torstai 7. kesäkuuta 2012

Monimutkaista

Epäsäännöllisen säännöllisesti minua "muistutetaan" siitä, että alakoululaisen äitinä olisi suotavaa, että olisin vain ja ainostaan kotona ja aina käytettävissä. Välillä, tai oikeastaan aika usein tuntuu, että koulu elää omassa pienessä kuplassaan. Se mitä kuplan ulkopuolella tapahtuu, ei vaikuta millään tavalla koulun toimintaan eikä päätöksiin.

Koululta tulee ilmoitus, että koulu suljetaan klo 12.00. Opettajaan voi ottaa yhteyttä vain koulupäivän aikana. Urheilukilpailuihin osallistujien on oltava harjoituksissa klo 14.30. (Urheilukenttä on  kaupungin toisella puolella. Järjestä itse kyyditys. Äläkä vain ole myöhässä.) Kouluretket ovat edelleen aivan yhtä kalliita kuin ennen laman alkua. Opettajien koulutuspäivä tai suunnittelupäivä: koulu kiinni koko päivän. Ja sitten se loputon rahankeräys, vaikka koulumme ei missään nimessä ole köyhä. Ainaisista lomista puhumattakaan. Lista jatkuu...

Tänään piti olla koulujenväliset urheilukilpailut. Säälle ei tietysti voi mitään, joten ne peruttiin. Olin vapaapäivän töistä, koska käsky kuulu, että "kuskin" piti olla koululla 11.30. Kisat pidetäänkin nyt maanantaina. Silloin en voi ottaa vapaata, joten viikonloppuna teen monimutkaisia järjestelyjä muiden vanhempien kanssa. Asiaan olisi tietysti ollut yksinkertainen ratkaisu: lapset viedään minibussilla (olisin valmis maksamaan siitä) urheilukentälle. Ei tietysti käy. Ei missään nimessä.

Auta armias, jos joskus avaat sanaisen arkkusi ja motkotat siitä, että työn ja koulun yhdistäminen on hankalaa. Siis hankalaa myös minulle, joka olen töissä vain 20 h viikossa, ja jolla on vain yksi lapsi koulussa. Minulla on myös auto ja tunnen kavereiden vanhempia. Entäs sitten ne jotka ovat töissä koko päivän, eivät omista autoa, eivätkä tunne luokkalaisten vanhempia, eikä heillä ole suurta sukua auttamassa?

Välillä tuntuu, että vanhempien työssäkäyntiä ei haluta ymmärretä. On itsekästä käydä töissä. Se näyttää unohtuvan täysin, että rahaa pitää tienata ja veroja maksaa.  Ja sillä työstä tienatulla rahalla maksamme (kaikkien muiden laskujen ja menojen lisäksi) mm. koulukirjat ja -tarvikkeet, koulupuvut, kengät ja loputtomat "vapaaehtoiset" maksut, joita koulu meiltä pyytää jne. Meille keskivertoperheille mikään ei ole ilmaista. Niillä verorahoillahan se koulu pyörii, ja opettajat saavat palkkanssa. Vai olenko väärässä?

Näiden vuosien aikana on koulumaailmassa tapahtunut hyvin vähän mitään uudistuksia. Työssäkäyvien perheiden elämää helpottavat ehdotukset jyrätään heti. Ensin lyödään pöytään koulun vakuutus: ei kata. Sitten vedotaan työterveyteen ja turvallisuuteen (health and safety) ja lopuksi (tai usein ensimmäiseksi) seuraan luento, mitä opettajien ammattiliitto asiasta sanoo. Ja se yleensä sanookin todella paljon.

Koulun suhtautuminen ei minua ole yllättänyt enää vuosiin, mutta se yllättää, miten toisen äidit välillä reagoivat. Se, että on itse kotona, ei mielestäni oikeuta arvostelemaan muita. Kuka voi sanoa, että työssäkäyvä äiti on äitinä  huonompi kuin kotiäiti? Se, että ei voi aina olla käytettävissä tai odottele lastaan joka päivä koulunportilla, ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Jokaisen perheen tilanne on erillainen ja ratkaisut, miten lastenhoito järjestetään, perheen oma asia.

Tällä postauksella halusin kertoa teille Suomessa asuville lukijoille, miten hankalaa on välillä olla työssäkäyvä äiti Irlannissa.








19 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kurjalta. Suomessahan kaikki tapahtumat koulupäivän sisällä ovat koulun tapahtumia ja niinpä kaikki tarvittavat siirtymiset tehdään koulun valtuuttamana joko taksilla tai bussilla. Näillä firmoilla on vakuutukset mahdollisia onnettomuuksia ajatellen. Meillä ei ole oikeutta velvoittaa vanhempia kuljettamaan lapsia koulupäivän aikana. Voimme toki pyytää apua, mutta sitten on muistettava, että koulupäivän aikana kunnan vakuutus ei ole voimassa, jos lasta kuljettaa joku muu kuin valtuutettu kuljetusfirma. Jos joku vanhempi ottaa lapsen kyytiin, on siitä tehtävä jonkinlainen virallinen paperi ja muistutettava ajajan vastuusta. Silti loppujen lopuksi vastuu pysyy juridisesti koulun harteilla ja niinpä yksityiskuljetuksia ei mielellään hyväksytä.

    Eipä tuo Irlannin touhu ihan nykyajalta kuulosta. Jos ihminen käy koulunsa ja opiskelee ammatin ja ennen kaikkea tykkää siitä työstä, mitä tekee, niin millähän oikeudella joku toinen voi arvostella häntä työn tekemisestä. Lapset ovat päivät koulussa, joten kai vanhemmilla pitää olla oikeus tehdä myös ansiotyötä. Jos on varaa olla kotiäiti tai -isä, niin mikä ettei, mutta kyllä siihen pitää olla länsimaissa ihan selvä oikeus ja vapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syy siihen, että teen osa-aikatyötä on juuri se, että elämä olisi aivan liian monimutkaista muuten. Nyt yleensä pystyn hoitamaan haut yms. Nämä ylimääräiset vapaapäivät ärsyttävät eniten. Vanhempien vartitkin järjestetiin ennen tiukasti kouluaikana. Nykyisin taitavat olla jopa neljään asti.
      Kotiäitejä on monenlaisia, ja täällä päivähoidon kalleuden takia ei töihinmeno usein edes kannata. Suurin osa ymmärtää tilanteen hyvin, mutta sitten on joukossa aina niitä täydellisyyksiä, jotka tietävät mikä on parasta lapselle. Itse puolustan hanakasi kokopäivätöissä käyviä. Toisilta kun on päässyt unohtumaan sellainen pieni asia, kuin että rahaakin pitää tienata, että sillä lapsella olisi koti ja ruokaa!

      Poista
  2. Kuulostaa varsin tutulta, vaikkei itselläni lapsia olekaan, kuulen jatkuvasti työkavereilta, kuinka hankalaksi on joskus elämä tehty. Eräs työkaverini on yksinhuoltaja ja on töissä suunnilleen 20h viikossa. Palkka ei päätä huimaa, mutta koulu silti olettaa että luokkaretken Espanjaan(!) kustantavat vanhemmat. Lapset itse järjestävät myyjäisiä, pakkaavat ostoksia kaupoisse jne., mutta silti jokaisen lapsen odotetaan tuovan kouluun 10 euroa viikossa luokkaretkikassaan.
    Koulun järjestämät urheiluottelut, retket ja muu toiminta tuntuvat pyörivän täysin vanhempien voimavaroin, ja joskus ääneen ihmettelinkin että hoitaako se koulu mitään muuta kuin opetuksen? Useammin kuin kerran on joku joutunut suorittamaan töistä äkkilähdön, kun koulu on syystä tai toisesta kiinni aiemmin/ylimääräisen päivän. Ja ne pitkät lomat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ulkomaille tehtävät luokkaretket jaksavat ihmetyttää. Varsinkin nyt, kun monilla perheillä on todella vähän rahaa. Irlantilaisen on vaikea tunnustaa, että meillä ei ole varaa johonkin. Siksipä olettaisin, että koulut tulisivat asiassa vastaan ja juuri tälläiset kalliit luokkaretket lopetettasiin.
      Vanhemmilta odotetaan paljon ja oikeassa olet, kun sanot että koulu ei huoledi muusta kuin opetuksesta. Yläkouluissa ei edes kunnolla siitä!
      Meillä nykyisin on jo helpompaa, kun pojat ovat isompia. Helpotuksesta huokaan (tavallaan)kun alakoulun oven painamme ensi keväänä viimeisen kerran kiinni. Yläkoulujen touhusta en jaksa nyt edes aloittaa...

      Poista
  3. Kuulostaa aika tutulta, Turkissa myös oletetaan monesti etta joku on kotona, aiti, lastenhoitaja, anoppi tms. Olen itse viela kotona pienen lapseni kanssa ja monesti miettinyt etta mitas sitten kun menen töihin. Tarhahommat on aika joustavia, varsinkin yksityisella sektorilla silla taalla on totuttu pitkiin paiviin ja epasaannöllisyyksiin, osalla on kotona hoitaja mika helpottaa erinaisten aikataulujen viidakkoa. Taallakin kouluihin kannetaan rahaa amparikaupalla, on sita ja tata maksua, kaikki tarvikkeet seka koulupuvut maksetaan itse jne. ja aina saa olla varpaillaan muutoksista aikatauluissa sun muissa. Tietysti jos on rahaa voi taalla ostaa kaikenlaisia palveluita ja apua niin paljon kun haluaa ja niinhan varakkaat tekevatkin. Suomessa ollaan onnekkaita tassa asiassa kun asioita ajatellaan perhelahtöisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkin kouluista olenkin lukenut muutamista suomalaisten blogeista. Lastenhoito tulee kyllä täällä todella kalliiksi. Pelkästään iltapäivähoito on arvokasta ja sitten vielä päälle loma-ajat. Siinä ei paljon (ainakaan) minulta jäisi tilille, vaikka tekisinkin täydet tunnit.
      Suomessa ovat todellakin onnekkaita. Parempi olla edes ajattelematta ilmaisia kirjoja ja kouluruokaa!
      Sinun pitäisi aloittaa myös bloginpito!

      Poista
    2. Kiitos ideasta, on ollut kylla mielessa mutta aika on rajallista tuon pienen tuuliviirin perassa juostessa ja taidan talla hetkella ehtia vain kommentoida teidan muiden juttuja :)

      Poista
  4. Tämän luettuani jouduin vain toteamaan, kuinka helpolla olen päässyt. Voimia sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä helpottaa jo, koska pojat ovat isoja. Kyllä tämä välillä sellaista palapelin kokoamista on ollut, että...

      Poista
  5. Tuo on kylla minustakin monesti arsyttavaa, etta koulun urheilupaivia ja muita menoja jarjestellaan jatkuvasti, mutta koulu ei kylla kuljeta(muutakuin uimaan ja luokkaretkelle).
    Minusta on niin, etta jos jotain suunnitellaan, niin kuljetukset pitaisi sisaltya samaan. Kai sita todistellaan sitten silla, etta niin saadaan vanhemmat osallistumaan mukavasti koulun toimintaan.
    Se on tosiaankin hankalaa, jos molemmat vanhemmista on toissa.

    Vahan vaikea kylla kuvitella, etta aitien asennoituminen tyossakayviin aiteihin olisi enaa yleisesti tuota luokkaa Irlannissa. Itse en ainakaan ole huomioinut taalla Irlannin maaseudulla, etta suhtauduttaisiin noin. Mutta varmaan sita vanhoillista asennettakin loytyy, tai sitten se johtuu jostain muusta, kuten Irlannin taloudellisesta tilanteesta ja tyopaikkojen puutteesta talla hetkella. Ehka joku on kateellinen, etta suomalaisella naisella on Irlannissa tyopaikka irlantilaisen sijaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kuljetuksen järjestäminen ei luulisi olevan kovin vaikeaa. Rahaa pyydetään joka tapauksessa, joten osan siitä voisi käyttää näihin kuljetuksiin.

      Itse en ole kohdannut minkäänlaista arvostelua työssäkäynnistäni. Eri asia on niillä, jotka ovat koko päivän töissä, eivätkä kertakaikkiaan pääse osallistumaan koulun tapahtumiin tai hakemaan lapsiaan. Suurin osa äideistä on ihan ok, mutta joukkoon mahtuu aina näinä täydellisiä äitejä, jotka tietävät miten muidenkin pitäisi elää. Heillä on yleensä erittäin mukava elintaso ja ovat unohtaneet, että jokun se palkkain pitää tienata.

      Vanhemmilla ihmisillä on tietysti erillainen käsitys ja osa on tiukasti sitä mieltä, että äidin paikka on kotona. Maailma ja Irlanti muuttuvat ja olisi suotavaa, että koulutkin muuttuisivat siinä mukana ja tekisivät osuutensa. Mutta kun ei, niin ei. No, meillä on enää yksi vuosi alakoulua ja sitten minullakin mahdollisuus toivottavasti tehdä enemmän töitä.

      Poista
  6. Kotiäitinä oleminen liittyy käsittääkseni jotenkin katolilaisuuteen ja konservatiivisiin poliittisiin puolueisiin. Tällaista asennetta tapaa vielä ainakin Saksassa niissä osavaltioissa, missä edellä mainitut ovat enemmistönä. (Saksassa on 16 osavaltiota.) Saksalaisilla oli 40 vuotta sitten työssä käyville äideille haukkumanimi "Rabenmutter" (korppiäiti). Ajat ovat täysin muuttuneet. Naiset ovat yhtä korkeasti koulutettuja kuin miehet, eikä sitä potentiaalia "haaskata". Tarkoittaa sitä, että ammatin ja perheen/äitiyden pitää sopia yhteen, eli 2- vuotiaasta asti lapsilla on lakisääteinen oikeus ilmaiseen päiväkotipaikkaan (joillakin seuduilla 1-vuotiaasta),ja alakoululaisilla on joustava hoito/valvonta ennen ja jälkeen opetuksen koululla, tai erillisenä iltapäivähoitoyksikkönä. Helpotuksena on vielä, että osa-aikatyötä voi tehdä yleisesti.
    Tosin miehet eivät sitä mahdollisuutta juuri käytä. Käsittääkseni Irlanti on vahvasti patriarkkaallinen, katolinen ja poliittisesti konservatiivinen, joten kaiken pitää olla niin kuin "aina ennenkin", muutokset ei-toivottuja. Keskimääräisestä naisten koulutustasosta minulla ei ole tietoa.Sikäli kuin suuri osa naisista olisi ammattitaidoton, olisi kotiäitinä oleminen ymmärrettävää.

    VastaaPoista
  7. Irlannissa naiset ovat hyvin koulutettuja. Nykyisin työssä käynti on yleistä, mutta päivähoidon kalleuden ja koulujen takia, osa luopuu työpaikastaan lasten synnyttyä tai jatkaa osa-aikaisesti. Kunnallista päivähoitoa ei ole, joten kotiin on pakattava hoitaja tai lapset vietävä yksityiseen päiväkotiin. Pienen lapsen hoito niissä maksaa lähes 1000 euroa kuussa!
    Irlantilainen nainen usein myös (vaikka olisikin koulutettu) haluaa jäädä kotiin ja keskittyä perheeseen. Tiedän naisia, jotka ovat korkeasti koulutettuja, mutta luopuneet urastaan. Paluu työelämään 10 vuoden tauon jälkeen onkin sitten erittäin vaikeaa, tai lähes mahdotonta. Sitten on tietysti niitäkin, joille tämä asia on kunniakysymys: minulla on varaa olla kotona ja miehen tehtävä on elättää perhe. Keskivierto irlantilaisnainen on hyvin itsevarma, eikä suinkaan pode minkäänlaista alemmuuskompleksia kotonaolostaan.

    Jaksan ihmetellä miksi koulu ei muutu ajan mukana, ja tee työssäkäyvien elämästä edes vähän helpompaa. 10 vuoden aikana en ole nähnyt yhtään positiivistä muutosta. Opettajille (kuten muillekkin valtionvirkamiehille) tuli pieni palkanalennus ja siitähän se sota syntyi! Osalle tämä oli kuin lupaus siitä, että ei tarvise tehdä kuin se vältämätön minimi.

    Saksan systeemi tuntuu paljon oikeudenmukaisemmalta.

    VastaaPoista
  8. Alakoulu oli hankalaa aikaa. En tosiaankaan olisi voinut tehdä muuta kuin osapäivätyötä, koska koulut alkavat klo 9.15 aamulla ja päättyvät klo 14 tai 15 iltapäivällä, ja on pakko hakea lapset itse. Heinä- ja elokuut olivat painajaista, mille leirille lapset saa tai jonkun hoitamaan. Meninkin kyllä töihin vasta sitten kun vanhimmat olivat sitä ikäluokkaa että nuorimmat sai heidän hoitoonsa. Tuntuu, että monet äidit maksavat lastenhoidosta melkein yhtä paljon kuin mitä tienaavat, ainakin jos on useampi lapsi, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole jos aikoo pysyä työelämässä.

    Yläkoulussa (secondary school) vanhempia helpottaa. En tiedä mitkä ammattiliitot ovat myöntyneet siihen että ainakin meillä päin vanhempien ja opettajien tapaamiset ovat aina koulupäivän jälkeen, usein jopa klo 19 asti illalla. En kyllä yhtään kadehdi opettajia, jotka joutuvat puhumaan taukoamatta monta tuntia eri vanhempien kanssa, eri aineista ja oppilaista, hymyillen ja keskittyen jokaiseen. Näitä pitkiä päiviä on aika monta vuodessa.

    Opettajia on monenlaisia, suurin osa on tunnollisia ja murehtii oppilaittensa puolesta ja yrittää keksiä eri tapoja innostaa ja motivoida heitä. Tietenkin on aina "mätämunia" joukossa, laiskoja opeja jotka tekevät vain minimin, mutta nykyään vanhemmat valittavat aika kärkkäästi ja on yhä vaikeampaa puolustella huonoa opetusta.

    En ymmärrä miksei koulu voi järkätä kuljetuksia, jos kyseessä on vain paikallinen matka. Ei myöskään ole kovin turvallista järkätä kimppakyytejä jonkun vanhemman autolla! Sen tiedän että rahatilanteen kiristyttyä melkein kaikki retket on meillä päin peruttu, koska bussikuljetus on niin kallista. Yleensä bussin joutuu varaamaan koko päiväksi jos matka on pitkä.

    Neuvoni onkin, valittakaa hyvät vanhemmat, kirjeellä jos ei puhe auta, sillä koulut ovat tarkkoja maineestaan! Kirje päätyy yleensä koulun hallituksen kokoukseen ja pitää käsitellä.

    Koulun varoista sitten: meille rehellisille suomalaisille ei kenties ole pälkähtänyt että kaikki eivät maksa noita "voluntary" maksuja. Minä olen aina maksanut jokaisen maksun vaikka muusta pihistellen, ja nyt kuulin että tänä vuonna vain ALLE PUOLET vanhemmista maksoi koulumaksunsa meidän koulussa. Se tarkoittaa, että koululla ei ole varaa lämmitykseen, uusiin tietokoneisiin, valokopioihin, kohta vessapaperiin. Muistaakseni tämä maksu oli jotain 150 euroa eli ei ihan hirveä vuosimaksu, mutta kun sadat perheet jättävät maksamatta, alkaa vaje tuntua.

    VN, en yhtään puolustele huonoja opettajia, mutta heitä koskee säästöbudjetti samoin kuin meitäkin. Useimmilla on talovelkataakka, ja jos ei sitä, niin yliopistoa käyvät lapset, joille ei saa mitään tukia jos menee tulorajan yli. Monet nuoret opettajat ovat pätkätöissä vuosikausia, matkustaen pitkällekin pestin perässä, vakipaikkoja on vaikea saada. Nuoret äidit maksavat kalliisti lastenhoidosta ja jokaisesta poissaolosta pitää hakea lääkärintodistus (siis se 50 euroa maksava käynti!) Opettajat eivät voi lintsata koska sijaista ei voi palkata ilman lääkärintodistusta. En käsitä mitä he tekevät kun lapset sairastelevat, sillä sairasta lasta ei voi viedä hoitoon eikä siitä päivästä saa palkkaa jos jää pois. Se on kotiäitiyden paras puoli, saa hoitaa itse lasta ja levätä kun haluaa, ulkoilla ja rentoutua.

    Ainoa todella kadehdittava puoli opettajantoimessa on pitkät lomat! Sen tiedän, että minusta siihen työhön ei olisi, äärimmäisen rasittavaa ja stressaavaa, koko ajan esiintymässä ja motivoimassa nuoria, yrittäen pitää kuria. Vanhenevissa opettajissa väsymisen todella huomaa, he ovat harmaita naamaltaan tähän aikaan vuodesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tässä laskeskelin, että reilun vuoden päästä helpottaa. Siis ainakin näiden kuljetusten puolesta. Keskityin tässä postauksessa siis vain alakouluun. Yläkoululainen on jo lomalla, joten siitä koulusta sitten syksyllä taas lisää. Muutekin yläkoulu näyttää toimivan aikalailla erillä tavalla kuin alakoulu.

      Nuo vanhempien tapaamiset (siis alakoulussa) olivat pitkään kouluaikana, ja vasta viime vuosina on ajan pystynyt varaamaan neljäksi. Minuahan tuo ei sinäänsä haittaa, kun lopetan työt aikaisin, mutta monille muille se on jokavuotinen ongelma.

      Juniorin koulussa on hyvin aktiivinen PTA, joka avustaa rahallisestikkin suurilla summilla koulun toimintaa. Johtokunnissakin näytää olevan kouluttain suuria eroja. Kai se on vähän onnenkauppaa kuinka päteviä ja aikaansaavia ihmisiä niissä on.


      PTAn kontolle jääkin sitten harrastustoiminnan järjestäminen. Iltapäivä-ja aamupäiväkerhot, maksulliset kouluruokailut (joka oli ihan yleistä Englannissa) ovat aina iso NO NO, eivät kuulu koululle. Jopa aamuina jolloin vettä sataa kaatamalla, ei koulun ovi enää avaudu minuuttiakaan aikaisemmin. Niinpä sitten luokkiin lampsii litimärkiä lapsia. Entisen rehtorin aikana sisälle pääsi aikaisemmin, jos satoi. Joko hän tai yksi toinen vanhepi opettaja valvoivat sitten lapsia, ennen kuin menivät luokkiinsa. Kumpainenkin ope jäi eläkkeelle, eikä seuraajat enää halunneet jatkaa "perinnettä", kun ei kuulemma kuulu heille.

      Aika pienillä muutoksilla koulut voisivat vanhempien elämää helpottaa. Kuten sanoin, enää vuosi, joten antaa olla!

      Poista
  9. Koulujutut on kyllä Irlannissa järjestetty tosi hankalasti ... ja samoin on täällä Sveitsissä. Täällä kaiken huipuksi lapset lähetetään lounaalle kotiin!!!! Eli joka päivä lapset lähetetään reiluksi tunniksi kotiin lounaalle! En todellakaan tiedä miten tämä asia hoidetaan sellaisissa perheissä, missä molemmat vanhemmat työskentelevät ... ehkä naapuri tai isoäiti auttaa?
    Muutenkin täällä verotus yms. on sellaista, että äitien on parempi olla kotona. Esimerkiksi avioliitossa olevien työskentelevien naisten palkka verotetaan miehen lisätienestinä! Eli vaimon palkka on miehen "secondary income" ja verotus sen mukainen! hohhoijjaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, apua, että vielä pitäisi hakea lapsi kotiin lounaalle. Älä vaan vihjaa täällä, muuten saavat siitä uuden hyvän idean...
      Naisen paikka näyttää olevan Sveitsissä vielä enemmän kotona kuin tällä.
      Pitää olla isot tukijoukot, että työssäkäyvtä vanhemmat siellä pärjäävät.

      Poista
  10. Meillä ei ole tuota murhetta. Koulupäivät on pitkät kun nälkävuodet. Koulukuljetus kuljettaa kouluun ja takaisin. Sekä retkille ja tapahtumiin. Äidin on hyvä olla kotiäiti sen puoleen, että ehtii laittaman nälkäisille ruokaa, kun nämä tulevat koulusta näläkäisinä kuin sudet:). Minä olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut vuosien myötä tehdä töitä sen verran, kun olen lasten pyöritykseltä pystynyt. Joustavasti, ilman kiinteitä työaikoja. Lasten ollessa pieniä tein vain muutamia tunteja viikossa, nyt kun ovat koulussa on voinut tunteja lisätä. Olisin kyllä viihtynyt ihan kotiäitinäkin, mutta olen ajatellut, että on hyvä myös jollakin lailla työelämässä roikkua, että pysyy tuntuma. Tosin työnkuvani on sellainen mielenkiintoinen sekamelska erilaisia juttuja, että tuskin tulen tekemään mitään niistä, kun lopulta Suomeen asetutaan. Lapset ovat kuitenkin ollut tyytyväisiä. Heillä on säilynyt tunne siitä, että he ovat äidin elämässä etusijalla eikä kenenkään ole tarvinnut käydä hoidossa muutamia tunteja tai päiviä pidempiä jaksoja. Minä olen ollut tyytyväinen, kun olen saanut tunteen siitä, että olen ollut tarpeellinen ja pätevä myös kodin ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekkin ollut kahteenkin otteeseen kaksi vuotta kotona. Ensimmäinen vuosi meni aina hienosti, mutta sitten alkoi tekemään mieli taas työelämään. Toisalta silloin ei ollut onglemia tulipa koululta minkälainen lappu tahansa!

      Tunnen muutamia kotiäitejä, jotka jättivät työt aikoinaan täysin. Kaikki on hyvin, kun leipää riittää ja äiti ja isäkin ovat tyytyväisä järjestetlyyn. Ongelma piilee mielestäni siinä, että entäs jos isä esim menettää työpaikkansa. Äidin työhönpaluu (siis sellaiseen työhön jonka palkalla elää koko perhe)onkin sitten vaikeaa.
      Sinulla on ihanteellinen tilanne. Ulkomailla tukiverkot puuttuvat, joten apua ei aina ole saatavilla. Ja kuitenkin olet pystynyt työelämässä mukana. Suomessa sitten voitkin miettiä taas asiat uudestaan.
      Vuoden päästä tähän aikaan miellä on jo ihan eri "tunnelmat". Äitiä ei enää tarvita yhtä paljon, joten sitten toivottavasti minullakin puhaltavat uudet tuulet (tai työtunnit) elämässä. Aika kaikka kutakin, nyt meillä välillä tälläistä monimutkaista!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!