perjantai 3. elokuuta 2012

Ai, että mitäkö kuuluu Irlantiin?

Täytyy myöntää, että en ole katsonut kertaakaan uutisia sitten Suomesta palattuani. En vain juuri nyt halua, että joku tulee olohuoneeseeni kertomaan mitä Irlannissa tai maailmalla tapahtuu. Yleensähän ne uutiset ovat ikäviä. En myöskään jaksa kuunnella kenenkään ympäripyöreitä selityksiä. Suoraan kysymykseen suora vastaus,  myös päättäjiltä. Ainainen marina televisiossa ärsyttää myös. Joka ainoa osasto/järjestö/yhdistys on juuri se kaikkien tärkein, ja tarvitsee kipeimmin rahaa, jota siis ei ole. Rehellisesti sanoen olen aika OUT maan ja maailmankin tapahtumista.

Sen verran olen kuitenkin perillä, että suuri uutinen täällä oli tällä viikolla se, että kuuluisa Irlantilainen kirjalijia Maeve Binchy on kuollut. Suomessakin tunnetun kirjailijan kirjoja on myyty yli 40 miljoonaa kappaletta. Olen tainnut lukea lähes kaikki hänen kirjoittamansa kirjat. Suuri osa oli mielestäni loistavia, ja sitten oli muutama, joista  en pitänyt ollenkaan.  Koko kadun kasvatista, joka jäi kirjailijan viimeiseksi kirjaksi, en onnistunut tunnistamaan tämän päivän Irlantia olenkaan.  Maeve Binchyn kirjat olivat, ja ovat tietysti edelleen, sellaisia helppoja luettavia, joiden tarina vie mukanaan. Ei siis ihme, että ovat niin suosisttuja ympäri maailmaan.
Kauan sitten Lontoossa mainitsin kerran irlantilaiselle työkaverilleni, että olin juuri lukenut Maeve Binchyn kirjan ja pitänyt kovasti lukemastani. Työkaverini katsoi minua jotenkin oudosti. Sitten kuulin mielenkiintoisen tarinan: samainen rouva oli ollut aikoinaan töissä Irish Timesin Lontoon toimituksessa, jossa myös Maeve Binchy työskenteli toimittajana. Nämä kaksi voimakastahtoista irlantilaisnaista eivät tulleet keskenään toimeen, eivät sitten alkuunkaan. Ja kun irlantilasnaiset eivät tule toimeen keskenään, niin silloin on parempi olla sekaantumatta. Voi, päätoimittaja parkaa! No, työkaverini joutui myöntämään, että kaikesta huolimatta Maeve osaa kirjoittaa. Aina Maeve Binchyn nimen kuuleessani näen mielessäni nämä kaksi, verbaalisesti erittäin värikästä naista, ottamassa mittaa toisistaan.

Lontoo on tietysti esillä myös täällä. Irlannin kultamitallitoivo Lontoossa on nyrkkeilijätär nimeltään Katie Taylor. Ihan realistinen tavoite kulta on, sillä hän on jo maailmanmestari. Nyrkkeily ei minua kiinnosta, mutta toivottavasti Katie pärjää.

Quinnin mahtiperheen rahasotkut ja katoamistemput ovat kuin suoraan Dallasista tai Dynastiasta. Kelttiläisen tiikerin aikana tämä perhe oli mukana mahtipontisissa rakennusprojekteissa, niin Irlanissa kuin muuallakin, omisti vakuutusyhtiön ja ties mitä... Ja sitten kävi, miten kävi ja nyt yritetään saada edes osa rahoista takaisin. Irlantilainen surullisen kuuluisa Anglo Irish Bank oli tietysti  avokätisesti lainaamassa Quinnin perheelle (joka myös omisti ylläen tukun pankin osakkeita) rahaa. Se, mitä perhe omistaa ja missä, onkin sitten mielenkiintoinen kysymys, johon herra Quinn itsekkään ei näytä pystyvän vastaamaan – rehellisesti. Joka tapauksessa €2.8 biljoonaa ei ole ihan pieni summa.
Eniten irlantilaisia puhuttaa kuitenkin surkea kesä. Ainahan säästä puhutaan, mutta juuri nyt entistä enemmän. Elokuuta pukkaa, mutta lämpöasteet eivät kohoa.  Keskiviikko taisi olla kesän ensimmäinen 100% kuiva päivä meidän kylällä. Pahoin pelkään, että se jäi myös viimeiseksi.

Tässä pikainen uutiskatsaus Vihreältä Saarelta.






6 kommenttia:

  1. Maeve Binchy oli minunkin suosikkejani. Osittain Irlanti-fanitukseni on ehkä hänen ansiotaan. Luin joululomalla viimeiseksi jääneen kirjansa, minustakin se oli jotenkin outo ja erilainen aikaisempiin verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viimeinen kirja ei todallakaan ollut niitä parhaimpia. Yleensähän hänen kirjojensa tarinat voisivat hyvinkin tapahtua jollekkin / jossakin. Tämä oli täysin keksitty, eikä kirja mielestäni kuvannut ollenkaan nykypäivän Irlantia. Meave Binclyllä ei ollut lapsia, ja joskus aikaisemminkin huomasin sen kuultavan läpi kirjoissa. Ei vauvaa voida hoitaa koko kadun voimin...

      Tervetuloa seuraamaan ja toivottavasi kommentoit tulevaisuudessakin!

      Poista
  2. Minä löysin Maeven ystävän vinkistä ja yhden Suomi-kesän aikana ehdin lukea aika monta hänen kirjaansa. Kirjailijatar on nyt tarinansa kertonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Hautajaisetkin on jo pidetty. Niistä näytetiin pätkä uutisissa, jotka viimeinkin sattumalta katsoin. Meave oli kovin suosittu Irlannissa. Sellaista rentouttavaa lomalukemista. Jätä kuitenkin tuo viimeinen kirja lukematta, se ei ollut kovin hyvä. Näin voit muistella niitä hyvä kirjoja!

      Poista
  3. joo, Binchyn kirjat käännetty suomeks, juuri näin filmin Talo Dublinissa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talo Dublinissa ei ollut minun suosikkini, vaikka siitä elokuva tehtiinkin.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!