sunnuntai 26. elokuuta 2012

Viikko vilahti

Mitä? Onko edellisestä postauksesta todellakin jo viikko? En ole blogia unohtanut, enkä teitä, mutta jotenkin tällä viikolla ohjelmaa oli normaalia enemmän. Pojat ovat vieläkin lomalla, mutta ensi viikolla koulutkin vihdoin alkavat. Pysyn kaukana Juniorin koulun äitien porttikeskusteluista, sillä siellä he vaan voivottelevat, kuinka kamlan/hirveän/surkean kauheaa on, kun lasten pitää mennä taas kouluun. Minulla on asiasta eriävä mielipide, joten en aio liittyä voivottelijoiden kuoroon.

Päätin jo alku kesästä, että vanheman pojan huone pitää maalata ennen koulun alkua. Minulla maalaus ei koskaan suju putkeen, ei siis nytkään. Ostin TAAS liian vähän maalia. Sitten se pahuksen maali loppui kaupasta. Kolmena päivänä minulle luvattiin, että huomenna  sitä taas on saatavilla. Sitä huomista ei koskaan tullut, joten viiimein mies kävi hakemassa minulle purkin Dublinista, ja toi sen mukanaan perjantaina. Toisen miehet tuovat vaimoilleen kukkapuskia, minä taas saan maalipurkkeja. Olin muuten todella iloinen tuosta purkista! Nyt on huone maalattu ja huonekalut taas paikallaan.

Koulukirjojakin on päällystetty oikein urakalla. Kaikki tarvittavat tarvikkeet ja kirjat 99% on ostettu ja rahaa paljon taas tuhlattu. Äiti on valmiina, pojat eivät!

Torstaina olin työkaverini häissä iltakutsulla. Minulla on lähes valmis postaus irlantilaisista häistä, ja siinä selitän tarkemmin nämä eri kutsut. Olipa todella hauska ilta. Sulhanen oli edelleen otettu hänelle viimeisenä työpäivänä järjestetystyä yllätyksestä. Kun sulho lähti kahville, "koristelimme" hänen työpöytänsä. Morsian oli juonessa mukana ja lähetti meille kaikenlaista rekvisiittaa kotoa, plus vanhoja valokuvia. Sulhon ilme oli näkemisen arvoinen, kun pöydänlaidalla häntä tervehti mm. hänen suosikki nallensa!

Ilmat ovat olleet erittäin vaihtelevaisia, enkä ole ulos päässyt auringosta nauttimaan. Kävelylenkitkin ovat olleet kortilla.  Olen jo luopunut toivosta tämän kesän suhteen. Hypätään vaan jo reippaasti syksyyn. Sehän on täällä yleensä mukavan leuto ja sateeton.

Mies-parka sairastaa jälleen selluliitti (tulehdusta) jalassaan. Kuuri aloitettiin tänään. Minun laskujen mukaan on jo neljäs vajaan vuoden sisällä. Erikoislääkärille odottelemme aikaa, mutta sehän täällä kestää ja kestää ja kestää. Maanantaiksi suunniteltu vapaapäivä taitaa kulua mieheltä sohvalla, jalka pystyssä, makaillen. Meneehän se niinkin...






11 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Voi, kun joku viisas osaisi sanoa, mistä tämä johtuu.

      Poista
  2. Täällä taas maailma mataa. Voi hyvänen aika, että voi elämä olla pitkäpiimäistä ja tylsää. Mieskin lähti Suomeen ja jätti meidät tänne keskenämme kitisemään. En tiedä mitä odotan eniten: Koulunalkua ja omia päiviäni vai viileyttä. Tästä lähin vihaan kesää. Ihan varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emme voi kuumudesta valittaa, mutta mutta ei se vesisadekkaan mieltä ylennä. Ilmeisesti sinäkään et liity koulun portilla äitien valituskuoroon.

      Poista
  3. Hah hah. Minä liityn siihen hiljaiseen vähemmistöön joka hihittää hihaansa ja myhäilee tyytyväisenä koulun portilla. Pyyhkii ilon kyyneleitä, kun loma lopultakin loppui ja lapsilla tekemisen puute. Varmistaa, että jäihän ne nyt varmasti sinne muurien sisäpuolelle.

    Arki on ihan parasta. Ja hiljainen koti keskellä päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy viedä pojat kouluun jo hyvissä ajoin! Hiljaisesta kodista en valitettavasti pääse nauttimaan, kun pitää mennä töihin! Arki on todellakin parasta ja ne tylsät (mutta mielenterveyden kannalta niin tärkeät) rutiinit. Aina ei voi olla lomalla!

      Poista
  4. Olen teidän kanssa ihan samaa mieltä, arki on parasta! Ja koulut alkavat onneksi!! Mutta onneksi myös molemmat lapset ovat samaa mieltä. Viikko vielä, mitään tarvikkeita en ole ostanut, mutta kai tässä vielä ehtii. Rannalle kyllä ajateltiin tässä vielä mennä ennen koulun alkua, mutta muutoin täälläkin on aika tylsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kun oltaisiin päästy rannalle edes kerran tänä kesänä!
      Koulutarvikkeihin meni taas iso summa rahaa, mutta eiköhän näillä pärjätä taas vähän aikaa. Pitkän loman jälkeen on ihan tervellistä palata taas normaaliin arkeen. No, itse ollen kyllä ollut töissä, mutta sitä ei lasketa. Huomenna alkaa Juniorin koulu, joten kyllä tämä tästä!

      Poista
  5. Mina olen koko taman surkean, sateisen kesan ja lasten kitinan keskella odottanut koulun alkua niiiiiiiiin paljon! Mutta nyt kun se alkaa olla nurkan takana, olen alkanut eparoida..ja voisinpa melkein liittya siihen portilla seisovien irlantilaisaitien 'voikunonkamalaakunkoulutaasalkaa-kuoroon'. Jos mitaan niin inhoan, niin evaslaatikoiden vasaamista 5 aamuna viikossa! Ja iltapaivalla koulusta saapuvia vasyneita, nalkaisia, ja kitisevia lapsia. Laksyjen tekoa..plaah...
    Rutiini on hyvasta, mutta sita on taas koko pitka vuosi edessa..miten sen jaksaa?(vaikka lomiahan koululaisilla on koko ajan)
    Eniten koulussa inhoan kylla niita viemisia ja hakemisia, ja portilla odottavia irkkuaiteja(useimpia heista). Irlannissa on joku ihme tarve todistella toisille koko ajan miten hyvin menee(vai onko tama ihan naisten kansainvalinen tapa? Viihdyn kylla paasaantoisesti paremmin miesten seurassa), ja huvittuneena seuraan aina tv:n muotiohjelmia, joissa esitellaan vaatekokonaisuuksia aideille lasten koulumatkoille, etta aiti sitten nayttaa edustavalta siella-ja aurinkolasit paan paalla on ihan MUST! :D
    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän täällä ei saa äänneen sanoa, että lasten kitinä ja riitely joskus hermostuttaaa. Ei, kesähän oli KAIKILLA aivan ihana ja lapset nauttivat jne. Siksi pysynkin koulunportilta kaukana vähän aikaa. En jaksa tosiaankaan jauhaa kesän kuulumisia, enkä kehuskella yhtään millään. Siis meillä oli ihan ok kesä muuten, mutta sää sen pilasi. Kyllä tämä kehuskelu on minusta irlantilaisten naisten ominaispiirre. En tykännyt poikani koulusta Englannissa yhtään ja osa äideistä oli varsinaiseja snobeja. Mutta sittenkään siellä ei kehuskeltu yhtä paljon kuin täällä.

      Minulla on hyviä irlantilaisia naisystäviä, joiden seurassa viihdyn, mutta en isossa porukassa. Silloin menee taas kehuskeluksi. Täytyy sanoa, että jos pitää valita ilta puolituttujen koulun äitien kanssa tai työpaikan miesten kanssa, niin ei tarvitse kauaa miettiä. Irlantilaiset miehet eivät ole ollenkaan tuollaisia kehujia eikä kilpailijoita.

      Poista
    2. Niin, milloin täällä tarvitsee oikeasti aurinkolaseja?. Pari kertaa vuodessa!!!!!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!