perjantai 27. heinäkuuta 2012

Lontoossa


Lentomatka Corkista Lontooseen kestää vain yhden kitusen tunnin. Ajassa pieni lyhyt pyräys, mutta muuten lähtö- ja saapumispiste ovatkin sitten kuin yö ja päivä.  Liverpool Streetin asemalla Lontoo suorastaan hyppäsi silmille. Piti löytää paikka, jossa pystähtyä ja vetää vähän henkeä. Värikäs ihmismassa yritti imaista meidät mukaansa. Piti olla kiire jonnekkin. Pojat katsoivat menoa suu auki. Sitten naps, ja minulle meni kuin vanhasta muistissa  Lontoo-vaihde päälle. Oliko se tuttu Lontoon asemien haju, joka pisti minut liikeelle?  Kävelytahti nopeutui, liput masinasta ulos, päämäärätietoisesti tubeen (siis mertoon), lippu sisään, portit auki, liukuportaita ylös ja alas, käytäviä oikealle ja vasemmalle, lippu sisään ja ulos. Ja siinä se oli Piccadilly Circus.  Päivä alkoi yhdestä suurkaupungin kiireisimmistä ja kuvatuimista paikoista.  Mentiin siis suoraan asiaan! Ilma oli jotekin painostava, ja hiki valui otsalta jo aamulla. Tuben ”tuoksut” vaihtuivat pakokaasuiksi. Minulla on valitettavan hyvä hajuaisti ja -muisti!


Joku tarttui minua takinhelmasta kiinni. Mitä, taskuvarkaitako? Minulta ei ole koskaan varastettu  yhtään mitään. Ei se taskuvaras ollut, vaan Juniori. Pitkästä aikaa nappasi ensin takista kiinni, ja sitten  lujasti kädestäni , etten vain katoaisi tässä kaaoksessa. Kierroksen jatkuessa pojista vanhempi meni kumman hiljaiseksi. Vuosien varella olen saanut kuulla, kuinka typeriä olimme kun emme jääneet Englantiin.  Sitten hän, metrossa istuessaan, avasi vihdoin sanaisen arkkunsa. " En muistanut, että täällä on tälläistä!", hän sanoi. Tälläisellä hän tarkoitti täyttä metroa, tuuppivia/törmäileviä turisteja, jonoja, autoruuhkia jne.

Kirjoittajan kommentti:  aito britti ei tuupi, eikä töni  ja jos niin tekee, pyytää heti  kohteliaasti anteeksi.  Aito britti osaa myös jonottaa vuoroaan sivistyneesti. Valitettavasti aidot, kohteliaat britit näyttävät  olevan katoava luonnonvara omassa pääkaupungissaan.


"Siis, eihän täälläista kestäisi joka päivä", jatkoi poika.  "Aivan liian hektistä ja stressaavaa, jo pelkästään paikasta toiseen siirtyminen.", kuului seuraava kommentti.  Ja sitten se tuli: "täällä en kyllä haluaisi pysyvästi asua".  Siis mitä, kuulinko oikein? Saisinko tuon kirjallisena, kolmena kappaleena ja allekirjoituksella varustettuna?  Seisoessamme pitkissä ja jyrkissä liukuportaissa hän ihmetteli vielä ääneen: "Miten ihmeessä te minua täällä pienenä rattaissa raahasitte”? 

Kirjoittajan kommentti: Lontoon keskusta, joka on kyllä hyvin laaja käsite sinäänsä, ei ole miellyttävä paikka lasten kanssa. Eikä ainakaan rattaiden kanssa, eikä vilkkaiden poikien. Onneksi keskustaan oli harvoin asiaa, ja jos oli niin silloin mentiin vain sinne minne piti ja suorinta reittiä, ja nopeasti takaisin kotiin. 

Minulla on huono suuntavaisto, mutta jotain oli jäänyt päähänkin. Katselimme ja kiertelimme. Olisin halunnut ottaa valokuvia, mutta helppoa se ei ollut. Kadulla ei noin vain pysähdytä, tai joku kävelee päälle. Aina on jonkun pää, olkapää, hartiat....edessä. Napsin muutaman kuvan, ja pistin kameran laukkuun. Olkoon. Keskityin katselemaan, kuuntelemaan ja nuuhkimaan Lontoon tunnelmaa. Sanalla sanonen tunnelma oli odottava. Odotettiin sadetta, edes vähän puhdistamaan painostavaa ilmaa. Vielä enemmän odotettiin Olympialaisia. Kaupunkia oli putsattu, kiillotettu ja korjattu. Turistien Lontoo (siksi  minä keskustaa kutsun, koska aito lontoolainen ei siellä turhia hengaile)  oli lähes valmiina ottamaan vastaan olympiavieraita.


Kirjoittajan huomiio:  Ai, että eikö täällä ole jo tarpeeksi ihmisiä? Lisää vaan sadriineja purkkiin. Kisojen aikana kannattaa pysyä kaukana.



Entisille kotikonnuille emme ehtineen. Päivässä oli liian vähän tunteja. Sen sijaan tapasimme ystäviä. Pojista vanhepi (kiitos FBn) kierteli kaupungilla entisen luokkakaverinsa kanssa. Hauskaa oli, ja yhteyttä luvattiin pitää jatkossakin. 


Juniorin kanssa saimme tarpeeksi tunkkaisista metroista, joten vaihdoimme busseihin. Iltapäivälllä tapasimme hyvän ystäväni ja hänen nyt jo isot tyttärensä. Istuimme ravintolassa ja muistelimme menneitä. Entiset leikkikaverit katselivat toisiaan. Siitä oli pitkä aika, kun kävin synnytyslaitoksella katsomassa ystäväni pientä, suloista vauvaa!

Juniorin päivä kohokohta oli ehdottomasti M & M-kaupassa käynti. Voi, apua sitä karkkimäärää!  Shoppailu ei minua näytä enää kiinnostavan.  Ei edes kaupungissa, jossa on kaikkea.  Sellaisenkin havainnon tein, että Oxford Streetin kaupoissa oli hiljaista. Miksiköhän? Onkohan niin, että turistit matkustavat nykysin niin kevyesti, että ostoksille ei ole laukussa tilaa.



Oli jäähyväisten aika. Iso, lämmin halaus ystävälle. Näkemiin Lontoolle, joka tuskin edes huomasi käyntiämme. Ex oli selvästi toipunut erostamme, ja jatkanut elämäänsä ilman sen kummempaa tunnekuohua tai romahdusta. Tuskin tuo koskaan edes muisteli yhteistä taivaltamme. Vaikka ulko”näkö” oli viimeisen päälle sliipattu ja siloteltu, vaikutti Ex jotekin väsyneeltä ja kyllästyneeltä. Ehkä jopa vähän yksinäiseltä. 

Ihmisiä tulee ja menee, mutta harva jää. Lontoosta otetaan kaikki irti mitä saadaan, mutta annetaan hyvin vähän tilalle. Ennen maanalle katoamistani, sipaisin entistä siippaani hellästi poskelle, ja kuiskasin korvaan kiitoksen menneistä yhteisistä vuosista. Kyllä, kiitoksen!  Ne vuodet tekivät minusta aikuisen, vaimon, äidin ja ihmisen joka oppi katsomaan maailmaa uusin silmin. Toivottelin, jo nyt väsyneen näköiselle ex. siipalle, jaksamista Olympialaisten ajaksi.  Tunsin Exän katseen selässäni, kun  poikein kanssa katosimme maanalle tuhansien ja taas tuhansien ihmisten joukkoon. Olisiko hän halunnut sanoa jotain? Tuskin. Ei Exällä ole aikaa pysähtyä: the show must go on. Nonstop.


Pojat halusivat vielä  väsyttävän, mutta antoisan päivän jälkeen uimaan, joten kaivoimme uimapuvut laukusta ja pulahdimme hotellin uima-altaaseen. Siinä samalla pesimme Lontoon pölyt pois. Puhtaiden lakanoiden välissä, unen tuloa odotellessa, minulla oli hyvä olla. Välit Exän kanssa oli selvitetty. Ei, paluuta entiseen ei ollut. Kyllä, ratkaisu oli sittenkin ollut, sillä hetkellä ja siinä elämän- tilanteessa, se oikea. No hard feelings.


Aamulla meitä odotti lento Suomen vanhaan pääkaupunkiin. Helpotuneena totesin itselleni, että tätä Lontoo-asiaa ei tarvitse enää miettiä. Mies sai minulta tekstiviestin: "en muistanut, että täällä oli tälläistä"! Asia on siis loppuun käsitelty.



Ps. Jos joku lukijoista haluaa tietään, miten turistina saa Lontoosta, päivässä tai parissa, eniten irti, voin tehdä siitä postauksen. Tai kiinostaako jotain, miten Lontoota voi nähdä niin, että Visa-kortti ei räjähdä käteen? Ilmoitelkaa.


34 kommenttia:

  1. Aivan ihania nàmà pari viimeistà postausta. Niin rehellisià. Varmasti hyvà fiilis tajuta, ettà oikea ratkaisu tuli aikoinaan tehtyà eikà vanhakaan suola janota...ainakaan ihan hurjasti ;) Paljon haleja ja nyt vasta oivalsin kuinka hyvin tàmà sun blogin nimi sulle sopiikaan kaiken tuon kaoottisen Lontoon jàlkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha suola ei janota, mutta Lontooseen tulen varmasti palaamaan vielä turistina. Vihreätniityt nimimerkki tuli siitä, että minulta pääsi itkut, kun väsyneenä muuttomatkalla näin ensimmäiset vihreät niityt autonikkunasta. Tosi olin täällä käynyt monta kertaa aikaisemminkin, mutta jotenkin liikutuin niin, ne nähdessäni.
      Kiva, kun pidit postauksita. Joskus jotain vähän erillaista.

      Poista
  2. Kerta kaikkiaan hieno postaus! Lontoossa on kiva käydä, mutta en kyllä haluaisi asua siellä... Hienoja nuo poikiesi oivallukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä nämä postaukset ovat kyllä itsellekkin sellaista terapiaa. Pitää kirjoitta ylös tuntemuksia ja ajatuksia. Vanhempi poika todella sai paljon ajateltavaa tuolta matkalta.

      Poista
  3. Ilman muuta kiinnostaa. Lontoo olisi hyvä viikonloppukohde täältä käsin ja hyvät vinkit olisivat kovasti tarpeen.
    Hienoa että lapset oivaltavat kuinka ihanaa on asua rauhassa ja luonnon lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvä. Kirjoitan Lontoosta vielä sellaisen toisenlaisen postauksen. Nähtävää siellä riittää ja paljon. Elämä lapsille on ollut paljon vapaampaa ja stressittömämää täällä. Hienoa, että osaavat sitä nyt enemmän arvoistaa.

      Poista
  4. Kiva postaus! Ja juu kiinnostaa Lontoo-postaukset vaikka ei ole (vielä) reissua suunnitteilla, toivottavasti pian kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitetaan lisää postauksia tulemaan. Lontoossa kyllä kannattaa mennä käymään ja leikkiä turistia pari päivää.

      Poista
  5. Olipa helpottavaa lukea tämä postauksesi, mehän jo suunniteltiin alkukesästä Lontoon matkaa ja nyt helpotti, että onneksi ei lähdetty ;) Jos sinä et entisenä lontoolaisena tykännyt tuosta ryysiksestä, niin kuvittelepa meidät, harmaat maalaishiiret, tuonne päättömään kuhinaan!

    Mutta ehkä vielä joskus uskaltaudumme suurkaupunkiin, joten kyllä, pliis niitä vinkkejä mielellään blogiltasi lukisin 8)

    Ja kiitti vielä kun vierailit meillä, oli tosi kiva nähdä! Paljon ennättikin vettä taas Savonjoessa virtaamaan sitten viime näkemän...

    Voi voi, maanantaina töihin. Mihin se loma taas katosi? Ja nyt vasta täällä on kunnon lomakelit kun mun pitää palata bunkkeriin, so cruel!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta menette siellä vielä joskus käymään. Minulla oli tällä reissulla niin paljon ajateltavaa ja jotenkin tuntosarvet ylhäällä, että huomion juuri ruuhkat ja muut normaalia herkemmin. Kirjoitan vielä postauksia aiheesta, koska kiinnostusta on. Ja nimenomaan lomalaisen kannalta.

      Oli todella kiva nähdä. Ei me olla yhtään vanhennuttu, eihän?

      Uskallanko toivottaa työntiloa näin loma jälkeen?

      Poista
    2. Kyllä uskallat, oli ihan kiva mennä töihin ja nähdä työkavereita;)

      Eikä olla vanhennuttu, päinvastoin ;D

      Poista
  6. Tommottos, mieheni sinne ens viikol...

    VastaaPoista
  7. Erittäin hyvä kuvaus Lontoosta! Itse ihastuin Lontooseen ensinäkemältä. Se on miljoonakaupunki, vaikuttamatta kuitenkaan miljoonakaupungilta. Siellä pääsee valtavaan ihmisvilinään, mutta rauhallisiakin ja kodikkaita paikkoja löytyy kun niitä alkaa kaipaamaan. Kolme kertaa olen käynyt Lontoossa pidennetyllä viikonloppureissulla. Neljäs kerta oli viikon reissu lapsiperheen kanssa. Silloin huomasi miten hankalaa liikkuminen siellä on rattaiden ja lasten kanssa. Ja viikko siinä vilinässä oli todellakin stressaavaa. Seuraava reissu tulee olemaan kulttuuriviikonloppureissu lady-seurassa. Lontoo täytyy mielestäni nauttia pieninä suupaloina harvakseltaan, silloin siitä saa parhaat puolet irti! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä 100% oikeassa, että Lontoosta pitää nauttia pieninä suupaloina. Ei makeaa mahantäydeltä! Pienet lapset kannattaa jättää suosiolla kotiin, vaikka kyllä Lontoon ulkopuolella on paljon kivoja huvipuistoja yms. Keskusta ei todellakaan ole lapsia varten.
      Lontoolla on monet kasvot, ja se tekee paikasta mielenkiintoisen. Minulla on sieltä paljon mukavia muistoja, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että muutimme pois.

      Poista
  8. Me kävimme Lontoossa 2-vuotiaan ja 3 kk:n ikäisen vauvan kanssa. Tuplarattailla. Suosiolla käveltiin joka ikiseen paikkaan. Aamusta iltaan. Olihan se liikunnallinen päivä. Lontoo oli minulle eka miljoonakaupunki. Tiesimme, että olimme muuttamassa Istanbuliin. Sujahdin mielestäni molempiin suurkaupunkeihin aika helposti. Ei auta lähteä etsimään hiljaisuutta ja rauhaa, vaan asennoitua oikein. Suurkaupunki on suurkaupunki. Tähän asti olen viihtynyt, mutta tiedän jo nyt, että kun aikanamme muutamme Suomeen, haluan ehdottomasti asumaan maalaismaisemaan, mutta lähelle palveluja (noin 10km). En ikipäivänä mihinkään kaupunkiin enkä kerrostaloon;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko kanssani samaa mieltä, että suurkaupungissa asuminen tekee hyvää, vaikka se välillä aika kuluttavaa onkin. Vaikka olin täysin valmis lähtemään, olen kuitenkin kiitollinen noista vuosista. Kasvoin paljon ihmisenä ja näin ja koin paljon. Aika aikaa kutakin! Toivottavasti tekin löydätte Suomesta teille olikean asuinpaikan. Aika suuri muutos tulossa, mutta varmasti siitä hienosti selviätte.

      Poista
    2. Minä olen sitä mieltä, että ihmiselle tekee hyvää asua erilaisissa paikoissa. Mielellään eri maassa, kun omassaan. Se avaa silmiä näkemään, että on olemassa jotakin muuta, kun se mitä ympärillä näkee. Ainakin tämä suurkaupunki on ollut suuri koulu, josta olen todella kiitollinen.

      Poista
  9. Oikean valinnan siis aikoinaan teit, onneksi pääsit pois kamalasta Lontoosta ;D

    Turistialueet kaikissa miljoonakaupungeissa ovat mitä ovat. Onneksi niihin ei tarvitse mennä, jos ei jaksa ihmismassoja ja häliseviä ihmisiä (turisteja), jotka valtaavat koko tien eivätkä edes viitsi supistua, jos joku haluaa ohi tai tulee vastaan (edellä mainittu on minulle ärsytysaihe silloin kun liikun vilkkailla alueilla).

    Noin muuten viihdyn täällä erinomaisesti. Lontoo on niin paljon muutakin kuin Oxford Street ja Piccadilly Circus jne. Minulle Lontoo on kaikkea muuta ja rauhaa ja luontoa täältä löytyy, jos vain tietää minne mennä. Keitaita on joka puolella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin noin.
      Itse muutin Lontoosta pois 9 vuotta sitten, mutta en siksi etta olisin siihen kyllastynyt-ei suinkaan. Rakkauden perassa lahdin ;)Lontoo on aina ollut lempikaupunkini, ja luulen etta tulee aina olemaankin. Se ehdoton ykkonen, jonne on aina mukava palata, kuin kotiin. :) Eika sita koskaan tieda, vaikka siella viela joskus taas asuisinkin.
      Melua ja sutinaa riittaa, mutta myos paljon mielenkiintoista nahtavaa ja tekemista-joihin tosin Lontoon arjessa elaen ei yleensa edes ennata..mutta tietaa, etta aina tekemista loytaa, ja ihan nurkan takaa.
      Silti olen onnellinen, ettei minun lapseni tarvitse kasvaa Lontoossa, vaan taalla Irlannin maaseudulla-turvallisesti ja puhtaassa ilmassa. Asuvatpa sitten isompana missa hyvansa.:)
      Lasten kanssa ei Lontooseen kannata menna pikaisesti tai tehda yhtena paivana liikaa..vaan ottaa aikaa, pidempi viikonloppu ja valita etukateen muutama kohde, minne lapset haluaa vieda.
      Itselleni rakkain 'turistialue' Lontoossa on ehdottomasti Strand/Embankment ja joki, etenkin iltavalaistuksessa. Voin kavella ja katsella sita loputtomiin, ja jokilaivoilta kaikuvaa musiikkia..Johtuisiko siita, etta asuimme serkkuni kanssa pari vuotta Savoy-hotellissa, jossa olimme myos toissa-ja nakymat suoraan joelle. Elamamme pyori silla keskeisella alueella ja emmehan kaukana asuneet sen jalkeenkaan..Stockwell/Vauxhall..eli joki on aina ollut lahella iltalenkkireitilla ;)

      Poista
    2. Elegia: Minulle Richmondin Puisto oli se keidas. Kävimme siellä usein sunnuntaisin kävelyllä. Olin pitkään Lontoon keskustassa töissä, joten ruuhkat ja täydet junat tulivat noina vuosina tutuiksi. Kun viikonloppu koitti, en halunnut lähellekkään kesustaa. Toinen ihana paikka oli Hampton Courtin puistot.
      Paljon mukavia muistoja noita vuosilta kertyi, mutta sitten lasten synnyttyä mitta alkoi olla täynä. Olihan se 12 vuotta pitkä aika ja muutos tekee aina hyvää.
      Nauti sinä nyt Richmondin puistosta minunkin puolesta!

      Poista
    3. Anonyymi: Pieni pyyntö: voisitko käytää jotain nimimerkkiä, että tiedän kenen kanssa "keskustelen".
      Lontoo tulee olemaan aina meille tärkeä kaupunki. Olen kuitekin tyytyväinen, että lapset ovat saaneet kasvaa täällä. Ehkä tekemistä ja näkemistä ei ole yhtä paljon, mutta vapautta ja sitäkin enemmän. Ja mistäs sen tietää, vaikka hekin joskus Lontoossa asuisiat. Elämä heittää...

      Poista
    4. En ymmarra tata nimimerkki-systeemia. Minulla ei ole blogia sen paremmin kuin google-tiliakaan, joten niiden kautta 'luontevaa' nimimerkkia ei ole,eli en oikein voi olla kuin nimeton 'anonyymi'.
      Tiedan, etta on turhauttavaa kun menee anonyymit valilla sekaisin, mutta en mina nyt niin useasti kommentoi.;)
      Olisi ihanaa itsekin aloittaa blogin pito, mutta sen aloittaminen vaatii jonkin verran vaivaa ja sitakin enemman aikaa, jota on vaikea talla hetkella loytaa..
      Harmillista, kun olisi niin paljon mehukkaita juoruja taalta maalta! :D

      Poista
    5. Voisti keksiä itsellesi vaikka jonkun nimimerkin ja pistää sen aina komenttisi loppuun. Sitten ei mene anonyymit sekaisi.

      Poista
  10. Tosi mielenkiintoista lukea Lontoosta! Itse en ole koskaan siellä käynyt, eikä jostain syystä ole ollut mitään isompia intohimoja sinne päästäkään, en tiedä miksi.

    Hieno juttu, että sait tavallaan yhden luvun elämässäsi päätökseen, ja lapsetkin totesivat, että Lontooseen ei tarvitse kaihota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaakin helpotaa minua (ja miestäkin), kun ei tarvitse enää tätä asiaa kelata. Nyt asumme Irlannissa ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Haaveni olisi joskus vielä asua, edes osan aikaa vuodessa, jossain lämpimässä.

      Poista
  11. Todella mukavasti ja rehellisesti kirjoitettu postaus! Itselleni riitti tälle kesälle pelkkä Heathrowin lentokentällä piipahdus x 2.....stressaavaa!!! Loma rapakon takana oli sekin mukavuudestaan huolimatta stressaavaa (ihmismassat, jonot jne.) Itse koen nykyään olevani jonkinlainen "maalaishiiri" kaunpungissa, kun vierailen maailmalla ja suurkaupungeissa - olen muuttunut vuonon rannalla asuvaksi, verkkaiseksi ja hiljaisuutta rakastavaksi tontuksi :D ...mutta onnelliseksi sellaiseksi! Hyvää kesän jatkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tunnistan itsestäni tuon maalaishiiren, vaikka ei ihan maalla asutakaan. Ruuhkat eivät sovi minulle. Tarvitsen tilaa ympärille.
      Tekee hyvää käydä muualla ja sitten osaa taas arvostaa omaa asuinpaikka ihan toisella tavalla.

      Poista
  12. Niin herkka ja kauniisti kirjoitettu postaus. Myös kuvaukset Lontoon vilinasta.
    Ja ihanat kuvat.
    En ole koskaan kaynyt lontoossa, joten mitaan kuvaa ei siita ole.
    Joskus elamassa on tilanteita, etta kerrassaan taytyy saada selville onko vaiko ei ole. Uskon, etta matka oli sinulle helpotus moninaisesti.
    İhania paivia sinne Vihreille saarille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sateenkaari. Oikeassa olet, jos pitää asiat selvitää pohjamutia myöten loppuun. Helpotti, eikä enää tarvitse haahuilla ja miettiä tätä asiaa. Irlannissa asumme toistaiseksi ja katsotaan mitä elämä vielä eteen heitää.

      Poista
  13. Ihan mahtava juttu tämä, kyllä se yleensä on että vanhassa vara ei kuitenkaan ole parempi. Itse myös Manchesterissa asuneena voin sanoa että ei enää koskaan vaikka silloin ihana paikka olikin. :/

    Minusta olisi kiva kuulla Lontoon sellaisesta puolesta mikä ei näy siinä turisteille, mutta mitä ole kokenut kivoiksi paikoiksi. Ja aina on kiva kuulla hyvistä shoppailupaikoista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos juttuvinkeistä. Pistetään mietintään ja väännän vielä pari postausta Lontoosta tässä syksyn aikana. Apua, kirjoitinko syksyn????

      Poista
  14. Lontoo on 'over-whelming' ... Vaikka se on kiehtova, kaunis, sykkivä, elävä, valtava, upea ... mutta samalla oikea oravanpyörä... se 'commuting' on varmasti yksi haastavimmista jutuista, kaikki Lontoossa asuvat ystävätkin siitä nimenomaan natisee.
    Mutta tiedän, että tulen aina palaamaan uudelleen ja uudelleen turisteloimaan Lontooseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työmatkoihin meni minultakin reilusti yli kaksi tuntia vuosikausia. Aina ei päässyt edes istumaan... kun vihdoin olin kotona, ei energiaa riittänyt juuri muuhun kuin syömiseen ja TVn katsomiseen.
      Ihan mielelläni minäkin palaan sinne, mutta vain ja ainoastaan turistina.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!