sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Madeleine


Tämä on viimeinen Madeleinestä otettu kuva.

Siitä on pian viisi vuotta, kun Madeleine McCann katosi hotellihuoneestaan Portugalissa. Leppoinen perheloma päättyi karmealla tavalla.  Madeleinen katoamisesta  uutisoitiin ympäri maailmaa. Pienen tytön ja perheen kuvat tulivat meille kaikille tutuiksi. Muistan, että parin viikon ajan Sky News ei juuri muusta puhunutkaan kuin tästä katoamisesta. 

Portugalin poliisin tutkimukset kangertelivat heti alkumetreillä. Tärkeiden ensimmäisten tuntien ja päivien aikana tehtiin monta virhettä, ja kidnappaaja/t pääsivät pakenemaan.  Välillä jopa vanhempia syytettiin lapsensa kidnappaamisen järjestämisestä. Juttu paisui ja paisui, mutta Madeleineä ei koskaan löytetty.

Vanhempia syytettiin siitä, että he olivat jättäneet lapset yksin huoneeseen nukkumaan, ja menneet ystäviensä kanssa illalliselle. Ystäväperheillä oli myös lapsia, jotka nukkuivat huoneissaan vanhempien syödessä.  Myönnän, kyllä minäkin tuota aluksi vähän ihmettelin: kolme pientä lasta yksin hotellihuoneessa.  Ei heitä sinne kuitenkaan tuntikausiksi yksin jätetty. Ravintola sijaitsi hotellialuella ja lähellä perheen huonetta. Säännöllisin väliajoin joku seurueesta kävi tarkastamassa, että lapsilla oli kaikki hyvin. Lapsen kidnappaus ei varmasti tullut, tässä rauhallisessa lomakohteessa, kenellekkään mieleen.
  
Kuullessani ensimmäiset uutiset Madelainesta, tuli  mieleeni häät, joihin osallistuimme koko perheen voimin. Pojista vanhempi oli 3-vuotias. Irlantilaiset häät kestävät aamun pikkutunneille, ja ennen pitkään väsynyt poika halusi nukkumaan. Vein hänet hotellihuoneeseen ja peittelin sänkyyn. Jossain unen ja valveillaolon rajamailla poika sanoi minulle, että ethän mene mihinkään. Häntä pelotti vieraassa huoneessa.
    
Toisaalta olisin vielä halunnut  palata häähumun keskelle, ja suoraan sanoen minua vähän harmitti. Päätin kutenkin kaivaa kirjan matkalaukusta ja jäädä pojan kanssa huoneeseen.  Mies jatkoi juhlimista, olihan kyseessä hänen veljensä häät.  Poika nukkui rauhallisesti omassa sängyssään, ja minäkin nukahdin ennen pitkää.  Ne häät jäivät minulta lyhyiksi, mutta sellaista se elämä oli pienen lapsen kanssa. 


En kertonut tätä siksi, että halusin esittää uhrautuvaa ja oikein toiminutta äitiä, vaan siksi, että olisin voinut valita aivan hyvin toisinkin. Nimittäin, jos huone olisi sijainnut lähempänä hotellin ravintolaa, jos poika olisi nukahtanut heti, jos en olisi ollut  väsynyt... Olisin siis  saattanut palata juhliin, ja käydä nukkuvaa lasta välillä mieheni kanssa tarkastamassa. Ihan niin kuin Madeleinen vanhemmat tekivät.  

Aamupalalla eräs sukulainen tuli kysymään, että minne hävisin kesken häiden. Kerroin vieneeni pojan nukkumaan, enkä halunnut jättää häntä yksin huoneeseen. Sitten tuli yllättäen märkärätti naamalle. Minulla kuulemma oli ONGELMA lapseni kanssa. Ovi  vaan lukkoon, kyllä lapsi sillä ihan hyvin yksin nukkuu. Lisää ongelmia oli kuulemma tulossa, jos en opi toimimaan lapsen kanssa oikein. Vuosia myöhemmin ko. rouva, Madeleinen tapausta päivitellessään, syyllisti (yllätys, yllätys) tietysti vanhemmat. Eikö olekkin kivaa, kun on tälläisiä täydellisiä äitejä, jotka jakavat ohjeitaan meille ei niin täydellisille ja osaavat AINA toimia itse oikein?

Madeleinen vanhemmat katuvat elämänsä loppuun asti sitä, että toinen heistä ei jäänyt huoneeseen lapsien kanssa. En koskaan ajatellut, että he olivat huonoja vanhempia, he vain valitsivat kahdesta vaihtoehdosta tietämättään se väärän.  Tottakai he nyt toimisivat toisella tavalla. He varmasti jättäisivät koko loma väliin ja pysyisivät kotona, neljän seinän sisällä. 

Joka vuosi katoamisajankohtana juttu palaa uudestaan julkisuuteen. Niin on käynyt tänäkin vuonna. Vanhempien puolesta toivoisin, että mysteeri selviäisi.  Vuosia jatkunut epätietoisuus, ja pitkään jatkunut julkismylläkkä ovat varmsti olleet heille rankkaa. Mietin juuri, että entäs sitten, jos tytär löytyykin? En halua edes ajatella, mitä hän on läpikäynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Muistaisiko hän enää vanhempiaan? Puhuisiko englantia? Miten tytär sopeutuisi elämään hänelle täysin vieraan perheen kanssa? 

Miten te viisi vuotta sitten reagoitte Madeleinen katoamiseen? 

Tältä hän näyttäisi luultavasti tänään.   



39 kommenttia:

  1. Tuo Madeleinen katoaminen 5 vuotta sitten oli niin paljon esillä,että sitä ei voinut välttää.Sympatiani olivat vanhempien puolella,ja ajattelin,että kuinka raskasta heillä on kestää katoaminen,syyttely ja epätietoisuus. Kummallista että sait tuollaista feedbackia siitä,että pysyit poikasi kanssa huoneessa.Lapsihan voi herätä yhtäkkiä,ja jos ovikin vielä lukossa,niin paniikkihan siitä voi tulla. Olen matkustanut lapsen kanssa hänen ollessaan pieni,ja hänen nukahtaessa teki mieli mennä ulos,mutta juuri tuon potentiaalisen heräämisen vuoksi en sitä tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin säälittää nuo vanhemmat. Juttu paisui niin suureksi ja heidän kaikki yksitysasiat pengottiin koko maailman silmien edessä. Voi, kun asia ratkeasi. Tuo perhe on kärsinyt jo aivan liian paljon.

      Sitä minäkin pelkäsin, että lapsi herää ja rupeaa vaikka hädissään aukaisemaan ikkunaa. Vieras, pimeä huone voi olla pelottava paikka pienelle. Tämä täydellinen äiti tietää aina ja kaikesta kaiken. Jos jotain olisi sattunut pojan olleessa yksin huoneessa, olisin siitä kyllä häneltä kuullut. Silloin arvostelu olisi kääntynyt toisinpäin.

      Poista
    2. Madeleinen tapauksessa oli vahintaankin outoa juuri tuo, etta laakarikoulutuksen saaneet ihmiset paatyivat kaikki samaan ratkaisuun ja jattivat lapset yksin.
      Me oltiin lasten kanssa Portugalissa lomalla, ja huoneessa oli keittio, jossa oli jaakaappi ja kokkausmahdollisuus. Me kavimme lasten kanssa aikaisin syomassa, pistettiin lapset nukkumaan ja istuttiin iltaa hotellihuonessa. Ei laitettu siis ruokaa, mutta se mahdollisuus oli vaikka half boardilla oltiinkin.
      En ymmarra miksei McCannien lomaporukassa todellakin tehty minkaanlaista vuorolistaa? Kai nyt yksi pari tai pari aitia olisi voinut jaada vuorotellen lapsia vahtimaan-kaikki lapsethan olisi voinut sijoittaa samaan huoneeseen vaikka..miksi aina tarvitsi joka ilta menna ulos koko porukalla kun jo muutenkin liikuttiin porukalla paivat ja lapset viettivat aikaa jossain lomaklubissa? Siis miksi lapset olivat lomalla ylipaataan mukana?
      Noita kysymyksia muistan miettineeni, ja mietin edelleen.

      Poista
  2. Harvemmin katoamisista uutisoidaan yhtä paljon kuin Madeleinesta. Usein julkisuudessa aletaankin ensimmäiseksi syyttää vanhempia, joskus aiheellisesti, mutta useimmin täysin syyttä. Ajattelen vieläkin, miten hirveältä tuo on vanhemmista tuntunut ja ratkaisemattomana tuntuu koko ajan, itsesyytökset ovat hirveitä, en ole varma pystyisinkö itse elämään tuollaisen kanssa. Näistä lasten katoamisista muistuu aina millintarkkaan mieleeni, kun oma poikani 4-vuotiaana katosi näköpiiristä erään kerrostalon aidatulta pihalta Alger'n keskustassa, jossa kyläreissullamme oli leikkimässä isompien lasten mukana, itse vielä parvekkeelta olin vahtivinani varmuuden vuoksi. Yhtäkkiä häntä vaan ei ollut missään. Ihan hirveää mitä kaikkea ehti mielessä käväistä kun vauhkona juoksi ympäriinsä etsimässä. Löytyi sitten talon ylimmästä kerroksesta, jonne oli mennyt soittamaan ovikelloa, onneksi ystävälliset ihmiset ottivat huostaansa ja palauttivat.
    Tuon jälkeen en sitten jättänytkään lapsiani mihinkään yksin, kaikkea voi tapahtua ja hyvinkin nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä pystyisinkö minäkään elämään tuon kaiken keskellä. Toivon, että jonkunlainen ratkaisu löytyisi.
      Onneksi heillä on ne kaksoset, jotka tuovat pakostakin elämään arkirutiinit. Mielestäni vanhempien syyttäminen oli välillä suorastaan julmaa. Poliisi hoisi huonosti työnsä, ja syyllinen piti löytää vaikka sitten väkisin.

      Vaikka lapisiaan kuinka yrittää vahtia, aina voi sattua ja tapahtua kaikenlaista. Täydellisiä vanhempia ei olekaan. Minultakin tämä samainen poika (joka oli todella vilkas) hävisi Lontoossa vilkkassa ostoskeskuksessa. Kyse oli sekunneista. Poika onneksi löytyi lelukaupasta. Vieläkin puistattaa.

      Poista
  3. Minä syyllistin vanhempia aikoinaan kun Madeleinen katoamisesta kuulin, vaikka voin kyllä kuvitella kuinka painajaismainen tilanne heille oli ja on.

    Yleensä ottaen minua harmittaa se miten vanhemmat niin usein arvostelevat toisten vanhempien ratkaisuja lastensa suhteen, mutta jotain ratkaisuja en kyllä voi omista lähtökohdistani mitenkään ymmärtää tai hyväksyä. Mielestäni on itsestäänselvää, että lasten kanssa on elettävä aika pitkälti lasten ehdoilla, eivätkä esimerkiksi lomamatkat enää näytä samalta kuin ennen lapsia. Minusta on todella outo ratkaisu jättää pieniä lapsia yksin vieraaseen huoneeseen nukkumaan hetkeksikään. Koskaan ei voi tietää herääkö lapsi yöllä ja joutuu yksin hädissään suremaan, tai hätääntyneenä onnistuu avaamaan oven ja lähtee harhailemaan outoon paikkaan.

    On myös sinänsä mielestäni ymmärrettävää, että poliisien huomio keskittyi aluksi vanhempiin. Hyvin usein lasten katoamistapauksissa ovat valitettavasti tutut ihmiset takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä kuinka vanhemmat selvisivät (tai paremminkin selviävät edelleen päivästä toiseen) tuosta julkismylläkästä järjissään. Muistan lukeneeni, että Madeleinen äiti oli päiväkirjaansa kirjoittanut olevansa välillä väsynyt yksin kolmen pienen lapsen kanssa, isän tehdessä paljon töitä. Tämä sitten käännettiin, että äiti halusi päästä tyttärestään eroon. Syytökset olivat kyllä välillä täysin kohtuuttomia.

      En syyttänyt enkä tuominnut vanhempia, mutta ihmettelin, koska kaikki kolme lasta olivat vielä niin kovin pieniä. Vieras huone voi olla kovin pelottava paikka. Oma poikani oli pienenä vilkas ja omatoiminen ja ihan hyvin olisi voinut avata oven tai ikkunan... Kuten tuossa kerroin, olisin voinut ihan hyvin valita toisinkin, mutta jostain syystä jäin huoneeseen. Ajattelin, että jospa hekin olivat ollet kahden vaiheella, ja miettivät mitä tehdä ja sitten päättivät jättää lapset huoneeseen.

      Poliisi mielestäni tunaroi ja pahasti. Toisaalta, jos mitään vastaavaa ei koskaan aikaisemmin ollut tapahtunut, ei heti osattu toimia tehokkaasti. Valitettavasti jossittellu ja jälkiviisastelu eivät tuo Madeleineä (eikä monia muita kadonneita) takaisin.
      Surullinen tositarina McCannin perheelle.

      Poista
  4. Eikö niitä lapsia ollut kolme siellä huoneessa? Ei ihan sama kun jättää yksi lapsi yksin huoneeseen... Itse en ole jättänyt mutta en ole yhtään sen parempi kun ystävät jotka eivät olleet koko ajan lastensa kanssa... ihan varmasti Madeleinen vanhemmat eivät ole yhtään sen huonompia kun he jotka vahtivat koko ajan, en ymmärrä että joku voi sanoa että pitäis elää lasten ehdoilla jne... Keitä te olette sanomaan miten muiden ptäisi hoitaa asiat? Etsitään syyllisiä rakastavista vanhemmista eikä yhtään siitä että tuollainen suljettu hotellialue pitäisi olla turvatumpi kun ihan mikä tahansa hotelli!!! Ei lapsia voi ihan joka sekunnti vahtia heidän elämänsä aikana ...
    En usko että on olemassa mitään kamalampaa kun se ettei tiedä... toivon Madeleinen vanhemmille tietoa, tavalla tai toisella, että saisivat jonkunlaisen rauhan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanonut, että Madeleinen vanhemmat olivat huonoja vanhempia, enkä väittänyt olevani heitä parempi vanhempi. En vain voi ymmärtää sitä, että pieniä lapsia jätetään hotellihuoneisiin ilman vanhempia. Tiedän kyllä, että huoneessa oli muitakin lapsia, mutta hehän olivat kai vielä Madeleineakin nuorempia. Se ei minusta muuta tilannetta miksikään. Lapsia ei voi jättää toinen toistansa tukemaan ja vahtimaan, lasten hoito ja vahtiminen on vanhempien tehtävä. Hotellihuoneet ovat hotellihuoneita olivat ne sitten suljetulla hotellialueella tai missä hyvänsä.

      Madeleinen vanhempien tilanne on järkyttävä, mitään niin kamalaa ei varmasti voi vanhemmalle tapahtua kuin että oma lapsi katoaa. Toivon heille rauhaa minäkin ja kaikkea maailman hyvää. Uskon, että niin kuin Vihreät niityt kirjoittaa, he eivät varmasti toiste ole tehneet samaa ratkaisua, ja ovat moneen kertaan toivoneet, etteivät olisi jättäneet lapsiaan yksin hotellihuoneeseen sinä iltana.

      Poista
    2. Madeleinen vanhemmat eivät varmasti syömään lähtiessään voineet kuvitellakkaan mitään näin kamalaa tapahtuvaksi. Lapset nukkuivat, heitä käytiin tarkastamssa usein... Onnettomuudet eivät tule kello kaulassa, eikä, kuten tuossa sanoit, kukaan voi lapsiaan vahtia koko ajan. Mitä tahansa voi sattua, vaikka parhaansa yrittää. Me kaikki teemme lapsien suhteen valintoja jatkuvasti. Jäljestä päin on niin kovin helppo sanoa, että missä meni metsään.
      Tuossa postauksessa kerroin miettineeni jätänkö pojat yksin huoneeseen vain en. Päädyin jäämään. Se oli nopeasti tehty päätös sillä hetkellä. Jos tilanne olisi ollut toinen, olisin voit lähteä vielä muiden häävieraiden seuraan. Olisinko silloin ollut huono vanhempi? (Tämä täydellinen sukulaisäiti tietysti olisi löytänyt siitäkin päätöksestä jotain kritisoitavaa).

      Toivon todellakin, että vanhemmat saisivat tietää onko tytär kuollut tai elossa. Elämä heille ei koskaan tule olemaan enää helppoa. Luulisi kuitenkin, että se olisi edes vähän helpompaa kuin ainaisessa epätietoisuudessa eläminen. Kuinka monta kertaa he ovat luulleet, että nyt tutkimuksissa ollaan edistytty ja sitten taas pettyvät.

      Poista
  5. Ihan järkyttävä tapaus, kuten kaikki muutkin vastaavat. Tuntui pahalta vanhempien puolesta, kun syytökset kohdistuivat heihin monelta taholta ja jopa vieraat ihmiset ympäri maailman arvostelivat heidän huolimattomuuttaan. Miten tavallista onkaan jättää lapset nukkumaan ja itse lähteä viettämään iltaa tai tehdä omia askareitaan? Jos asiasta tehtäisiin tutkimusta, uskonpa, että valtaosa vanhemmista jättää joskus lapsensa nukkumaan itsekseen kärryyn/omaan huoneeseen/hotellihuoneeseen jne, pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa. Se on inhimillistä, vaikkakin riskialtista. Mitä tahansa voi sattua, missä tahansa. Aina ihminen ei vaan toimi niin rationaalisesti kuin tilanne vaatisi ja seuraukset tulevat surullisena yllätyksenä jälkikäteen. :(

    Toivon todella, että Madeleinen kohtalo selviäisi jonain päivänä, että vanhemmat saisivat rauhan. En voi edes kuvitella, millaiset vuodet heillä on ollut tuon lomamatkan jälkeen :O Jatkuva epätietoisuus ja kysymys: mitä jos? jos tytär onkin vielä elossa? ja jos niin missä!? Tieto hänen kuolemastaankin olisi varmasti huojennus, jotta perhe voisi yrittää jatkaa elämää eteenpäin odottamatta tytärtä enää palaavaksi. Surullista ja karua. Miten maailmassa voi tapahtua mitään tällaista ? Miten ihminen voi olla ihmiselle susi ? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkiviisastelu on niin kovin helppoa. Tottakai kaikki toimisivat (olipa tilanne mikä tahansa) aina niin, että kaikki menee hyvin. Ei joka tilanteessa voi aina ajatella kaikkia mahdollisia ongelmia ja riskejä, joita päätöksestä mahdollisesti syntyy. Ei täydellisiä vanhempia olekkaan. Jokaikinen äiti ja isä tekee välillä virhearvioita, mutta seuraukset eivät ole yhtä kohtalokaat. Siksipä säälinkin tätä pariskuntaa, koska tätä tapausta pui aikoinaan koko maailma. Toivottavasti epätietoisuus vielä päättyy, ja vanhemmat voivat edes yrittää katsoa tulevaisuuteen.
      Niin ja ajatuskin siitä, että jossain hotellin lähellä heitä ja heidän menemisiään seuratiin, ja sitten joku meni huoneeseen ja otti sängystä nukkuvan lapsen, saa minut voimaan pahoin.

      Poista
    2. Totta. Ei kukaan voi seurata lapsen jokaista liiketta. Se on vain silmanrapays kun lapsi katoaa. Ja silloin kylla jokainen vanhempi toivoisi tukea eika syyttelya.

      Muistatteko Jamie Bulgerin tapauksen vuodelta 93? Silmanrapays, ja poika oli kadonnut ihmisvilinaan kauppakeskuksessa, kun 2 teini-ikaista poikaa talutti pojan ulos. Surullista on, etta pojat oli pysaytetty useampaankin kertaan, koska Jamie itki, mutta selitykset pikkuveljesta uskottiin ja poika loytyi tapettuna rautatiekiskoilta. Se oli niin karmea tapaus etta edelleenkin tapauksen yksityiskohdat saavat voimaan pahoin. Jos tama olisi sattunut nyt, kannykoiden aikakaudella, niin poika olisi mita luultavimmin hengissa..

      Poista
  6. Nämä on niitä jokaisen vanhemman pahimpia kohtaloita! Itsekin näen edelleen, vaikka omat lapset ovat jo teini-ikäisiä, painajaisia lentokentistä, kauppakeskuksista, merenrannoista yms yms, joissa yllättäen oma taaperoni katoaa kuin maan nielemänä ja se ontto kauhu joka tilanteesta syntyy, on jotain niin kamalaa, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Ja se, että joutuu pahimmillaan koko loppuelämänsä pohtimaan lapsen kohtaloa on jotain ihan käsittämättömän raskasta...

    Juuri kuulin tapauksesta täällä koti-Suomessa, että IKEAssa oli lapsi kadonnut ja ovet oli nopeasti suljettu. Lapsi oli sitten löytynyt vessasta tukka leikattuna ja eri vaatteissa. Muutama hetki viivyttelyä ja lapsi olisi nyt jossain pedofiiliringissä... Toivottavasti tämä tarina joka kuulin, on jokin kaupaunkilegenda...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihan oikeasti ymmärrä, kuinka lapsen katomaisesta voi selvitä. Ne itsesyytökset, jossittelut, toisen syytökset ja ennen kaikkea loputon pohdiskelu, mitä lapselle tapahtui ja missä hän nyt on...
      Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta tässä tapauksessa en tuohon sanontaan usko.

      Poista
  7. En ota kantaa puoleen enkä toiseen, pienen tytön äitinä ajatukseni ovat kulkeneet suuntaan jos toiseenkin
    Eijalle, että tuo IKEA tapaus on nk. kaupunkilegenda, jolla ei ole perää. Täällä meidän pikkukaupungissakin "suljettiin" koko ostoskeskus ja lapsi löytyi tukka leikattuna ja eri vaatteissa vessasta - eikä mitään (onneksi) todellisuuspohjaa.
    http://iltalehti.fi/uutiset/2011071314047824_uu.shtml

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollenkaan mustavaloinen tapahtumasarja, mutta kovin surullinen.
      Onneksi tuo IKEAN juttu ei ole totta.

      Poista
    2. Kiitos Heljä, huojentava tieto!

      Poista
  8. Madeleinen katoaminen oli kyllä aivan karmea juttu, ja edelleenkin on.
    Edelleenkin tuolla maailmalla matkatessa välillä on näkynyt nuoria tyttösiä, jotka voisivat periaatteessa olla ihan hyvin Maddie ... japanissakin mies yhtäkkiä (tosin vitsillä) osoitte yhtä eurooppalaistyttöä puistossa ja kuiskasi mulle "titta, Maddy!" ... Voikun tytön vanhemmat saisivat joskus tietää mitä tytölle kävi - mitä tahansa se sitten onkin ... muuten asiaa ei koskaan saa päätökseen.
    Mutta toivoa on niin kauan kun on eämää, ... onhan näitä karmeita juttuja ollut viime aikoina useitakin, missä maan nielemät lapset ovat löytyneet vuosien, jopa vuosikymmenien jälkeen... SEllaiset kaappaukset ja vankina pidot ovat kyllä varmasti niin järkyttäviä traumaattisia kokemuksia lapselle, että toipuukohan niistä oikeasti ikinä, jos hengissä selviää ...

    Mielestäni oli aika järkkyä, että Portugalin viranomaiset eivät suostuneet avaamaan juttua enää uudelleen, eivätkä ilmeisesti edes haluneet nähdä uutta aineistoa mitä englannin poliisi oli kerännyt ... ://

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuntuu niin ihmeelliseltä, että lapsi voi hävitä kuin tuhka tuuleen. Portugalin poliisille tämä on ihan selvästi erittäin kiusallinen juttu. Lähes kaikki mahdolliset virheet tehtiin, eikä apua heti pyydetty, vaikka UKssa ollaan näissä asoissa paljon edellä. Siksi kai yrittivät tehdä vanhemmista syylliset. Toisalta olihan se tietysti rauhallisen lomapaikan poliiseille ihan outo tilanne.

      Vanhemille soisi, että tietäsivät onko tytär elossa vai ei. Viimeiset viisi vuotta ovat varmasti olleet todella raskaat.

      Olet kyllä oikeassa, että lapsen kokemuset voivat olla niin karmeita, että niistä ei välttämättä selviä henkisesti, vaikka ruumiillisesti ehkä jotenkin. Sekin on surullista, että Madeleine ei suinkaan ole ainut kaapattu lapsi, jota etsitään. Miten ihmisestä voi tulla noin julma, että varastaa toisen lapsen?

      Poista
  9. Järkyttävä tapaus ja järkyttävää on myös vanhempien syyllistäminen. Riittää, että tapahtuma seuraa heitä koko elämän ajan. Muistan miten riutuneelta se äiti näytti lehti- ja telkkarikuvissa, lapsen kuvasta ei sinällään minulla ole tarkkaa näkömuistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti-parkahan suorastaan kuihtui silmissä, ja sitten vielä syytetään, että tehän tämän järjestitte, kun halusitte lapsestanne eroon. Vaikka Madeleine löytyisikin, ei tuon perheen elämä voi enää koskaan olla täysin normaalia. Liian paljon on tapahtunut. Toisaalta hienoa, että heidän avioliittonsa on kuitenkin säilynyt. Moni liitto ei kestäisi noin kovia paineita.

      En nyt muista kumman vanhemman perhe on osittain Irlannista kotoisin. Heillä on täällä sukulaisia, ja muistaakseni ennnen tuota Portugalin matkaa kävivät tällä jossain sukulaisissa. Ehkä siitäkin syystä Madeleine pysyi täällä pitkään esillä tiedotusvälineissä.

      Poista
    2. Gerryn aiti oli muistaakseni Donegalista, ja perheella on siella myos pubi. Kavivat/kayvat Irlannissa lomalla saannollisesti ja olivat juuri olleet Irlannissa vain viikkoa/paria ennen tuota Portugalin lomaa.

      Poista
  10. Kuulin juuri hiljan, että Portugalissa juttua tutkinut poliisipäällikkö, joka on jäänyt eläkkeelle, on kirjoittanut Maddin tapauksesta kirjan, jossa hän on vakuuttunut että Maddin vanhemmat tappoivat lapsen, joko vahingossa tai tahallaan, kätkivät ruumiin ja sitten tekivät peitetrinoita. Tämä siis portugalilaiselta poliisilta! Muuta en voi hänen puolestaan sanoa kuin että a) hänellä on syyllinen olo kun tunaroitvat tutkinnassa ja b) Portugalissa on varmaan kulttuuriero; lapset otetaan mukaan illallisille, vaikka vaunuissa, ei jätetä yksin kotiin, siksi kai se oli niin käsittämätöntä sikäläisille.

    Kuten VN sanoi, näitä valintoja tekee jokainen vanhempi - minulle jo se, että laitoin ekaa kertaa lapsen omaan huoneeseen nukkumaan teki tiukkaa. Viiden lapsen äitinä olen varmaan kuitenkin tehnyt kaikki mahdolliset mokat. Muistan elävästi miten keskimmäinen tytär, parivuotias, katosi tunniksi Lontoossa.Se oli elämäni pisin tunti, vaikka lapsi löytyi naapurin vanhan pariskunnan luota tikkaria imemästä, olimme hälyttäneet jo poliisitkin siinä vaiheessa (samoin naapurit, jotka eivät tunteneet meitä). Esikoinen puolestaan hävisi hiekkarannalla, kun nukahdin aurinkoon, jälleen huolestunut pariskunta talutti häntä takaisinpäin kun hysteerisenä juoksin rantaa ees taa. Vanhin poika taas piloillaan piiloutui takkirekin alle vaatekaupassa, eikä vastannut kun huutelin, aloin jo tähyillä katua ylös alas...Kylmä hiki ja ääretön tuska ei unohdu ikinä. Yritän aina auttaa kun näen jonkun huhuilevan lastaan kaupassa, ja tarkkailen harhailevia lapsia, onko äiti lähistöllä?

    Olen seurannut Maddin tarinaa sen verran kun olen omalta ahdistukseltani kyennyt, pahaa tekee lukea joka kerran. Syyttely ei auta enää ketään.

    Irlantilaisista häistä vielä, olin kerran yötä hotellissa jossa oli häät, ja yhden aikaa heräsin kun joku lapsi huuteli isiään ja äitiään jatkuvasti käytävällä. Lopulta en enää kestänyt, ja lähdin katsomaan.Alakerran aulassa laukkasi lauma lapsia jotka juoksivat ylös alas käytäviä ja melusivat. Valitin että joku on eksynyt, ja yksi ainoa aikuinen katsoi minua vähän ihmetellen. Kenenkään mielestä tilanne ei ollut mitenkään outo paitsi minusta.Vanhemmat olivat kaikki pubissa juomassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellisiä vanhempia ei ole olemassakaan, vaikka välillä joidenkin puheita kuunnellessa, siltä saattaa tuolla koulun pihalla kuulostaa.
      Minultakin on toinen poika hävinnyt ostoskeskuksessa Lontoossa. Hän onnekesi löytyi lelukaupasta. Itse syytin itseäni, vaikka mitään ei tapahtunutkaan. Madeleinen tapaukseen puuttui koko maailma. Meillä kaikilla oli/on mielipide!

      Lasten kanssa ei voi kuin yrittää parhaansa ja toivoa, että mitään pahaa ei tapahdu. Joskus tapahtumasarja on niin kovin pienistä asioista kiinni. Valitettavasti syyttely ja jossittelu eivät silloin enää auta.

      Poista
  11. joo, tuosta radiossa kuulin. Ihana header.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi nousta uutisiin ympäri maailmaa. Kuvista alkaa olla taas pulaa, kun ulkonaa vaan sataa. Tämä kuvanottopäivä oli ihanan aurinkoinen.

      Poista
  12. Olimme Suomessa lomalla, kun kuulimme tuon uutisen. Siita ei heti Suomessa paljoa uutisoitu, mutta kun palasimme kotiin, joka lehti ja tv-kanava oli sita taynna paivittain.
    Meidan tyttaremme on vain 2 viikkoa Madeleinea nuorempi, ja edellisena syksyna olimme juuri olleet Portugalissa lomalla.

    Tunteeni ovat vaihdelleet aika tavalla laidasta laitaan vuosien varrella tuossa Madeleinen katoamisessa. Alkuun kauhistuin ja saalin vanhempia. Sitten kun julkisuuteen alkoi valua lisaa tietoa tapahtumista, olin vihainen etta olivat jattaneet lapset yksin. Tiedan edelleen, etten ikimaailmassa jattaisi lapsia yksin huoneeseen vieraassa maassa ja lahtisi juhlimaan. Porukkaa oli, olisi voinut tehda vuorolistan, kuka vahtii lapsia..tai sitten palkata lastenhoitajan. Rahastakaan ei ollut puutetta, kaikki laakareita.
    Epailykset kohdistuivat vanhempiin, ja kehiteltiin mita kummallisempia teorioita, miten vanhemmat olisivat murhanneet oman tyttarensa, myyneet taman jne.. Itse epailin, etta ehka oli sattunut onnettomuus, jota halusivat peitella..
    McCannit ovat kuitenkin jatkaneet kampanjointiaan tarmokkaasti, mika on selkeasti osoitus heidan syyttomyydestaan. Tuskin kukaan sita huvikseen tekisi vain peitellakseen syyllisyyttaan. Ja joka paiva katuvat aivan varmasti, etta jattivat lapset tuolloin yksin. Eli eivat tarvitse enaa enempaa sormella osoittelua.
    Toivottavasti Madeleine viela loytyy. Minulla on vahva usko, etta han on hengissa. En tieda miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, syyttely ja sormella osottelu ei tosiaankaan auta tässä tapauksessa.
      Tuo samainen asia tuli itsellekkin joskus mieleen, että hotellin järjestämään lapsenvahtiin heillä olisi tosiaankin ollut varaa. Eivät vaan ilmeisesti ajatelleet niin pitkälle.
      En muuten uskonut hetkeäkään, että he peittelisivät jotain. Sattuuhan lapsille onnettomuuksia ja lääkäreinä olisivat varmasti osaaneet hakea apua. Tämä teoria olisi sopinut hienosti portugalilaisille poliiseille.
      Jospas olet oikeassa ja Maleleine vielä löytyy. En vaan pysyt edes ajattelemaan mitä hänelle on tapahtunut näinä vuosina. Kaikin puolin ikävä tapaus.

      Poista
  13. Olenko väärässä kuin muistelen, että vanhempien kerrottiin antaneen lapsilleen unilääkettä? Minulla on sellainen muistikuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tuota muista, mutta varmaan heitä on siitäkin syytetty.
      Vaikea uskoa, sillä molemmat vanhemmat olivat lääkäreitä.

      Poista
  14. Nämä ovat jälleen "hyviä" osoituksia syyllistämishalusta. Madden tapauksessa vähän kuin löisi lyötyä. Ja mitä se asiaa edistää tai ketään auttaa. Melkoisen kuvottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se olen niin, että "täydellisten" vanhempien on niin kovin helppo syyttää muita. Ajatelle miten kamalaa, on selitellä tekemisiään koko maailmalle. Päiväkirjat luettaan, suhde analysoidaan ja vielä syytetään siitä, että on järjestänyt oman lapsen kidnappaamisen.

      Poista
  15. Ihan hirveätä ajatella että yksi asia aina johtaa toiseen. Varmasti vanhemmat ovat ajatelleet ja syyllistäneet itseään tuhansia kertoja siitä etteivät menneet myös itse nukkumaan tai palkanneet lapsenvahtia. Tässä oppii että kaikilla valinnoilla on seurauksena, ei aina välttämättä hyvät mutta kuitenkin. Toivon todella että vanhemmat saisivat mielenrauhan, vaikka asia olisi miten tahansa. Parempi tieto kuin epätieto kaikissa asioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eikä valintaa tehdessään edes tajua, kuinka suuri vaikutus sillä voi olla. Minäkin toivon, että vanhemmat saisivat vihdoinkin tietää.

      Poista
  16. Muistan tuosta jutusta sen valtavan uutisoinnin sekä vanhempien unilääkesyyllistämisen...

    Vaikkei olisi täydellinen vanhempi, kuuluu lapsesta huolehtia ja kantaa vastuu avuttomasta. Oman ainokaiseni kohdalla mietin jatkuvasti kaikenlaista mitä voisi tapahtua jos. Jos päästän hetkeksi silmistäni. Ehkä olen ylisuojelevainen, mutta ei 5-vuotiasta voi vaan jättää oman onnensa nojaan. Teini-ikäinen pärjäilee yksin hotellihuoneessa. Mutta ei pieni taapero! Voisin vain kuvitella sen pakokauhun kun herää vieraassa paikassa eikä ristinsielua! Ketään en syyllistä, mutta silti ei voi käsittää aikuisia jotka hylkää lapsensa noin. Vieraassa maassa. Eikä se sijaintikaan tässä oikeastaan vaikuta.

    Kamala kohtalo Madelinellä jos vielä elossa on :((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä olen miettinyt, että mitä kaikkea tuolle tyttö-paralle on näinä vuosina tapahtunut, jos on elossa. Nämä ajatukset vainoavat varmasti vanhempia jatkuvasti.

      Poista
  17. Minua järkytti kuten kaikkia muitakin tämä tapaus. Tämä olisi todellakin voinut sattua kenelle vain! Olemme itse tehneet Keski-Euroopan matkoilla niin, että jos ravintola on ollut hotellihuoneen lähellä, ja mukana ovat olleet myös isommat lapsemme, pienin eli Meri on jäänyt nukkumaan veljien turvin. Jos taas olemme lähteneet kaupungille, olemme palkanneet hotellista nannyn. Tämä sujui ainakin Baden-Badenissa hyvin.

    Kuka tahansa voi kokea tämän saman, joten toivottavasti kukaan ei heitä ensimmäistä kiveä.

    En melkein kestä ajatella, miten selviävät vanhemmat ja missä on nyt Madelaine...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin tänään lehdessä Madeleinen äidin kuvaa, ja hän näyttää niin kärsineen näköiseltä. Viime vuodet ovat ollet heille varimasti todella vaikeat.
      Isä on töissä, mutta äiti ei ilmeisesti koskaan palannut lääkäriksi. Enkä yhtään ihmettele.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!