keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Aikataulut uusiksi ja Allun runo

Arvasin tai paremminkin tiesin, että kun äiti palaa takasin koto-Suomeen, minulla menee aikataulut uusiksi.
Leppoisat kävelylenkit, lukunautinnot ja kiireetön puuhastelu takapihalla loppuivat kuin seinään. Enää ei tuoksu ovella nenään valmis riisipuuro, eikä silitetyt vaatteet ole korissa odottamassa kaappeihin vientiä.

Olen, ainakin omasta mielestäni, järjestelmällinen ja hyvä suunnitelemaan. Kukas kissan hännän puuhun nostaa, jos ei kissa itse.  Aikatalut pitävät, ja vaikka tunnelma on välillä kuin paloasemalla, olemme yleensä ajoissa paikalla.  Miestäni lainaten, meillä ei ole koskaan loppunut vessapaperi kesken. Mikä tunnustus!

Viime päiviänä on tuntunut, että juoksen paikasta toiseen kuin päätön kana, ja kaikki on levällään.
Onnittelin itseäni illalla, kun ehdin katsomaan pari nauhoittamaani ohjelmaa. Tämä tapahtui jalkapalloharjoitusten välissä. ”Eiköhän tämä taas tästä”, rauhoittelin itseäni. Ensi viikolla kaikki sujuu jo paremmin....

Sitten tuli teksiviesti. Hyviä uutisia Juniorille, jonka ”jalkapalloura” on juuri nyt noususuunnassa. Juniori on onnellinen, kun hänet valittiin monien karsintojen jälkeen 25 pelaajan joukkoon.  (Ensin oli yli sata poikaa, sitten 50 ja nyt hän on yksi 25tä). Lisätreenejä tiedossa, eikä ihan nurkan takana. Äidille tämä tietää lisää ajokilometrejä ja vähemmän aikaa kotona. Onneksi kaveri tuli myös valituksi. Hänen äitinsä kanssa sovimme jo alustavia ajovuoroja.  Minulle on täysi mysteeri, miten täällä lapset voivat harrastaa mitään, jos a. perheessä ei ole autoa, b. kumpikin vanhemmista on kokopäivän töissä c. lapsia on enemmän kuin kaksi?

Nyt hengitän syvään ja rauhallisesti, ja luen vielä kerran Allun runon. Lukekaa tekin!






15 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Olen yrittänyt valmistaa myös "pahimpaan". Nytkin vielä karsitaan osa pois. Ihan hyvin hän voi olla yksi näistä karsituista. Asiasta on puhuttu, ja yritän saada hänet ymmärtämään, että niinkin voi käydä. Näinhän se menee elämässäkin, aina ei mene niin kuin itse haluaa. Pettymyksiä, paljon paljon suurempiakin, tulee matkan varrella.

      Poista
  2. Monasti on pakkokin karsia ja erotella joukkueet tason mukaan, koska pelaajia on liian paljon.
    Tsemppia kuljetuksiin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet ja aina joku on se, jota ei valita. Sanoinkin tänään kaveruksille, että niinkin voi käydä, että toinen valitaan ja toinen jää rannalle. Nämä pelaajat ovat kaikki seurojensa parhaimia, joten voit kuvitella, että kilpailu on kova.

      Poista
  3. Se on kyllä oikeasti aika saavutus jos ei ole koskaan loppunut vessapaperi kesken! Ei meilläkään nyt ihan viime aikoina, mutta talouspaperi esimerkiksi loppui jo viikkokausia sitten enkä ole muistanut hankkia uutta tilalle. Kaikenlaista puuttuu ja jää tekemättä joka päivä... Mutta täytyy ottaa siltä kannalta, että se johtuu vain siitä, että osaan keskittyä olennaiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vessapaperin "loppumattomuus" on meillä vitsi. Kävi nimittäin kerran niin, että isäntä meni vessaan ja tuli sieltä myhäillen ulos. Sitten kuului: "voi, ei". Hän nimittäin luuli, että nyt kerrankin talosta oli loppunut paperi ja hän saa siitä "nälväistä". Vessan oven vieressä oli kaksi rullaa, odottamassa!
      Tämä on minulle sellainen kunnia-asia, että vessapaperi ei lopu koskaan kesken, mistään kolmesta vessasta. Ha Ha Ha!

      Poista
  4. Meilta on kylla tuo vessapaperi loppunut kesken... :( Onneksi tissuepaketteja riittaa sitten senkin edesta, etta kayvat vessapaperista hatatilanteessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueppa tuo edellinen vastaus, niin ymmärrät kuinka tärkeästä asiasta on kyse!!! Tämä on meidän perheen oma vitsi!

      Poista
  5. Täällä sentään kaaospäivinä voi tilata suht edullisesti siivoojan, jota käytän välillä myös silittäjänä. Siltikin aikataulut ei meinaa pitää. Yllättäen inho-asiat lykkääntyy ja lykkääntyy. En ole silloin kovin ylpeä itsestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivoojan tietysti saisi, mutta säästän mielummin ne rahat johonkin muuhun. Meillä kävi vuosia sitten siivooja, mutta se oli sellaista nopeaa siivoamista. Näytti siistiltä, mutta mitään ei oltu pesty kunnolla.
      Voisin tietysti käyttää tämän blogiajan siivoamiseen... Olipas huono idea, eikö ollutkin?

      Poista
  6. Delegoikaa, naiset! Itseään pitempiä tai lähestulkoon sellaisia "lapsia" ei tarvitse palvella, mieskin osaa kaikki taloustyöt, jokainen osaa jotain. Tänään meillä kaksi "lasta" eli nuorta talossa teki yhdessä lihapullia ja muusia, ekaa kertaa (hauskaa oli pojan kommentti: yök, pitääkö minun laittaa kädet jauhelihaan!), mies siivosi keittiön jälkeenpäin, ja sain jopa kupin kahvia nojatuolissa levätessäni.Kaikki jälkikasvuni huolehtii itse omasta pyykistään, samoin mies. En edes silitä! Olen huolehtinut ihan tarpeeksi suurperheestäni kun lapset olivat pieniä, kieltäydyn palvelemasta heitä lopun ikääni. Olin myös äititaksina monta vuotta useimmat illat ja viikonloput.En nalkuta enkä ole marttyyri, meillä on kivaa ja joskus ihan mielelläni teen jotain hyvää ruokaa tai siivoan, kun se ei ole pakkopullaa enkä tee sitä yksin.

    Ai niin, ja mies huolehtii siitä ettei vessapaperi lopu ; )
    Siivoamisesta on mottoni: Housework won't kill you, but why take the chance? Netissä on turvallista : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisitko muuttaa meille pariksi viikoksi? Vaihdetaan!
      Sellainen sääntö on ja pitää, että jos vaateita ei saa pyykkikoriin asti, en niitä lattialta kerää. Mies on niin paljon pois kotoa työn takia, että valitettavasti arki jää minun harteilleni. Tiedän, voisin vaatia pojilta enemmän. Tykkään, että on siistiä, joten siitäkin voin syyttää itseäni, kun aina pitää jynssätä.
      Viikonloppusin ajovastuu siirtyy isälle. Ihan mielläni jään kotiin ja laitan ruokaa ja touhuan pihalla (ylikasvanut muraatti sai tänään kyytiä). Kunhan saan tehdä sitä rauhassa!
      Nämä kuljettamiset vievät paljon aikaa viikolla, mutta vaikka välillä marisen olen kuitenkin tyytyväinen, että urheilevat.

      Poista
  7. Täälläkään vessapaperi ei saa loppua. "Kätköjä" löytyy jopa
    työpöydän kaapista :)
    Eilen kävin palvelutalolla äidin luona varmistamassa, että vessapaperia on riittävästi. Hieman sain jo sydämen tykytyksiä kun en heti löytänyt vessasta paperipakkausta muun tavara paljouden keskeltä kaapista.

    Niin tuttua tuo poikien harkkoihin kuskaaminen, minulla tosin jo takana. Kyllä siinä viikonloput meni sujuvasti äidiltä reissun päällä.
    Ilolla saat sitten vuosien päästä muistella yhteisiä reissuja kun pojat jo omillaan maailmalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidatkin olla uusi lukija, joten tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan. Vaikka sitten vessapaperista ha ha!
      Kätköjä on täälläkin, joten ei pääse loppumaan.

      Tuo kujettaminen on kyllä välillä aika rasittavaa. Joudun nimittäin heitä viemään ja hakemaan koulustakin. Autossa kuluu aikaa todella paljon. Tänään isä on hoitanut kuljetuspuolen ja minä tein kotona hommia.
      Toisaalta olen tyytyväinen, että urheilevat. Monelta ongelmalta vältyy, kun on hyvät harrastukset. Murkkukin on hyvällä päällä, kun on saanut olla ulkona pari tuntia.
      Ruoka vaan pitäisi olla valmis ja heti ja sitä pitää olla paljon. Onneksi on pakastin, joten saan tehtyä kerralla enemmän.
      Eilen oli hockeyottelu, tänään jalkapallo ja huomenna hockey ja jalkapalloharjoituset....ja lapsia vain kaksi!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!