkö ikä tehnyt tehtävänsä, tai sitten mallit ovat muuttuneet enemmän silmää miellyttäviksi. Se nyt on kuitenkin aina varma asia, että kesälomalla pitää käydä Marimekossa. Vaikka vain haistelemassa uusia tuulia!






Tänä kesän ystäväni vei minut Herttoniemen tehtaanmyymälään. Kannattaa käydä tutustumassa, jos olette Marimekon ystäviä.



Syy siihen miksi Marimekko tuli tänään mieleen, oli iltapäivälehtien artikkelit New Yorkin muotiviikoilta. Marimekkon näytös oli ollut lehtien mukaan menestys. Nuorien (ja mielestäni aivan liian laihojen) mallien lisäksi, lavalla nähtiin myös 81-vuotias malli nimeltään  Carmen Dell’Orefice. Luulen, että Marimekon ladyt Armi Ratia ja Kirsti Paakkanen olivat hengessä mukana ja nauttivat menestyksestä.

En taida täyttää vannoutuneen fanin tuntomerkkejä, mutta kyllä Marimekko vahvasti kuuluu sarjaan: sauna, koivu, karjalanpiirakka, järvi, Fazerin suklaa ja Aalto-vaasi!





http://www.iltasanomat.fi/videot/muoti-kauneus/vid-1288498453958.html

Onko lukijoissa vannoutuneita faneja?

Posted by Picasa

27 kommenttia:

  1. Täällä ilmoittautuu jo teinistä Marimekkoon hurahtanut nainen. Nuorena oli Marimekon pallopaidat ja sitten tietty poikkiraita. Ensimmäiseen omaan kotiin piti saada Marimekkoa verhoihin, tyynyihin, päiväpeittoihin. Nyt ostan sieltä mitä vaan. Mm. joka vuosi yhden kesämekon. Profiilikuvassani on tämän vuoden ostos, jonka hankin kivan mallin ja päärynäkuvioiden takia. Pari vuotta sitten ostin kaksi tunikaa, joiden nimi oli Luvia. Sehän on kotipitäjäni.

    Esiliinoja olen ostanut viimeksi Kevätleikkiä sekä itselle että lahjaksi. Löysin tuota suosikkikuosia vielä yhden palan kankaana ja tein siitä pikkupöydälle suviliinan.

    Marimekko on tyyristä, mutta jotenkin ei koskaan edes heikota, kun kävelen tutusta liikkestä ulos, vaan tuntuu vahvalta ja omalta.

    Tyttäreni suosikkikuosi on Unikko, joten kyllä tämä jatkuu sukupolvesta toiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota päärynäkuvioista mekkoa jo olenkin ihaillut. Värit sopivat sinulle tosi hyvin.
      Olen saanut paljon Marimekkoa lahjaksi vuosien varrella. Puseroita ostan harvakseltaan, mutta pidän niistä kovasti.
      Ovat vaan niin kovin kalliita. Onneksi kesällä on ale, joten sieltä aina löytyy jotain.
      Käy ihmeessä tuolla Herttoniemen tehtaanmyymälässä, kun olen Hesingissä seuraavan kerran. Ja ota iso kassillinen rahaa mukaan!

      Poista
  2. Pidän tosi paljon tuosta Unikko-kuosista,vaikka se on jo aika kulunut kun sitä on joka paikassa.Minulla on pari pientä Unikko-vatia,ja yksi vähän suurempi,mutta ne ovat melamiinia.Sain kesällä lahjaksi Marimekko-kassin,joka on aina mukanani,ja kaapissa on kaksi vanhaa pitkää raitapyjamaa,joita käytän vain,kun on äärimmäisen kylmää.
    Carmen Dell'Orefice on tullut vuosien varrella siellä täällä jossain vastaan;muistaisin että häntä oli kerran kuvattu lempilehteeni Vanity Fairiin.Hän on kyllä uskomattoman kaunis,edelleenkin.Tosin kauneuskirurgia on hänkin käyttänyt....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa tosiaan on tuota Unikkoa aivan liikaa. Minä löysin ihan paikallisesta kangaskaupasta Unikko-verhokangasta. Ei tietenkään aitoa Marimekkoa, mutta ostin kuitenkin.
      Suomalaiset vieraat aina kysyvät, että oletko tuonut Suomesta.
      Viime viikolla näin Unikko-vahakangasta. Olisi tehnyt mieli ostaa, mutta valitettavasti oli väärän väristä meidän keittiöön. Eivät nämäkään vahakankaat ollet aitoja.

      Kyllä tämä Carmen Dell'Orefice on edellen upean näköinen. Varmasti on kasvoja kirsitetty kerran jos toisenkin...

      Poista
  3. Kyllä tykkään Marimekosta, aika hillityssä mielessä tosin. Eniten suosin lautasliinoja, niitä ostin jo vinon pinon alesta tällä Suomen reissulla. Ja toilettilaukku on ihan ehdoton :-)
    Eilen olin vahva ja kävelin muina miehinä Joensuun Marimekon liikkeen OHITSE. Tiesin että se saattaisi tehdä suuren loven lompakkoon mihin ei todellakaan ole varaa...parempi näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa sinulla hyvä itsekuri. Kyllä minäkin mietin moneen kertaan, että raaskinko ostaa vai ei. Toin muuten taas kasan lautasliinoja. Ovat niin iloisen värisiä!

      Poista
  4. Minäkin käyn aina nuuhkimassa hintalappuja ja tuskittelemassa niitä...ihme että New York innostui, ovat niin erikoisia kuvioita ja värejä! Sinistä unikkoa haluaisin joka paikkaan. Kokoelmassa on pannulappu, kahvitölkki ja kansio. Tänä kesänä ostin alesta kaksi astiapyyhettä, joissa on kelta-oranssi unikkokuvio, aion ommella ne yhteen isoksi tyynyksi. Jotenkin rauhoitun aina kun näen Marimekon kukkia, ne ovat jotenkin niin kotoisia ja raikkaita...vaikka huomasin että tuotteita teetetään nykyään Virossa! Marimekon t-paidat kestivät teini-iässä vuosikausia,pyykistä toiseen, laatu oli hyvä suhteessa hintaan.

    Oletteko muuten huomanneet, miten paljon Marimekon kuvioita matkitaan? Esim. unikkoa olen nähnyt täsmälleen samanvärisinä paitsi että terälehtiä on jotenkin enemmän. Missähän kulkee copyrightin raja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on Unikkoa aivan liikaa, mutta täällä siitä osaa nauttia ihan erillä tavalla. Taidat siis ymmärtää minua, kun ei voi heitää tuota vanhaa kassia roskiin!

      Tuossa jo kirjoitinkin, että meillä on (taisit nähdä) täältä ostetut "Unikko"-verhot. Samoin näin "Unikko" vahakangasta.Se jäi vähän vaivaamaan, mutta kun väri ei sopinut niin ei sopinut. Sitä muuten oli myös sinisenä. Voisi sopia teille!!!

      Kai tuo copyright on aika monimutkainen juttu. Paljon on tosiaankin kopioita liikkeellä.

      Poista
  5. Mulla oli Marimekko "virka-asuna" usein tuolla Saksanmaan keikalla ja kyllä se - ja ehkä helpommin unikkoolkalaukku - tunnettiin hyvin, jopa miespuoliset kollegat!

    Olin 2000-luvun alkupuolella kongressissa Washington DC:ssä ja mulla oli punaraitanen jokapoikapaita. Tauolla pari vanhempaa paikallista naista lähestyivät ja kysyivät, että onhan se Marimekko? Toisella oli Marimekon neulepusero sattumalta yllään.

    Eikös Marimekko voittanut sen Dolce & Gabbanan kiistan unikosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet siis Marimekon malli maailmalla. Hyvä Helena! Varo vaan saatat päätyä ensi vuonna New Yorkin muotiviikoille.

      Eikös Mrs Kennedyllä ollut aikoinaan raitapaita päällä? Heinoa,jos Marimekko USAssa on taas suosiossa.

      Muistakkseni M voitti tuon unikko jutun. Vai olenko väärässä?

      Poista
    2. Ei ole pelkoa! :) Mutta Marimekkoon on helppo näissä minun työkuvoissa pukeutua. Kyllä M. voitti sen.

      Poista
  6. Mäkin näin lehdestä niitä marimekkoja vanhempien mallien päällä ja tykkäsin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko siellä Saksassa Marimekkoa hyvin saatavilla?

      Poista
    2. Myymälöitä on joissakin isommissa kaupungeissa ja muualla on tuotteita muissa liikkeissä, esim. serviettejä on tosi paljon tarjolla, vaatteita ehkä vähemmän.

      Poista
  7. Ulkosuomalaisena mustakin on tullut hieman enemmàn marimekko fani. Jopa nansostakin olen alkanut tykkààmààn. Olisinkohan samaa mieltà jos suomessa asuisin, tuskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos asuisimem Suomessa olisimme saaneet jo tarpeeksi unikoista. Minäkin tykkään Nansosta!

      Poista
  8. Marimekko rocks! Joka lähtöön löytyy, ja jokaikinen muksujen raitapaita vauvasta asti on säilötty ja odottaa seuraavaa sukupolvea. Ihania kaikki tyynni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä onkin sitten iso kokoelma Marimekkoa! Ovat kestäviä isätä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

      Poista
    2. Unohtui sanoa, että tervetuloa seuraamaan!

      Poista
  9. Luen parhaillaan Juha Tantun kirjaa Armi Ratian maailmassa. Vuosien varrella olen omistanut puseroita, mekkoja ja takkeja. Ikkunassa on Marimekko-verhot, keittössä liina ja astioita. Lakanoita ja pyyheliinoja olen saanut lahjaksi ja itsekin ostanut. Herttoniemen myymlä on tuttu, olen tehnyt siellä edullisia ostoksia Ystävämyyntipäivinä. Niistä saa tietoa netistä ja kanta-asiakaskorttilaiset sähköpostitse.
    Hyvältä tuntuu, kun Marimekolla menee hyvin. Aina ei ole ollut näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marimekon vaiheita olen minäkin seurannut. Välillä tuntui, että koko Marimekko kuolee. Onneksi hyppäsi Kirsti Pakkanen ohjaksiin. Hienoa, että nyt menee hyvin!

      Poista
  10. Minulla on tullut unikkoähky, mutta nyt kun tyttäreni sai isovanhemmilta lahjaksi pari Marimekon mekkoa ne ovatkin olleet tosi kivoja koulussa. Johtuu varmaan siitä, että sitä ei paljon täällä näe. Ihanan pöytäliinan sain myös lahjaksi ja nyt kyllä olisi kiva saada nahkainen Ratian peruslaukku (joka kyllä maksaa, mutta kestäisi kauan). Uudet kuosit oli kyllä aika kivoja noissa Nykin kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se minustakin tutuu kivalta, kun oma pusero on se ainoa. Unikkoon ei kyllästy, kun sitä ei näe joka paikassa. Iloisen värisiä tosiaakin olivat nuo uudet kuosit. Toivotaan, että myyvät hyvin!

      Poista
  11. olen aina ollut anti marimekko ihminen mutta taalla ulkomailla nurkkiin on alkanut keraantya marimekon lakanoita, salaatinottimia, muutamia kankaita joista on teetetty kesahameita ja nyt tytölle vaatteita. Ei ole nykyiset marimekot vanhan veroisia, kirpputoreilta löytyy vanhoja kestavia marimekon lastenvaatteita, nykyiset menee muutamassa pesussa jo huonoon kuntoon, missa lienee Kiinassa namakin tehty nykyisin. Mutta unikkoa paalleni vain kuolleen ruumiini yli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kesti yksi raitapaita 10 vuotta. Nyt ostamani paidat on tehty Turkissa (!) ja Virossa. Oletin - taidan olla vähän liian hyväusoinen -, että ne edelleen tehdään Suomessa.
      Minäkään ei haluaisi unikko päälleni, mutta kasiin se kelpaa hyvinkin. Mukavaa viikonloppua Ankaraan!

      Poista
  12. Meinasin kirjoittaa Unikosta tänne, mutta kun siitä on jo niin paljon kirjoitettu niin enpähän sano enää mitään. ;)
    Minäkin olen nykysin innostunut Marimekon tuotteista, lähinnä kankaista. Nyt vasta vuosien jälkeen se on tapahtunut. Suomessa kun asuin niin tuotteet olivat joko liian kalliita tai liian tavallisia! Nyt etäisyys tuo eksotiikan tuntua ja myös antaa minulle jonkinmoisen identiteetin että "tässä ollaan Suomesta." Siellä on hyvin tehtyjä kankaita (vai tuleeko ne jostain muualta sittenkin? vähän kuin amerikkalaisten olympialaisasut, made in china ) ja hienoja design-tuotteita joita on funtsailtu ja katseltu eri vinkkelistä tai niistä on tehty kuluttajaystävällisiä.

    Marimekoissa on ihanat värit ja ne kestää hyvin. Maksaa vähän enemmän ja se on design against throwawayism.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Marimekossa on varmasti ripaus eksotiikaa meidän ulkosuomalaisten mielestä. Täällä Unikkokaan ei tunnut liian tavalliselta.
      Toivottavasti edes nuo kankaan ovat made in Finland. Täytyypä seuraavan kerran tarkastaa asia. Nythän kyllä voi tilata netin välityksellä Marimekko vaikka kuinka. Siis jos vain Visa vinkuu tarpeeksi.
      Joko teillä on ilmat viilentyneet?

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!