tiistai 28. helmikuuta 2012

Aurinko ja risukasa

Mies palasi naapurisaarelta sunnuntaina. Paljon oli saanut taas asioita järjestykseen, vaikka kovalle se ottaa. Maanantaina oli aamulla varhain haastattelu Dublinissa. Illansuussa soi kännykkä. Ja pitkästä aikaan risukasaan alkoi paistaa aurinko. Projekti alkaa keskiviikkona, Dublinissa, Irlannissa. Siis Irlannissa. Pitää tuo kirjoittaa ihan kahteen kertaan, että itsekkin uskon. Siis huomenna.

Meillä ei poksahdellut shamppanjapullot, eikä kiljuttu riemusta tai itketty ilosta. Minä menin ihan lukkoon, samoin mieheni. Menin yläkertaan, vedin täkin korville ja tuijotin kattoon. Sitten lähetin pari tekstiviestiä ja soitin puhelun. Piti ilmottaa ilmottaa heti niille, jotka viime kuukausina ja vuosina ovat jaksaneet tukea ja potkia eteenpäin.

Jyvät ja akanat...  Onneksi on  vielä olemassa ihmisiä, jotka eivät väännä toisen vaikeaa tilannetta vitsiksi, vähättele, vaihda puheenaihetta, katoa kuvioista, tai kirjaimellisesti käännä selkäänsä (tapahtui viime viikolla, kun vastasin miehen kuulumisia kysyttäessä rehellisesti). Suurin osa irlantilaisista ei halua kuulla koskaan mitään negatiivistä. Tästä kirjoitan joskus vielä lisää. On pakko, sillä asia on vaivannut minua jo kauan. Ja tiedän, että ei pelkästään minua, vaan muitakin täällä asuvia ulkomaalaisia.

Pitkästä aikaa nukuin yöni rauhassa, ja aamulla ulko-oven avattuani linnutkin visersivät normaalia kauniimmin. Tänään on hyvä päivä ja huomenna vielä parempi!


34 kommenttia:

  1. Tosi hieno uutinen, varovaisesti onnittelen! :) Irlantilaisten "negatiivisuuspelko" myös kiinnostaa, joten kirjoita ihmeessä siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elegia! Työt alkoivat aamulla. Piti vuokrata auto ja asuntona toimii näin aluksi B&B.

      Poista
  2. Oikein paljon onnea! Varmasti aivan ihanaa, kun saatte olla koko perhe samalla saarella.

    Minua kiinnostaa myös tuo negatiivisuus-juttu, joten jään odottamaan mielenkiinnolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottaa eloa ja kukkaroa tuo samalla saarella asuminen. Lentoihin meni paljon rahaa.
      Postausta tästä irlantilaisetn negatiivisuuden pelosta alan työstämään pian.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Aurkoko paistoi ihan oikeastikin tänään.

      Poista
  4. Olen niin iloinen puolestanne.

    Kyllähän hyviä uutisia mielummin kuuntelee, joten siinä mielessä irlantilainen käytös on ymmärrettävää. Mutta samalla kovin yksisilmäistä. Jokaisella meistä on hyvät ja huonot hetkemme. Ylä- ja alamäkemme. Ystäviksi luetaan ne, jotka kulkee vierellä sekä ylä-, että alamäet. Ei tule turvauduttua niihin henkilöihin, jotka poistuvat vaikeina hetkinä ja hengailevat mukana vain hyvinä päivinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle!
      Tottakai on mukavampi kuunnella vain ja ainoastaan kaikkea hyvää ja kivaa, mutta jotenkin sellainen alkaa pitemmän päälle kyllästyttämään. Varsinkin, jos tietää, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Oikeat ystävät jaksavat myös kuunnella aina silloin tällöin marinaa!

      Poista
  5. Loistava uutinen !! Odotan myös mielenkiinnolla kertomuksia irlantilaisesta mielenlaadusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista on kuulla onko T samaa mieltä kanssani, vai olenko hänen mielestään täysin höyrähtänyt!

      Poista
  6. Olipa hyvä uutinen,kiva juttu:)

    VastaaPoista
  7. Voi miten ihania uutisia taalla olikaan, onnea teille <3

    VastaaPoista
  8. Onnittelut vielä tätäkin kautta. Upea juttu. Siis tänään alkaa, ihanaa! Kirjoita ihmeessä miten täällä on niin upeaa ja ihanaa ja kaikilla kaikki "just grand" suuremmoisesti, niin pääsen kommentoimaan ;O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on vaan sanonta, vahan niinkuin tervehdys-mutta olen kylla taalla Irlannin maaseudulla huomannut, etta huonot uutiset leviavat paljon nopeammin kuin hyvat. On niita 'news agent' teja, jotka suorastaan janoavat huonoja uutisia!! :D Mutta irlantilaiset ovat noin perusolemukseltaan positiivisempia kuin suomalaiset. Ja tukea ja yhteishenkea loytyy ihan eri mittakaavassa kuin Suomessa.

      Poista
    2. Heljä: Kiitos kuuluu myös sinulle!
      Joo, alan keräämään ajatuksiani tästä aiheesta ja teen sitten postauksen. Jotenkin luulen tai tiedän että olemme samoilla linjoilla.

      Poista
    3. Anonyymi: Niin tervehdyshän se how are you oikeastaan on. Sääli vaan, että jos joskus haluaisi vastata jotain muutakin, niin se ei käy.
      Irlantilainen juoksee mailin karkuun, jos joku alkaa puhumaan ongelmistaan.
      Ovat kyllä positiivisempiä kuin suomalaisia ja iloisia, mutta joskus tuntuu, että pitäisi olla oikeus olla myös allapäin.
      Yhteishenkeä löytyy esim onnettomuuksien yhteydessä, se on totta.
      Sääli vaan, että jos ongelma "näkymätön", siitä ei haluta keskustella. Kuten sanoin, palaan tähän ja kirjoitan mitä minä asiasta ajattelen ja olen kokenut viime vuosina.

      Poista
  9. en tiedä... vieraiden murheita ei halua kuulla... normaalia. Tai oikeestaaan, ihmiset ei jaksa kuunnella hyviä uutisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan ihmeiset nykyisin niin itsekeskeisiä, että ei haluat kuulla oikeastaan muuta kuin omia juttujaan!

      Poista
  10. Ihania uutisia! On se jännä, miten sitä elää tuntemattomienkin elämässä mukana... täällä blogeissa on ihmisiä, joita ei ole koskaan nähnytkään ja silti jokainen suru-uutinen koskettaa ja jokainen ilouutinen saa hymyn kasvoille.

    Noista irkkulaisista.
    Mulla oli Holskulassa yks orastava ystävyyssuhde yhden irkkunaisen kanssa. Hän kertoi ongelmistaan perheensä sisällä (siis syntymäperheen, omassa perheessä kaik ol kai ok). Nainen sanoi, ettei voi muille puhua asiasta.
    Meidät yhdisti paitsi Hollannin tunnit, niin myös automme peilissä roikkuva (katolinen) risti. Ja kun kerroin, että me suomalaiset emmme tosiaankaan sano, että "kiitos hyvää kuuluu", jos ei kuulu, jokin pato avautui tämän naisen sisällä.

    Pitääkin pitkästä aikaa kirjoittaa hänelle :)

    Tarkoitus oli siis sanoa, että mulla on ollut oppimista, että ei sais sanoa, että kaikki ei olekaan hyvin. Mä en vaan jaksa sitä... anteeks vaan... paskaa. Ihmisten teennäisyys voi olla kulttuurellista, mutta jokaisella on murheita ja kenenkään ei pitäisi näytellä silirimpsistä, jos näin ei ole.

    Ootan mielenkiinnolla postausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lämpimistä sanoista. Minustakin tuntuu, että tunnetaan vaikka ei olla koskaan tavattu!
      Tuota irlantilasinaista ymmärän tosi hyvin. Suurissa perheissä ihmissuhteet (varsinkin jos on perittävää) voivat olla todella monimutkaisia. Asioista ei puhuta vieraille, ei vaikka olisi kuinka vaikeaa. Kasvot pitää säilyttää. Viimeiseen asti.
      Olen täällä oppinut, että en juuri omista asioistani puhu. On tullut märkä rätti naamalle tarpeeksi monta kertaa. Mutta siitä enemmän myöhemmin.

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Joskus! Mitenkäs se menee, että ylämäki alkaa kun alamäki loppuu...

      Poista
  12. Hienoa :) Ihana kuulla mukavia uutisia.
    Ihanaa kevättä ja työkiireitä teille!
    Nautin kovasti blogisi lukemisesta. Ettäs osaatkin kirjoittaa niin mukaansa tempaavasti ihan arkisista asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet lukijat ovat aina tervetulleita.
      Arki on arkea asuipa missä hyvänsä. Kiva, että pidät postauksistani.

      Poista
  13. Voi miten mukavaa kuulla - tai siis lukea - nämä sinun hyvät uutiset! Nyt sinunkin "yksinhuoltajuus" toivottavasti helpottaa. Nauti keväästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvältä tuntuu! Se, että työpaikka olisi kotikaupungissa tai taida toteutua vielä pitkään, pitkään aikaan. Ainakin matkustaminen nyt vähenee, vaikka hän joutuu Englanissa välillä käymäänkin.
      Lentoihin uppoisi paljon rahaa ja niitä piti suunnitella hyvissä ajoin. Tilanteet muuttuivat, mutta lentoja ei voinut vaihtaa. Helpottaa kovasti!

      Poista
  14. Oi miten hyviä uutisia! :)) Olen niin iloinen ja onnellinen teidän puolesta (kanssa) :)
    Good things happen to good people <3

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!