torstai 29. maaliskuuta 2012

Netti ja pelaaminen


Olen viime aikoina kysellyt itseltäni, että vietänkö liikaa aikaa netissä? Pääsen töissä nettiin ja tietysti kotona. En omista iphonea, enkä edes kannettavaa tietokonetta. Huoneen perällä nököttää siis vain se yksi kone, jota kaikki käytämme. Netissä luen lehdet  (päällisin puolin), tarkastan sähköpostit,  käyn Facebookissa, puhun Skypessä ja päivitän tätä blogia. Kuvankäsittelyohjelmilla ”leikin” välillä ja lennot varaan, jos niitä tarvitsen. Joskus kuuntelen You Tubesta musiikkia tai katson jonkun videonpätkän. 

En ole koskaan laskenut kuinka paljon aikaa keskinmäärin neitissä päivisin tai viikossa kulutan. Sen ainakin tiedän, että ihan tarpeeksi ja välillä liikaakin!  Opin myös, että nopeatempoiset keskusteluryhmät eivät ole minun juttu.  Mielenkiintoisia aiheita välillä, mutta aivan liian nopeaa ajatustenvaihtoa. Harmittaa, että jätetty kommentti voidaan käsittää täysin väärin. Toisaalta ihan ymmärrettävää, sillä saman lauseen voi lukea niin monella tavalla. Yllättäen huomasin, että ryhmiin on todella helppo jäädä ”koukkuun”, ja ilta hujahtaa ohi täysin huomaamatta.  Pysyn siis uskollisena yhdelle, sopivan hidastempoiselle ryhmälle, jossa olen vieraillut satunnaisesti jo pari vuotta.  Sekä tietysti blogimaailmalle, jossa rapa ei roisku liikaa, eikä asioista tarvitse tapella.

Poikien netin käyttö näyttää riippuvan suoraan säästä.  Hyvällä ilmalla ei koneelle ole tukua.  Sama sääntö näyttää pätevän myös Xboxin kanssa. Eräs neljän pojan äiti sanoi minulle aikonaan, että osta jalkapallo- ja urheilupelejä. Niissä ei ammuta ketään! Se oli hyvä neuvo. Juniori välillä ruinaa muita pelejä, mutta en ole taipunut.  Meidän olohuone ei ole mikään sotatanner. Mielummin tykitetään palloja maaliin, kuin ammutaan toista nurkan takaa selkään. Xboxin peluu menee meillä välillä överiksi. Toisaalta molemmat liikkuvat ja harrastavat paljon, joten en voi sanoa, että siellä vaan löhöävät sohvalla, syövät perunalastuja ja pelaavat. 

En ole koskaan pistänyt pelaamiselle mitään tarkkoja aikarajoituksia, mutta ilmoitan kyllä, kun peli saa luvan loppua. Olen myös huomannut, että pojat ja heidän kaverinsa kyllästyvät parin pelin jälkeen, ja palaaminen loppuu automaattisesti. Xbox on tällä hetkellä olohuoneessa, joten sekin omalta osaltaan rajoittaa käyttöä. TVtä kun ei voi katsoa, jos pelikone on käytössä! Samoin, jos on vieraita on pakko lopettaa. Sellainen sääntö on, että läksyt pitää olla tehty, ennen kuin pelaaminen alkaa.

Vanhemalla pojalla on tänä lukuvuotena ollut todella vähän läksyjä, mutta syyskuussa puhaltavat siinäkin asiassa uudet tuulet. ”Lusmuiluvuosi” on ohi, ja läksyihinkin pitää taas tottua.  Xboxin käytön luulisi vähenevät itsestään. Naapurissa isä välillä ruuvaa sulakkeen pois, jos pelaaminen tai tvn katselu ei muuten lopu. Tehokas toimenpide!

Toisilla kavereilla kuulemma (kuulemma siksi, että en ole itse nähnyt, enkä aina usko ihan kaikkeen mitä kuulen) on televisioita, tietokoneita ja pelivehkeitä omissa huoneissaan. En oikein pidä ajatuksesta, että huonessa pelattaisiin yömyöhään tai surffattaisiin netissä.  Kun on nukkumaanmenon aika, mennään nukkumaan, eikä aleta katsomaan jotain elokuvaa.

Pitkät kesälomat kuumentavat tunteita näissä(kin) asioissa. Yläkoulun kolmen kuukauden loma tarkoitaa sitä, että Xboxin  ja netin käyttö, tvn katselusta nyt puhumattakaan, lisääntyyvät huomattavasti. Aika tulee pitkäksi, joten...

Olisi mielenkiintoista kuulla mitä mieltä te olette omasta netin käytöstänne?
Vanhemmilta haluaisin kysyä, onko teillä tarkat säännöt, kuinka kauan lapset saavat pelata ja käyttää nettiä?
Lasten ja nuorten kanssa työskenteleviltä ammatti-ihmisiltä haluasin myös kuulla mitä mieltä he ovat? Vaikuttaako esim liiallinen pelaaminen keskittymiskykyyn koulussa? Sakke, Silhouette ja muut...

Oikeaa jalkapalloa!

21 kommenttia:

  1. Minulla tulee roikuttua netissä ihan jatkuvasti. On niin koukuttavaa. Facebook, Hollannin & Suomen uutiset monilta eri sivuilta, Twitter joskus, blogit...aina on olevinaan niin paljon surffattavaa ja luettavaa, pakko avata kone. Joskus on pitänyt suorastaan pakottaa itseni laittamaan kone kiinni ja lukemaan kirjaa tai lehteä. Tai katsomaan telkkua. Tulisi sitä kyllä vähemmälläkin netinkäytöllä toimeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kanssa yritän ihan tietoisesti rajoittaa netin käyttöä. Istun konelle ja ihan huomaamatta aikaa kuluu. Yritän olla innostumatta mihinkään uuteen, ja FBssäkin riittäisi yksi käynti per päivä. Blogin kanssa puolestaan saa mennä aikaa, koska se on ihan oikea harrastus. Eikö niin?

      Poista
  2. Ma olen nyt viime aikoina ihan tietoisesti koittanut viettaa vahemman aikaa netissa. Homma alkoi menna jo sen sorttiseksi, etta moni muu asia jai tekematta nettailun takia. Hengissa olen edelleen ja itse asiassa enemman kuin pitkaan aikaan. Ihan kokonaan en tietenkaan koneesta luovu, paljon hyodyllistakin saa tehtya netin ihmeellisessa maailmassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleinen ongelma taitaa olla se, että netissä unohtuu ajankulu. Sitten harmittaa, kun jää paljon asioita tekemättä. Minäkin yritän vähentää käyttöä.

      Poista
  3. Minulle tietokone on työkalu, mutta sen lisäksi vapaa-ajan huvi- ja hyötylaite.
    Meillä on koulumaailmassa sellainen viestintäjärjestelmä (Wilma), jolla pidämme yhteyksiä koteihin ja myös kollegoihin ja se on minulla ahkerassa käytössä. Sähköpostia käytän työssä vähemmän. Haen netistä opetusohjelmia ja YLEn Areenasta Opettaja-tv:n ohjelmia, joten sillä tavalla netti on hyötykäytössä.

    Vapaa-ajalla seilaan Facebookissa, luen lehtiä ja uutisia ja seuraan muutamaa blogia. Itse pidän yhtä omaa salasanan takana olevaa blogia. Se oli pakko laittaa salaiseksi, koska oppilaani löysivät sen ja vaikka siellä ei mitään sensaatiosalaisuuksia ole, niin pidän silti yksityisyyteni erossa työmaalta. Katson netistä myös telkkaria, koska meillä on rouvan kanssa hyvin erilainen ohjelmamaku ja vain yksi TV kotona. Lisäksi koodaan muutamaa nettisivustoa. Minulla on kolme tietokonetta kotona osin erilaisten käyttötarkoitusten takia ja osaksi siksi, että en ole malttanut luopua vanhoista koneista. YouTube ja Spotify ovat ahkerassa käytössä. Lisäksi minulla on android-pohjainen kännykkä, jossa on nopea netti ja sitäkin tulee selatuksi siellä sun täällä. Siis aika fiksoitunut olen nettiin.

    Minulla on aika pienet koululaiset ja sellaiset vanhemmat, jotka melko hyvin pitävät netin käytössä rajoja ja siksi en ole omista oppilaistani huomannut liiallisen pelaamisen tai muun tuijottelun aiheuttamaa ongelmaa. Tiedän, että muutamalla lapsella on oma tietokone, pelikone ja/tai telkkari huoneessaan ja sen valvominen on takuulla vaikeaa. En ole kuitenkaan nykyisen luokkani vanhempien kanssa keskustellessa kuullut mitään ihmeempää ongelmaa. Yleisesti Suomessa ja hieman vanhemmilla koululaisilla netti- ja pelikoneriippuvuus on havaittu ongelma, joten kyllä siinä vastuuta vanhemmille on pakko sysätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin minäkin jo välillä, että mitäpäs jos alkaisin kirjoittamaan tätä blogia ihan oikealla nimellä. Ei löydy luurankoja kaapista, eikä muutenkaan ole mitään salttavaa. Päätin kuitenkin, että pysyn edelleen nimimerkin takana, enkä laita tänne kuvia perheestäni enkä itsestäni. Blogi on auki kaikille, joten ehkä on kuitenkin parempi pysyä ainakin osittain "kaapissa".

      Yritän pysyä, edes jollakin tasolla, kehityksessä mukana. Olen nimittäin tavannut vanhempia, jotka eivät tiedä esim. Facebookista mitään. Se on vain joku suuri paha "mörkö", jota pitää pelätä. Parempi olla selvillä, missä mennään.

      Netin ikävimpiä puolia on kyllä kiusaaminen. Pari viikko sitten vanhempi poika näytti minulle You Tubesta pätkän koulukaveristaan. Minua ei olisi naurattanut, jos tuo video olisi ollut omasta lapsestani. Keskustelimme pitkään asiasta. Tämä koulukaveri kuulemma teeskentelle, että ei haittaa, mutta poika oli varma, että ei se ihan niin ole. Aika voimaton tuollaisen edessä lapsi/nuori on.

      Meidän vanhempien lapsuus oli niin kovin erillainen. Meillä kotona näkyi pitkään vain yksi kanava. Televisioon ei jäänyt koukkuun, koska ohjelmavaihtoehtoja oli niin vähän. Netistä ei ollut tietoakaan, eikä kännyköitä oltu keksitty. Nyt on kaikki pelit ja vehkeet, joten kuten tuossa jo sanoin, meidän pitää yrittää pysyä mukana kehityksessä. Kai se terve maalaisjärki sanoo, milloin peli on vihellettävä poikki. Toivottavasti!

      Poista
  4. Nettiä käytän päivittäin töihin liittyviä asioita etsiessä. Facebookista en tykkää yhtään, vaikka minulla sielläkin on profiili, mutta en koskaan päivitä sitä enkä välitä lukea muiden päivityksiä.
    Blogissa viihdyin bloggaamisen aloittaessani tuntikausia päivittäin, ainakin miehen mielestä liikaa! Silloin piti oikein pakottaa itsensä rajoittamaan siellä roikkumista. Mutta näyttää olevan niin, että aika aikaansa kutakin. Blogiroikkuminenn näyttää hiipuvan vähäisemmäksi ihan itsestään. Sen tilalle ovat tulleet taas käsityöt, jotka olivat ennen se koukuttava juttu.

    Tällä hetkellä ei minulla ole oppilaita, joiden aika kuluisi pelkästään netissä. Vanhemmat onneksi pitävät huolen rajoista. Joitakin on päin vastoin peräti patisteltava käyttämään enemmän nettiä esim. vieraita kieliä lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin meni aluksi paljon aikaa toisten blogien lukemiseen. Nyt olen tehnyt niin, että olen karsinut osan pois. Tähän oman blogin päivittämiseen menee aikaa, mutta saahan sitä ihmesellä olla harrastuksia! Paljon kaikkea uutta ja mielenkiintoista olen blogeista oppinut.

      Onhan se hyvä, jos pitää oppilaita patistaa nettiin. Luulin, että se olisi toisinpäin!

      Poista
  5. Minulla näyttää olevan vähän samanlainen netin käyttö kuin sinullekain, eli siis mailit, facebook, skype, blogit, youtube ja sitten katson nopeasti ylen sivut, helsingin sanomat ja kainuun sanomat... Aikoinaan kun tyttäreni oli pieni, televisiosta katsottiin vain tietyt lastenohjelmat. Emme me aikuistetkaan katselleet televisiota tytön ollessa pieni. Niinpä hänestä kasvoikin valitsevainen ohjelmien katsoja, eikä nettikään ole saanut häntä sidotuksi, jos vain on muuta tekemistä. Luulenpa että itse olen enemmän netissä kuin hän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy yritää näytää hyvää esimerkkiä ja olla roikkumatta täällä netissä liikaa. Välillä kyllä taidan olla meistä se, joka nettiä eniten käyttää. Puolustan itseäni sillä, että olohuoneen TV on valattu, joten mitäs muuta tekisin. Ei näitä loputtomia kotitöitäkään jaksa aina tehdä.
      Meillä käivi jonkin aika sitte vieraita. Heidän pojallaan oli kannettava mukana. Poika kulki huoneesta toiseen kannettavansa kanssa. Vanhemmista se oli ihan ok, mutta minusta outoa. Hyvä ettei ruokapöytään tullut sen koneensa kanssa!

      Poista
  6. Hyvä aihe! En onneksi töissä ehdi nettiin, vaikka käytänkin konetta silloin tällöin. Kotona tulee avattua netti illalla, facebookissa seilaan (aika turhaan, ja Suomessa ollaan silloin jo menossa nukkumaan kun minä olen vauhdissa)ja luen Hesarin ja pari harvaa blogia (tämä on ainoa vakioblogini).Mies on koukussa valokuvaajien blogiin eli blipfotoon, joten kumpikin nökötämme koti-iltoina oman ruutumme ääressä, nuoriso samoin. Jälkikasvulla on kullakin jo oma läppäri, koska nuoret tarvitsevat omaa konetta yliopistossa (sekin ylimääräinen menoerä!).Meillä voi siis surista viisikin konetta yhtaikaa, ja joku ehtii vielä katsoa tv:täkin samaan aikaan.

    Esikoispoikani jäi pahasti koukkuun videopeleihin n. 10 vuotta sitten, koulu kärsi eikä poika nukkunut. Annoin hänelle oman tv:n huoneeseensa, koska muu perhe ei voinut katsoa tv:tä samaan aikaan.Se oli suuri virhe, josta varoittaisin muita. Poika pelasi pelejä öisinkin, tuntikausia.En tiennyt että se oli niin addiktíivista ennen kuin oli liian myöhäistä.Nuorempi poika ei koskaan innostunut peleistä, kumma kyllä, tytöt eivät myöskään.

    Koulussa annamme oppilaitten pelata videopelejä tiekkariluokassa ruokatunnilla, mukaan mahtuu n. 20 oppilasta nuoremmasta päästä ja jonoa on.Enimmäkseen pelaavat futis- ja taistelupelejä, raaimmat kielletään. (Yhdessä ajettiin lapsia takaa tuliaseen tähtäimessä!) En osaa sanoa, tekeekö pelien väkivalta pojista raaempia, yksi kaveri sanoi että pelit ovat hyvä tapa päästä turvallisesti eroon omista aggressioista! Muutenkin pelejä pelaavat pojat ovat enimmäkseen nörttejä - ne aggressiiviset pojat ovat tukkanuottasilla oikeasti koulun pihalla!

    Sen sijaan pelit ovat selvästi ongelma pojille, jotka ovat jostain syystä eristäytyneitä, ujoja, yksinäisiä, erityisesti Asperger-syndroomaiset. He eivät "tarvitse" ihmiskontakteja samaan tapaan kuin muut, ja tiedän muutaman pojan, jotka pelaavat pelejä kirjaimellisesti kaiket päivät lomalla, ja viikonloput ja illat muuten.Pelit ovat heille henki ja elämä, mikään muu ei innosta.Luulisi jo fysiikan kärsivän moisesta! Vanhemmille pojan addiktio on tosi vaikeaa.

    Meillä päin näyttää olevan aika yleistä että lapsilla on pelit ja tv:t omassa huoneessa. Usein kysyn pojilta miksi he ovat niin väsyneitä ja vastaus on että he pelasivat kolmeen asti aamulla pelejä.En usko että vanhemmat tietävät! Kännyköissä on myös nykyään vaikka mitä missä aika kuluu.

    VN, näyttää että teillä on pelien peluu hyvässä hallinnassa, jo siitä syystä että pelit ovat olohuoneessa ja siis rajoitettuja. Myös se, että pojilla on urheiluharrastuksia, auttaa. Toisaalta tietokoneet ovat osa lastemme maailmaa, varmaan kóulukin käydään pian koneen kautta (meillä on jo Moodle käytössä ja yksi oppilas käyttää läppäriä koko ajan), se on apuväline jota ilman emme enää tule toimeen.

    Viime viikon kauniin sään takia videopelit peruutettiin, ja pojat joutuivat ulos aurinkoon ihan oikeasti pelaamaan ja seurustelemaan, eikä vain virtuaalisesti! Se teki hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo pelit voivat tosiaan olla suorastaan vaarallisia. Helposti niihin jää koukkuun. Eikä sitä välttämättä edes huomaa, vaikka samassa talossa asuisikin. Toisia ne kiinnostavat ja sitten on niitä, joiden mielestä pelaaminen on tylsää.

      Haaveilin itse televisiosta omaan makuuhuoneeseeni, mutta sitten ajattelin, että pojat saavat siitä vain hyvän idean ja pyytävät myös televisiota. Nyt niitä ei ole makuuhuoneissa kenelläkään,eikä hankita.

      Juniorin kaveri tuli meille yhtenä päivänä käymään, ja hänellä oli silmät (ja ympäristö) aivan punaiset. Kysyin, että mistä moinen johtuu: oli saanut uuden pelin ja pelannut sitä koko päivän. Oli itsekkin säikähänyt, kun näki peilistä naamansa!

      Tässä virtuaalimaailmassa on paljon hyvää, mutta ei se saisi korvata "live" ihmissuhteita. Netin keskusteluryhmissä hiljaisestakin voi tulla varsinainen "suupaltti"! Normaalissa tilanteessa henkilö ei saisi suutaan auki.

      Asperger-syndrooman kanssa eläminen on vanhemmille varmasti vaikeaa. Tiedän yhden tapauksen, joka suorastaan eli pelimaailmassa. Sai jopa raivareita pelatessaan. Yöllä hän heräsi pelaamaan ja saattoi esim minulle selittää, mitä peliä oli kotonaan pelannut ja kertoi sen kulusta. En aina edes tajunnut, mistä hän puhuu. Vanhemmat kyllä yrittivät hillitä pelaamista, mutta helppoa se ei ollut. AInut keino olisi tainnut olla täysi pelikeilto ja koneet kaatopaikalle. Helpommin sanottu kuin tehty.

      Poista
    2. Nuo Asperger-raivarit ovat osa syndroomaa, mutta varmaan kaikenlainen addiktio lisää niitä. Olen huomannut myös, että paljon pelejä pelaavien poikien näkö näyttää kärsivän, samoin ryhti ja kunto. Virtuaalimaailma antaa myös väärän kuvan elämästä: ei aina saa uutta mahista ja uutta peliä, eikä ruudun kanssa opi puhumaan ja neuvottelemaan. Viimeviikkoisen pelikiellon aikana "nörtit" joutuivat kuluttamaan lounastunnin oikeassa maailmassa,ja oli hauska katsella miten vaikeata heillä oli! Aion ehdottaa "pelitöntä" päivää kerran viikossa!

      Poista
  7. Neuvokas isä teidän naapurissa :)

    Meillä on pelipäivät ja pelaamisen alkaessa kerron mihin saakka on aikaa pelata. Usein livahtavat kuitenkin ulkohommiin. Mutta sadesäällä tai sairastaessa sitten saatetaan pelata vähän enemmän. Yhteisessä tilassa on pelit, joten nähdään mitä tapahtuu. Telkkari samoin. Tietokoneet on omissa huoneissa, mutta ne lopettavat toimintansa klo 21.30. Oman lapsuuden leikit olivat kyllä ihan toisenlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon omaan lapsuuteeni usein vertaan tätä peli- ja nettilapsuutta. Tekemistä piti itse keksiä ja kavereita pyytää leikkimään. Uskallan väittää, että meillä oli paljon enemmän mielikuvitusta!

      Poista
    2. Unohdin sanoa, että kun ensimmäisen kerran kuulin tästä sulakkeenruuvaamisesta, niin minulta pääsi naurut. Tehokas temppu ja peli taatusti loppuu kuin seinään.

      Poista
  8. Täällä ulkomailla asuessa netissä tulee roikuttua lähes päivittäin. Meille molemmille piti hankkia omat läppärit, ettei tule riitaa käyttövuoroista. Tuntuu, että ilman nettiä ei enää pärjäisi.
    Netistä vielä, blogissani olisi pieni haaste sinulle vastaan otettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla meni vuosia, että en tiennyt Suomen tapahtumista juuri mitään. Lehdet olivat liian kallitta tilata, mutta onneksi sitten tuli netti! Nyt pysemme me ulkosuomalaisetkin mukana menossa.

      Haastetta kävin katsomassa. Olipas kerrankin oikein minulle sopiva haaste. Huomenna kerron mikä minua ärsyttää!

      Poista
  9. Itse oon netissä tosi paljon, vielä kun on tuo iPhone jonka kautta voi FB:n ja sähköpostit tarkastaa hetkessä ihan milloin vain. Melkein aina, jos joutuu hetken jossain jotain odottamaan (junaa/bussia tms) niin puhelin singahtaa esille ja FB :ssä olen 'likettämässä' juttuja ... Japanin reissulla onneksi useimmissa hotelleissa ei ollut WiFi -yhteyttä huoneissa, joten pääsi irti aika hyvin. Parin päivän pienien vieroitusoireiden jälkeen ei tuntunut missään, vaikka ei päässytkään katsomaan mitä muille kuuluu ja onko joku jättänyt blogiin kommentteja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan oli lohduttavaa, että nettiriippuvuus helpottaa parin päivän kuluttua. Itse olen yrittänyt rajoittaa esim FBssa käyntiä yhteen kertaan päivässä. Blogissa pitää kyllä käydä useammin.

      Poista
  10. Omalta kohdaltani voisin sanoa sen verran, että itse olin lapsena melko paljon tietokoneella ja vanhempani yrittivät rajoittaa sen käyttöä siinä kuitenkaan onnistumatta. Toki siinä on negatiivisiakin puolia, mutta positiivisena puolena on se, että nuo vietetyt tunnit tietokoneen ääressä ovat auttaneet luomaan oman ammattini ja yritykseni tietokoneisiin liittyen. Jos olisin saanut käyttää tietokonetta 1-2 tuntia päivässä, ei tietokoneista olisi koskaan tullut itselleni ammattia. Että rajansa toki kaikella, mutta joskus kannattaa lapsen antaa tehdä sitä mistä hän eniten nauttii - tiedä vaikka siitä intohimosta olisi hänelle joskus tulevaisuudessa valtavasti hyötyä.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!