lauantai 4. elokuuta 2012

Hanna Tuuri: Tuulen maa




Hanna Tuuren kirjoittamista Irlanti-aiheisista kirjoista olen postannut aikaisemminkin. Ketään ei varmasti yllätä se, että näitä kirjoja luen mielelläni. Irlantilainen aamiainen on edelleen ehdoton suosikkini, vaikka kyllä minä Vihreän saaren puutarhoistakin pidin. Tuurin uusin kirja, Tuulen maa, vie lukijat Hannan kotiseudulle Askeyn tielle, Egoolyn kylään, joka sijaitsee Mayon kreivikunnassa. En ole Mayossa koskaan käynyt, enkä Egoolyn kylästä kuullutkaan, mutta hyvin voin kuvitella minkalaisesta maalaiskylästä on kysymys.

Kun minä kirjoitan täällä blogissani meidän kylästä, olisi kuvaavampi sana oikeastaan pieni kaupunki. Meillä on nimittäin kaksi ostoskeskusta, elokuvateatteri, McDonalds, ravintoloita, vaatekauppoja, pankkeja, posti, kouluja ja tietysti kirkot (katolilainen ja protestanttinen), useita pubeja ja vedonlyöntitoimistoja. Pelkästään meidän asuntoalueella on yli 100 taloa. Corkin kaupunkiin on matkaa vain noin 10 km, ja sinne pääsee kätevästi bussilla.

Hannan kirjan perusteella Askeyn tieltä on pitkä ja kuoppainen matka vähän joka paikkaan, ja asukkaatkin voi laskea yhden käden sormilla. Vaikka siis asumme samalla saarella, ovat asuinpaikkamme ja arkemme aika erinlaisia. Hanna asuu ihan oikeasti Irlannin maaseudulla, minä täällä kaupungin kupeessa, kaikkien palveluiden lähellä.

Kirjassaan Hanna kuvaa hauskasti kylän asukkaita: hammaslääkärin kauhua (tai kultakaivosta) hampaatonta Paddyä, jonka puheesta ei kukaan saa selvää. Sitten kylässä englantilainen pariskunta, jonka peribirttiläiset kommentit saavat minut samalla hymyilemään ja  pyörittämään päätäni. Entäs sitten se amerikkalainen pariskunta, joka päättää asettua Mayoon?

Maaseudulla on myös kirjoittamattomia sääntöjä, joita ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Nyt jo edesmenneen Jimmien maapaikkaa yrittetään myydä. Englannissa asuva perikunta ei ymmärrä, että Jimmiestä huolta pitäneelle Kevinille olisi pitänyt tarjota ensiksi maatilkkua, ja vielä edulliseen hintaan. Kirjailijan suhtatuminen kyläläisiin on välitöntä, ja kirjasta välittyy myös tunne, että kylätiellä hiihtävä Hanna ja hänen puutarhurimiehensä ovat on täysin hyväksyttyä. Aina ventovierasta, muualta tullutta, ei oteta yhtä hyvin vastaan.

Nykypäivän Irlantia kuvaavassa kirjassa kirjoitetaan tietysti myös lamasta, Olli Rehnistä ja politiikasta. Sää Mayossa on välillä armotonta ja tekee tuhojaan. Eräänä päivänä kylään saapuu  hevosia, jotka jäävät oman onnensa nojaan ja syttyy tulipalo, jonka sytyttäjää ei koskan saada selville.
Suuria tapahtumia hiljaisessa kylässä.

Vaikka siis elämäni ja arkeni täällä Corkissa on aika erillaista verrattuna Hanna Tuuren elämään, voin eläytyä täysin kirjan kertomuksiin. Olen tämän sanonut aikaisemminkin ja sanon taas, että Hanna ymmärtää hyvin Irlantia ja irlantilaisia. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että jos joskus tiemme kohtaavat, meillä saattaisi riittää juteltavaa usean teekupposen verran.

Haluan tähän vielä lainata pätkän kirjan lopusta. Maaseudun rauhassa, aina asunut (hampaaton) Paddy kuvaa hyvin Irlantia, katsoessaan tulipalon jälkiä ja ihmetellessään maan uudistumisvoimaa:

"Kyllähän she maa, Paddy tuumii maamiehen vakaalla viisaudella ja myhäilee sitten: -She on vähän kuin koko Irlanti. Niin kuin she lintu. Puhuivat shiitä tänä aamuna radiossha.
- Mikä lintu, ihmettelemme.
- Viinix vai mikä se oli?
- Feeniks?
- Niin, she juui.
Radiossa on sanottu, että Irlanti on aina noussut takaisin jaloilleen, syntynyt uudestaan kuin feenikslintu tuhkasta.
-Tuhkashta ja tuhkashta, Paddy sanailee vakavana.
-Kai she pitää uskoa.
-Niin kai, hymyilemme.

Paddyn mietteisiin ja kirjan viimeiseen kappaleeseen haluan minäkin uskoa.

" Irlantiin iskevät usein isojen merien myrskyt. Vuosisatojen aikana maa on kokenut kohtuuttomasti epäonnea, vääryttä ja surua. Miljoonat ihmiset ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan. Joskus tuuli on sentään kääntynytkin. Siirtolaiset ovat palanneet, tuoneet mukanaan uusia tarinoita, uusia tapoja ja uusia ajatuksia. Irlanti on noussut monta kertaa, ja se nousee taas. Sellaista on elämä valtameren saarella: aaltojen ikuista liikettä, alati mieltään muuttavan tuulen oikkuja."


10 kommenttia:

  1. Kiitos tästä lukuvinkistä! Tykkäsin kovasti "Irlantilaisesta aamiaisesta", joten tämän kirjan laitan suoraan toivelistalle. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan. Luulen tai uskallanko sanoa, että tiedän sinun pitävän tästä kirjasta. Meillä tänään maanantaina on yleinen vapaapäivä. Huomenna taas töihin.

      Poista
  2. Olen lukenut vain sen puutarhakirjan, pitäisi varmaan lukea muutkin. Hanna Tuuri on näköjään valmistunut opettajaksi Saksassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ensin se Irlantilainen aamiainen ja sitten tämä. Irlantilainen aamiainen on ja pysyy suosikkinani.

      Poista
  3. Enpa ole tasta kirjailijasta kuullutkaan-kiitos vinkista! :)
    Kuulostaa aivan kuin minun elamaltani taalla West Corkissa pienen kylan kupeessa jo kohta 10 v. asuttuani: varikkaita persoonallisuuksia ja arkielaman 'suuria' tapahtumia ;) Maalaiselama Irlannissa on ihanaa!

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna Tuuri on kirjoitanut neljä kirjaa, joista yksi on romaani. Siitä en jostakin syystä pitänyt. Lue ihmeessä nämä kolme kirjaa, jos jostakin saat ne käsiisi.
      Minusta ei taitaisi olla maalle asumaan. Haluan olla lähellä palveluita. Irlannin maaseutu on kyllä todella kaunista, ja mukava siellä on vierailla. Siellä tosiaankin kaikki taitavat tuntea kaikki. Täällä meillä en esim tunne seinänaapureita kovin hyvin. Tai siis tervehdin jne, mutta siihen se jääkin. Parista muusta naapurista on tullut hyviä ystäviä.

      Poista
  4. Kiitos vinkistä, kuullostaa mukavalta kirjalta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä, jos irlantilainen maalaiselämä kiinnostaa.

      Poista
  5. Yhden hänen kirjan olen lukenutkin...
    Maeve Binchy kuoli nyt, hyviä kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot hautajaiset hänelle pidettiin viime viikolla.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!