perjantai 24. helmikuuta 2012

Voi näitä aamuja ja keltainen työmatka‏

Voi, että minua sitten ärsyttää jotkut aamupalamainokset televisiossa. Pirteä (ja tietysti iloinen) perhe syö, rauhallisesti ja ajan kanssa, aamupalaa.  Maito on kaadettu kauniiseen kannuun, josta siloposkiset lapset sitten kaatavat sitä murojen sekaan. Hymyilevä äiti on ilmeisesti herännyt jo puolen yön jälkeen meikkaamaan ja hiuksiaan kääntämän. Isälläkään ei näytä olevan kiire minnekkään. Eväslaatikot odottavat pöydällä kouluunlähtijöitä jne.

Meillä aamut eivät ole noin idylisiä. Juniori on aamuisin hitaampi kuin etana. Pojista vanhempi puolestaan jumittuu suihkuun ja saa minut joka ikinen arkiaamu raivon partaalle. Siinä poikia hoputellessani juoksen yläkerran ja keittiön väliä. Täytän eväslaatiokoita, keitän puuroa (nyt sen kyllä tekee mummu), tyhjennän tiskikonetta...  Meikkipussia harvoin ehdin avata, kunhan edes hiukset saan jonkunlaiseen järjestykseen.
Kissa tulee aina jalkoihin pyörimään ja läheltä on pitänyt, että en ole lentänyt puurokattiloineni kaaressa keittiön lattialle.

Ja kun pojista vanhempi viimein suihkunraikkaana saapuu puurolle, muistaa hän että tänään onkin hockey-ottelu. Onko laukku pakattu? Ei. Hän myös tarvitsee rahaa johonkin koulun keräykseen ja uuden vihon. Tietysti. Juuri tänään. Nyt. Heti.  Sitten alas loikkii Juniori, (joo, ainut nopeatempoinen tapahtuma hänen aamutoimissaan on portaiden alasloikkiminen)  joka etanamaisen rauhallisesti kaattaa maitoa (3 l purkista huom!) puurolautaselle. Jää pohtimaan edellisiltana katsomaansa jalkapallo-ottelua, tai pahimmassa tapauksessa alkaa keskustelemaan veljensä kanssa, jostain elämää suuremmasta asiasta (yleensä tämä liittyy yllättäen jalkapalloon). Suu käy, mutta ei syömisestä...puuro jäähtyy lautasella, ja äidin pinna kiristyy ja kiristyy ja kirsityy.  

Tämä joka-aamuinen hässäkkä, VAIKKA olen järjestelmällinen: herään aikaisin, jääkaapissa on aina evästarvikkeita, kouluvaattet ovat puhtaat ja ne on kaapiessa ja  autossa on bensaa. Kyllähän minä olen valmis, mutta ne muut.

Lähtö pitää ajoittaa oikein, sillä muuten matka Juniorin koululle kestää ruuhkaisella tiellä uskomattoman kauan. Eikä siinä vielä kaikki, jos olemme myöhässä pojista vanhempi myöhästyy ”jatkoyhteydestä” (kaverin äiti vie hänet yläkouluun autossaan). Kun sitten Juniori on vihdoin hitaasti noussut autosta ulos. (Kengännauhat on tietysti vielä sitomatta, nenä niistämäättä ja pipo jossain laukunpohjalla vai onko...) ja pojista vanhempi on saanut kasattua mailakassinsa ja koululaukkunsa kaverin autoon, voi minun työmatkani vihdoin alkaa.

Ensiksi vaihtuu radioasema, sitten hengitän rauhallisesti sisään, ulos, sisään, (joskus pitää toistaa kymmenen kertaa)  painan kaasua ja suuntaan autonnokan kohti toimistoa.  Kertomukseni voisi loppua tähän, ja te jäisitte miettimään, että mitä keltaista tuossa nyt oli.  Jatketaan, että päästään vihdoinkin itse asiaan.  

Juuri nyt saan nauttia reitistä, jonka varrella kukkii tuhansia ja taas tuhansia narsisseja. En tiedä miten muut autolijat narsisseihin reagoivat. Huomaavatkohan he edes niitä, koska  nopeusrajoitus on 100km /h ja kaikilla on kiire? Minä ehdin jokaikinen aamu nauttimaan näkemästäni. Aamun kärttyisyys häviää tässä vaiheessa, ja kiirekkin unohuu. 

Tänään aamulla pysähdyin hetkeksi ja otin muutaman kuvan.  Ihan vain teille näyttääkseni. Mitäs sanotte? Tylsemmältäkin voi maantienvierrus ja  näyttää.


Posted by Picasa

22 kommenttia:

  1. Onpa todella paljon ja niin kauniita narsisseja. Eipä ihme, että näky helpottaa stressiä.
    Täällä ei kuki vielä mikään kasvi, kevät jäi talven jalkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas kevät tuli normaalia aikaisemmin. Säästyimme kylmältä tavelta - onneksi.

      Poista
  2. Kauniin keväiset maantienvierrukset ! Olen kanssasi niin samaa mieltä noista idyllisistä aamiaismainoksista, jotka ovat todella kaukana todellisuudesta ! Meillä on myös sama hässäkkä joka ikinen aamu. Lapset ovat väsyneitä, teini ei herää millään, eväspaketit laitetaan lennossa ja jumppalaukkuja pakataan 5 min. ennen lähtöä. Mulla on yleensä ihan hirmu kuuma ja hiki,kun pääsen töihin asti ja siellä vasta vedän henkeä kahvikupposen kera :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suututtaa, kun itse olen valmiina ja aikaisin ylhäällä. Meillä myös pojat menevät viikolla aijoissa nukkumaan, joten kyllä se aamukankeus on vain laiskuutta.

      Poista
  3. Minä EN OLE aamuihminen. Jos minulta kysytään, niin pitäisi olla laki, joka suojelee meitä aamuäreitä pirteiltä aamuihmisiltä, äidillisiltä velvollisuuksilta, puheliailta porukoilta jne. Koska suojelua ei vielä ole järjestetty on vaan kestettävä. Siksi aamusi kuulosti ikään kuin tutulta. Meillä on kyllä aika omatoimista väkeä kotona, onneksi. Mitä nyt hoputetaan bussiin joka aamu jotakin lasta. Tai kuunnellaan kuopuksen aamuhuuto protestia, kun sattuu sellainen aamu.

    Hiljaiset aamuautoilut ja tienvarsien narsissit kyllä kävisi minullekin. Mutta ei ennen yhdeksää. Ennen yhdeksää ei pitäisi tapahtua maailmassa yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestani olen aamuihminen. Ihan mielelläni aloittaisin työtkin jo kahdeksalta, mutta entäs nämä pojat...eivät ole kyllä tulleet äitiinsä. Aina saa olla hoputtamassa. Taidan laittaa suihkuun "ajastimen". 5 min jälkeen tulee vain jääkylmää vettä.

      Poista
  4. Se on aivan vissi ja varma, etta jos kouluun pitaa vieda rahaa, kirja, mita tahansa hankkimista vaativaa, siita muistetaan sanoa vasta JUST silloin kun hankkiminen ei enaa onnistu - eli yleensa kun koulun alkuun on se 10 minuuttia. Sitten mökötetaan kun aiti ei taaskaan pystynyt hommaa hoitamaan.

    Mutta narsissit, ne haluaisin minakin työmatkani varrelle. Heti kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä asiasta meillä on puhuttu monta kertaa. Ei vaan mene jakeluun. Jos kertoisivat näistä asioista edellisenä iltapäivänä, niin ehtisin hyvin kauppaan, minulla olisi vaihtorahaa ja voisivat itse pakata mailakassinsa. Ilmeisesti liikaa vaadittu.

      Poista
  5. Teillä kevät on jo toivorikkaassa vaiheessa. Täällä huomaa kevään edistymistä siinä, että lumi jalkakäytävillä pehmenee päivällä puuroksi ja jäätyy yöllä luistinradaksi.
    Voi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kengät siis kastuuva ja aamulla saa luistella kouluun / töihin. Ei käy kateeksi, ei. Täysi kevät täällä ja siitä nautin.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kyllä on. Takapihalla olen jo aloittanut rikkaruohojenkitkennän.

      Poista
  7. Onpas aamuruuhkaa! Ihana kevät, lähetäpä vähän tännekin :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistän tulemaan. Laitanko narsisseja myös, vai onko niitä jo siellä?

      Poista
  8. Ihania narsisseja, täällä niitä voi ihailla vain kuvista, mutta tulppaaneja sentään voi ostaa maljakkoon. Meillä on siis vielä lunta!

    Toiset ovat iltaihmisiä ja toiset aamuihmisiä ja tämä maailma valitettavasti pyörii aamuihmisten malliin. Tunnistan itseni noista poikien kuvauksista....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et kai sinäkin ole aamusin etana ja suihkussa lorvija?
      Minä kun luulin, että tämä on vain poikien "oikeus".
      Toivottavasti lumi pian sieltä sulaa ja saatte tekin nauttia narsisseista. Tuli mieleen, että ovatko tulpaanit siellä kovin kalliita näin talvella?

      Poista
    2. 10 tulppaanin nippu maksaa siinä kaupassa,jota käytän yleensä (Wiklund) 2,90 (tai 3,90, en ole varma) joten ei kallis. Torilla ovat kalliimpia, noin 6-7 euroa, mutta noissa automarkeiteissa voi saada myös paljon halvemmalla.

      Poista
  9. Muistan kun Irlantiin muutin, etten voinut uskoa silmiäni että 'villejä' narsisseja on jokapuolella niin paljon. Ne on IHANIA ja kauniita ja täydellinen kevään merkki! :)))

    hyvä että ne on sielä piristämässä mieltä ja ihanaa, että edes joku ne kiireen keskellä huomaa ja antaa niille arvoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla tienpätkällä nopeus on sen 100km tunnissa, joten luulen, että autolijoilta jää narsissit näkemättä. Huomenna ajattelin ottaa äidin mukaan ja käydään tuota kukkamerta katsomassa ja ajetaan muiden kuskien kiusaksi hitaasti.

      Poista
  10. Ihania kuvia, ja kauniita narsisseja! Ihan tulee opiskeluajat mieleen...silloin 10v sitten, jaiks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein jatko-opinnot etelä-englannissa niinkin eksoottisessa paikassa kuin Southampton.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!