keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Toisella elämä edessä ja toisella takana

Meillä on viime päivinä pähkäilty, mitä aineita vanhemman pojan pitäisi valita seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Tärkeä päätös, sillä nämä aineet hän myös kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Eilen oli koululla tiedotustilaisuus vanhemmille, ja tänään illalla jutellaan vielä isän kanssa oikein perustellisesti asiasta. Opiskelupaikkaa silmälläpitäen pitää osata valita oikein.

Tulee varmasti kaikille suurena yllätyksenä, että insinööri-isän mielestä pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia ovat ne tärkeimmät aineet. Äiti puolestaan puhuu business-aineiden puolesta. Poika itse haluaa pakollisten aineiden lisäksi opiskella ainakin ranskaa, maantietoa ja kirjanpitoa. Neljäs vapaaehtoinen aine tuottaa päänvaivaa: fysiikka vai taloustieto.

Tähän asti paras neuvo tuli vuotta vanhemmalta kaverilta, joka muuten on aina käynyt katolista poikakoulua. Aineet pitää valita sen perustella, kuinka monta tyttöä luokassa on. Mitä enemmän tyttöjä, sen parempi!

Valintojen keskellä meidät pysäytty tieto, pojan koulun opettajan lapsen yllättävästä kuolemasta. 17-vuotias poika kuoli autokolarissa ja haudataan huomenna. En tunne tätä perhettä, mutta uutinen hiljensi. Valitseepa meidän poika sitten fysiikan tai taloustieteen, pääasia on että hän on täällä niitä valitsemassa.

Ps. Irlantilaisen tavan mukaan koulu suljetaan huomenna aikaisemmin, että opettajat pääsevät kolleegansa lapsen hautajaisiin. Menehtyneen pojan oma koulu suljetaan myös hautajaisten ajaksi.

19 kommenttia:

  1. Tuollainen ikävä uutinen pistää kyllä asiat ihan eri arvojärjestykseen.Onnea valinnoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pysäytti. Samassa kolarissa kuoli toisesta autosta nainen joka odotti viimeisillään vauvaa. Hänetkin haudatiin tänään. Tällaisten uutisten jälkeen omat ongelemat pienenevät.

      Poista
  2. Todella, tuollainen uutinen saa ongelmat oikeaan kokoonsa. Minäkään en enää sure vanhenemista, pääasia että ollaan täällä todistamassa uutta kevättä! Tiedän niin monia minunikäisiä, jotka eivät päässeet tänne asti. Nuoren kuolema tuntuu aina käsittämättömältä.
    Kannattaa todella miettiä noita ainevalintoja, ja sillä silmälläkin,mitä tarvitaan yliopistossa. Pitkä matikka on ehdoton tiedeaineisiin, vaikka lyhyelläkin (ordinary level)pääsisi. Ainakin se auttaa opiskelussa, jossa on yllättävän paljon matikkaa - tyttäreni ei pärjännyt tavallisella matikalla vaan joutui maksamaan maltaita lisäopetuksesta ja luopui sitten koko tiedekunnasta. Minusta työpaikkoja ei kannata ajatella, me emme kuitenkaan osaa ennustaa millä alalla on töitä 5-10 vuoden kuluttua, ja kuulemma jotain 60% on töitä, joita ei ole tällä hetkellä edes olemassa! Kielistä valitsisin joko ranskan tai espanjan: saksaa ei juuri tarvitse missään ellei aio muuttaa maahan. Muuten sillä, mistä nuori itse pitää ja minkä oppiminen on helppoa, on paljon merkitystä siinä vaiheessa kun koulu muutenkin tylsistyttää.Ja tylsäähän koulu on, muistelkaa vaikka! Viisautta valintoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuosta pitkän matikan tärkeydestä koululla puhuttiin.Opinto-ohjaaja sanoi juuri samaa, että yliopistot sanovat, että lyhyellä pärjää. Totuus on kuitenkin toinen ja opiskelija vaikeassa tilanteessa, kun ei pysy muiden tahdissa mukana.

      Naapuri neuvoi, että jos ei vielä teidä mitä haluaa opiskella (tai mihin pääsee), kannattaa pitää myös yksi "tiede"-aine. Poju saattaa tarvita fysikkaa, mutta saattaa olla että ei... Pitkän matikan hän haluaa itse ottaa, joten aloitetaan siitä. Ranskan haluaa kanssa, koska se sujuu ja kirjanpidosta tykkää (opettaja on kuulemma tosi hyvä).

      Täällä näiltä valintoja pitää tosiaankin miettiä tarkaan. Kirjoitusten uusiminen on iso projekti, ei niin kuin koto-Suomessa, jossa voi vain uusia yhden aineen. Yliopistoihin ei haeta pääsykoekirjoja lukemalla vaan sillä todistuksella, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kova (ja ihan oikein tylsä urakka) edessä. Sinä olet jo varsineinen konkari näissä asioissa!

      Poista
  3. Kaunis kuva alhaalla. Karmee, kun nuoret kuolee..
    Nuorimmat lapsemme saivat itse valita... insinööri sai olla hiljaa. Minä olen 58 ja viime viikolla valmistuin opettajaksi, koskaan ei ole liian myöhäistä, tulen tekemään töitä vielä noin 7 vuotta, vähintäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea uudelle opelle! En arvannut, että olet opiskellut tässä samalla koko ajan. Olen joskus ajatellut kysyä, mutta en viitsinyt. No nyt tiedän. Hieno homma!
      Insinööriä kuuntelemme, mutta valinnan tekee poika itse. Vaikeaa...

      Poista
  4. Kuolema on lopullinen suru, vaikka eron tuska hiljalleen helpottaakin. Nuoren kuolema tuntuu vaan aina niin käsittämättömän raskaalta.

    Kouluasiassa minä olen puhunut aikoinaan omille lapsilleni ja myös oppilailleni, että kaikkein tärkeintä on katsoa peiliin ja hakea vastaus sieltä. Mikä kiinnostaa ja missä oppiaineissa voi kuvitella pärjäävänsä parhaiten? Neljänkymmenen vuoden taakse en voi enää palata, mutta silloin tein virheen, jota sittemmin kaduin. Opettajani vakuuttivat, että pitkä matematiikka kaikkine fysiikkoineen ja kemioineen on se, mitä nimenomaan poikien pitää valita (????). Minua ei olisi kiinnostanut, mutta kavereiden perässä ja opettajien vaatimuksesta/kehotuksesta valitsin matematiikkalinjan. Ja miten kävi? Kielistä koko nelivuotisen lukion ajan ysejä ja kymppejä ja vähän älliäkin tuli kirjoitetuksi. Matematiikasta ja fyssasta parhaimmillaan yhteensä yhdeksän...ja tämä vain siksi, että en uskonut itseeni, vaan annoin opettajien ja kavereiden manipuloida itseäni. Olen elämäni viimeisen kerran derivoinut ja integraaliloinut huhtikuun 1. päivänä 1977. Olen suomen lisäksi puhunut neljää vierasta kieltä (englantia, ruotsia, saksaa ja kreikkaa) koko aikuiselämäni ajan ja kokenut sen huomattavasti mielekkäämmäksi kuin käppyröiden piirtämisen ja kitkakertoimet. Jälkikäteen on helppo ajatella, että olisipa se ollut huikeasti viisaampi valinta se kielilinja. Siellä oli sitä paitsi luokan täysi kivoja tyttöjä - matematiikkalinjalla pääasiassa vakavahenkisiä insinöörien alkuja...

    Siis hieman pitkällä tarinalla halusin sanoa, että nuoren omia fiiliksiä kannattaa kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa tyttöasiassa olet kyllä oikeassa. Fysiikan tunnilta heitä ei välttämättä löydy!
      Irlannin systeemi on heiman erillainen kuin Suomessa ja Näillä valinnoilla ja ylioppilaskokeiden tuloksilla on uskomattoman suuri vaikutus tulevaisuuteen ja opiskelupaikan hakuun. Jos kiinnostaa, voit lukea lisää tuosta edellisestä vastauksesta. Silhouette tietää näistä asioista paljon!

      Pojalla on yksi toivoammatti, johon tarvitaan fysiikkaa (ei suinkaan mikään mieliaine). Jos sen jättää tässä vaiheessa ottamatta, saattaa yksi ovi sulkeutua. Ongelma on, että tälle alalle on vaikea päästä ja koulutus huippukallista. Pitää siis olla vaihtoehto B, jota ei vielä ole. Valinnat pitää tehdä niin, että kun B selviää, niin sitten voi sitä hakea lukemaan, eikä opiskelut jää opiskelematta ainevalintojen takia. Monimutkaista!

      Itse en koskaan nauttinut matematiikasta. Fysiikka ja kemia olivat sellaista tervenjuontia. Menin sieltä mistä aita oli matalin ja lopetin niiden opiskelut heti, kun se oli mahdollista. Taskulaskin toimii ja mieheltä voi kysyä, jos on liian monimutkaista. Suht hyvin olen pärjännyt!

      Nuori tekee loppupeleissä itse valintansa, koska hänhän se seillä koulussa opiskelee, eikä me!

      Poista
  5. Onneksi saavat tosiaan olla vielä valitsemassa. Mikään oppi ei mene hukkaan ja myöhemmin voi opiskella todella vielä lisää, jos ajatus muuttuu. Vanhemman tehtävä on tukea ei tuputtaa. Yritä opetella sitä:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käydään vaihtoehtoja täällä läpi ja poikahan se itse aineita opiskelee, joten päätös on hänen. On muuten niin omapäinen, että tekee niin kuin tahtoo. Ei auta äidin eikä isän tuputukset. Siirrymme siis tukemaan.

      Opiskelupaikasta vielä sen verran, että yliopisto-opiskelu on täällä kallista ja kallistuu jatkuvasti. Jos ensimmäisellä kerralla menee valinta pieleen, tulee toisesta "kierroksesta" vielä kalliimpi. Sitäkin pitää - valitettavasti-ajatella!

      Poista
  6. Meillä myös näitä valintoja on pohdittu, sillä lukion linja pitäisi nyt valita. Olemme keskustelleet juuri siitä, että ihmisellä on mahdollisuus opiskella koko elämänsä, vaihtaa uraa ja suuntaa moneen kertaan ja siksipä tämä ei olekaan niin lopullista ja ehdotonta.
    Kuolema on lopullista ja nuoren ihmisen kuolema aina niin käsittämättömän surullista. Päiviämme emme voi koskaan tietää, joten siksipä lieneekin tärkeintä tehdä sellaisia valintoja, jotka omasta mielestä tuntuvat oikeilta. Tuputtamisesta ja painostamisesta ei tule onnellisia ihmisiä, siksipä mekin annamme lasten valita itse (mies täälläkin insinööri :) ! Ystävättäreni opiskeli isänsä painostuksesta insinööriksi, ei koskaan viihtynyt uralla ja tekikin lopulta ratkaisunsa vaihtaa alaa. Hän on nykyään kampaaja, taitava työssään ja onnellinen ihminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tärkeitä ole se, että nuori ja vanhemmat tajuavat, että nuori itse seuraavat vuodet niiden kirjojen edessä aikaansa viettää, eivätkä vanhemmat. Poika tekee ratkaisut itse, mutta toivottavasti tietää mitä vaikutuksia niillä saattaa olla.

      Irlannin systeemi on aika "raaka", ja lopulta muulla ei ole väliä kuin yo-kirjoitusten pistemäärällä ja oikeilla ainevalinnoilla. Pitkää matikkaa hän haluaa itse yrittää. Olemme luvanneet, että yksityistunteja saa ottaa jos/kun niitä tarvitsee. Täällä yksityistunnit ovat hyvin yleisiä ja varsinainen business. Noissa edellisissä vastauksissa olen vähän selittänyt tätä systeemiä.
      Kerrothan sitten mitä teillä valittiin!

      Poista
  7. Onnea valintoihin! Loppujen lopuksi pääaineilla tms. ei yliopistoissa ole niin suurta merkitystä, vaan kokonaisuus ratkaisee ja motivaatio. Pakottamalla ei kannata kouluttautua, ei siis kannata itseäänkään pakottaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 16-vuotias on vielä niin kovin nuori tietämään mitä hän haluaa isona tehdä. Irlannin koulu tähtää vain ja ainoastaan yo-kokeiden pisteisiin. Tuntuu jotenkin hurjalta, että kaikessa pitää ajatella vain noita pahuksen pisteitä ja niiden maksimointia.
      Eiköhän se oma ura löydy hänellekkin. Seuraavat kaksi vuotta tulevat olemaan rankat, joten toivottavasti valinnasaineet osuuvat nappiin ja opiskeluintoa riittää. Tämä vuosi on ollut kyllä vähän liiankin helppo!

      Poista
  8. Piti vielä lisäämäni, että tällä viikolla eräs aivotutkija kirjoitti tai lausui jossain, että nuoret joutuvat liian varhain valitsemana ammatin, tällainen linkki löytyi: http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blog/show?id=2119722%3ABlogPost%3A751423&commentId=2119722%3AComment%3A751493&xg_source=activity

    Ja kuvittele, miten esim. keski-euroopassa joutuvat lapset valitsemaan jo 11-vuotiaina minkä koulupolun valitsevat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo tukija väärässä ole. Minä kannattaisin paria väli- vuotta ja sitten vasta valitsemaan.

      Tuo keski-euroopan systeemi tuntuu kohtuuttomalta.

      Poista
  9. Avautumisen paikka: exäni on insinööri! Ja vain tiede- ja matikka-aineet olivat varteenotettavia. Siitä syystä kolme viidestä lapsestamme lukevat tiedealaa, yksi lukee omin päin liiketaloutta ja viimeinen, joka melkein sai hermoromahduksen jouduttuaan pakosti valitsemaan tiedeaineet, siirtyi lukemaan englantia ja humanistisia aineita. Tuputtaminen ja pakottaminen on niin väärin, sen olen nähnyt läheltä.

    Opiskelu on tosi rankkaa, ja jos vielä ei tykkää omasta alastaan, on se melkein mahdotonta. Tyttäreni kohdalla hänellä meni monta vuotta ennen kuin toipui vääristä valinnoistaan, ja taloudellisesti se oli katastrofi. Jos Irlannissa haluaa vaihtaa toiseen tiedekuntaan tai yliopistoon, ei saa opintotukea ja joutuu maksamaan täydet lukukausimaksut (hänen tapauksessaan n. 3000 euroa per vuosi), ellei älyä luopua jo heti ekana vuonna ennen joulua. Systeemi on raaka ja valinnat ovat ratkaisevia. En käsitä, miksi opinnoistaan luopuneita ei auteta sen sijaan että rangaistaan - jossain mättää kun niin monet luovuttavat jo alkuvuosina. Suomessa välivuodet taitavat olla aika yleisiä, täällä on hirveä paine mennä jonnekin, mihin vaan kunhan menee.

    Minulla oli hirveät vaikeudet itselläni päättää mitä opiskelen, vaika sain tosi hyvän yo-tokarin, päätin lähteä ulkomaille välivuodeksi, ja täällähän sitä ollaan edelleen : )

    Nauratti tuo Saken kommentti matikasta - minäkin vannoin että logaritmejä en IKINÄ tule tarvitsemaan, luin lyhyen matikan enkä kirjoittanut sitä koska en olisi päässyt läpi. Tänään juuri matikantunnilla, ketkä tulivatkaan vastaan elleivät herrat sin, cos ja tan, muistatteko? En vieläkään tiedä mitä ne ovat mutta osaan auttaa niiden laskemisessa ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä: Sakke, vuosi '77 oli minullekin yo-vuosi, taidamme olla samaa vuosimallia!

      Poista
    2. Tuossa taisikin jo sanoa, että minusta tämä systeemi on aika raaka ja kallis. Pitäisi ostata valita heti oikein, ellei sitten vanhemmat ole miljonäärejä!

      Saken kanssa me ollaan jo suvut selvitetty. Selvisi, että sukua emme ole, mutta saken isoisä on opettanut minun isääni! Pieni on maailma jne.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!