maanantai 9. tammikuuta 2012

Onko meillä mitään syötävää?

Knorrin kasviskeitto on minun suosikkini.

Meillä keitetään ruokaa joka päivä, niin kuin lähes jokaisessa perheessä. Jääkaappia täytetään säännöllisesti. Pakasteessa on leipää, jos se sattuu loppumaan. Aamulla pojat syövät puuroa. Eväslaatikkot pakataan kouluun. Hedelmävadissa on aina syötävää jne. Yritän tässä teille todistaa, että pojat eivät näe nälkää.
 
 
Ja kaikesta huolimatta minulta kysytään harva se päivä, että onko meillä mitään syötävää. Minulle on täysi mysteeri kuinka paljon ruokaa noihin kasvaviin poikiin mahtuu. Miten voi olla jo tunnin kulutta nälkä, kun on juuri syönyt ison lautasellisen ruokaa? Kun sitten patistan poikia jääkappille hakemaan vaikkapa jugurttia, minulta kysytään, että eikö meillä ole mitään kunnollista ruokaa.
 
 
Koulun jälkeen pojilla on kiljuva nälkä. Ymmärrettävää, koska kouluruokailua ei ole järjestetty. Pojista vanhempi on kotona kahtena iltana vasta kuuden maissa, sillä koulun jälkeen on harjoitukset. Silloin ovelta suorastaan juostaan ruokapöytään. Juniorilla on myös kova nälkä, vaikka pääseekin koulusta jo kahden jälkeen. Mikäli kunnon ruokaa ei ole tarjolla, häviää kaapeista herkut. Jotain pitää löytyä ja heti.
 
 
Olen vihdoinkin keksinyt ratkaisun pulmaan:  herkulliset valmiskeitot. Nyt meillä on jääkaapissa aina nopeasti lämmitettäviä keittoja. Kun nälkä yllättää keittoa vaan lautaselle, ja lautanen mikroon. Pari viipaletta leipää "seuraksi", ja nälkä on taas selätetty pariksi tunniksi. Täällä aikankin on kaupoissa hyvät valikoimat erillaisia keittoja, eivätkä ne ole edes kalliita. Suosittelen kaikille nälkäisille pojille, ja etenkin heidän äideilleen!


Kolmella Eurolla kilo hyvää vihanneskeittoa.
Posted by Picasa

17 kommenttia:

  1. Hyvässä muistissa on vielä oma poikani tuosssa iässä,,kun aina oli pohjaton nälkä! Ja sinulla on on kaksinkerroin nälkäisiä kasvavia nuorukaisia.Hyvä ratkaisu:)

    VastaaPoista
  2. Ja näin pojat vielä pääsevät itse "valmistamaan" sapuskansa. Mikä helpostus täällä onkaan tämä kouluruokailu, vaikka ruuan laadusta valitetaan niin paljon ja eikä varmaan aina syyttä!

    VastaaPoista
  3. Suostuuko teidàn pojat syòmààn noita keittoja? Minà en nuorena olisi suostunut, vaikka nyt toki kelpaisi.

    VastaaPoista
  4. Katevan nakoisia keittoja! Siis onko ne ihan tuorekamaa, pitkaanko sailyy? Meilla ei tuollaisia ole saatavilla. Nyt on alettu myymaan pakastekeittoja, joiden pitaisi olla hyvan laatuisia. En ole viela maistanut.

    VastaaPoista
  5. Meilläkään ei ole koskaan mitään S Y Ö M I S T Ä. Vaikka ois täys jääkaappi. Pitäis vissiin omistaa pitseria...

    VastaaPoista
  6. Meillä Pate keittää nuudeleita tai pussikeittoa kun nälkä iskee, tai sitten tehdään leipiä ihan urakalla, viisi leipäviipaletta somaan riviin pöydälle, levitteet, leikkeleet ja juustot perään, sitten pinotaan ne päällekkäin ja leivät syödään ennen kuin äiti ennättää kissaa sanomaan. Kuiviltaan. Juoma (yleensä kahvi) lisätään sisuksiin vasta jälkeenpäin. Uskomaton suoritus...

    VastaaPoista
  7. Yaelian: Jos näitä olisi enemmän menisin varmasti vararikkoon.

    Helena: Kouluruokailu kuulostaa taivaalliselta. Jos rehellinen olen, niin en itse suinkaan tykännyt kaikista ruoista. Aina on eväät mielessä, kun menen kauppaan. Jos lapsia on useita, menee eväisiin perheessä paljon rahaa.

    Ciacy: Hyvin maistuu pojille. Yleensä syövät leivän kanssa.

    Anu: Knorrin keitot säilyvät pitkään ihan vain ruokakaapissa. Nuo toiset ovat "tuorekeittoja".
    Kaupoissa on hyvä valikoima, sillä täällä keittoja syödään paljon. Voisi tietysti niitä itsekkin tehdä, mutta siihen ei aika eikä into riitä.

    Tanja: Ai, teilläkinkö pidetään lapsia nälässä?
    Ruokaa saa kantaa kaupasta selkä vääränä, eikä sittenkään ole mitään kunnollista syötävää.

    Eija: No, jo on Patela hyvä ruokahalu. Tuota leipää sen saisi alas, en sitten milläään. Tuli muuten heti mieleen ne sun uunissa paistetut, juustolla kuorutetut tomaatit, siellä Jeppiksessä. Siitä on jo pitkä aika!

    VastaaPoista
  8. Mainio pelastus nuo valmiskeitot! Ja paljon maukkaampia kuin vanhanaikaiset pussikeitot. Keitoissahan maku vain paranee vanhetessaan (tiettyyn rajaa asti varmaan!). Ostan aina kaapillisen täyteen kun nuo ovat tarjouksessa, Tescolla on myös oma tuotesarja.Itse en enää voi niitä syödä vehnäallergian takia, mutta nälkäisille murkuille kelpaa!

    Meilläkin 17-vuotiaan pojan "nälkä" on jatkuva vitsi. Joskus tuntuu että hän vain "nuuskaisee" ohimennessään kokonaisen leivän tai muropaketin, niin äkkiä se menee. Kun ajattelee, miten vähällä pääsi silloin kun lapset olivat pieniä, ei käsitä miksi esim. lapsilisät lopetetaan juuri iässä kun "lapset" ovat aikuisen kokoisia mutta eivät vielä kykene tienaamaan elantoaan. Minun kuopukseni ei koskaan ohita jääkaappia katsomatta, mitä sieltä VIELÄ voisi syödä. Hän on jo 180 cm ja kasvaa vielä monta vuotta, joten muulina on muorin oltava. Ei ole helppoa useamman pojan äideillä!

    VastaaPoista
  9. Eiväthän nuo ihan huonoja vaihtoehtoja ole, etenkään kiireessä ja suurperheessä, mutta toisaalta: ison keittosatsin saa aikaan aika vähällä vaivalla ja vielä vähemmällä rahalla itsekin ja lopputulos on huomattavasti ravinteikkaampi ja lisäaineettomampi kuin nuo valmisversiot. Pojat mukaan kokkaamaan! ;)

    Kolmen veljen isosiskona voin alleviivata sanomasi: kasvavat pojat ovat kuin pohjattomia kaivoja. Mikään ei tunnu riittävän ja kaapit tyhjenevät alta aikayksikön. Vietin joululoman koti-Suomessa ja seurasin huvittuneena sivusta millaisella vauhdilla menee pannullinen jauhelihakastiketta tai vuoallinen pihvejä. Huh huh! Saa olla melkein seuraavana päivänä kokkaamassa taas :> ja koululaisilla ei kyllä riitä energiaa saati innostusta auttaa äitiä ruoanlaitossa enää pitkien päivien jälkeen. Siinä pitää olla pötyä pöytään nyt eikä heti!

    Itse palaan Englantiin tänä iltana ja mietin juurikin samaa kuin otsikossasi: Onkos mulla siellä mitään syötävää? ;) Nooh, yhden illan pärjännen kaurapuurolla. On siellä tonnikalaakin. Hyvä yhdistelmä. :P

    VastaaPoista
  10. Meillä poika ei tykkää leivästä kamalasti, vaan söisi mielellään joka aterialla ruokaa. Aamupalaksi vähän soossia, lounaaksi kouluruoka, välipalaksi riisiä ja lihaa, päivälliseksi salaattia ja kanaa, iltapalaksi jämät tuosta...

    No, enhän mä oikeesti anna noin syödä, vaikka en tiedä, onko se leipäkasa yhtään sen parempi.
    Meillä kasvupyrähdys tulossa vasta ja kaikki ylimääränen näkyy vielä vartalossa. Saapi olla tarkkana pojan kanssa, kun tykkää herkutella. Tuliskin nyt se aika, kun sais vedellä ruokaa ja mitään ei näkyis, olis poika tyytyväinen ;-)

    En muista tosin vanhemmallakaan poijaalla suuremmin sellasta kautta. Ehkä meitin pojat kasvavat maltillisesti?
    Vaan nuorempi poika ei syö niin, jos yhtään ei perään kattele :/

    VastaaPoista
  11. Olen 'Maaman' kanssa samaa mielta, etta sosekeittoa syntyy helposti itse tehden. En juuri koskaan osta noita valmiskeittoja taalla Irlannissa. Perunaa/porkkanaa/lanttua/palsternakkaa/sipulia..myos paprikaa jos sattuu olemaan, kattilaan vaan parin liemikuution(Kallo french onion on paras)kanssa ja kun kypsia, niin soseeksi. Sitten takaisin pienelle lammolle levylle ja maustamaan valilla maistellen.. Itse laitan vaan suolaa/herbalifea, valkopippuria, seka joskus heitan muutaman pakasteherneen/pilkottua persiljaa joukkoon, myos parmesaani seka loraus kermaa tai ranskankermaa on aina hyva. Meilla tykataan aika yksinkertaisesta keitosta-ei liikaa mausteita.
    Iso kattilallinen sitten vaan jaahtyneena pikkuastioihin pakkaseen, ja sielta on helppo ottaa ja lammittaa. Ja sailyy hyvin.
    Tulee paljon halvemmaksi, eika ole isotoinen. Kuriminen vie vahan aikaa, mutta lapset mukaan auttamaan!:)

    VastaaPoista
  12. Silhouette: Kauhulla ajattelen yliopistomaksuja jne.Mitä vanhemmiksi tulevat, sitä enemmän rahaa menee. Koulustakin kerjätään rahaa koko ajan. Ilmaisesta koulutuksesta minulle on turha enää puhua.Eilen muuten tehtiin iso kaalilaatikko ja kaikki meni. Kai sinne äidin jääkappille on vapaa pääsy loppu elämän.

    Maama ja Anonyymi: Täytyy joskus tehdä itse sosekeittoa. Kiitos reseptistä. Aikaa vaan on rajallisesti, ja se "kunnon" ruoanvalmistus vie jo nyt riittävästi aikaa päivittäin. Pakaste on kyllä ollut suuri apu. Yritän tehdä laatikoita yms aina reilusti ja pistän osan pakastimeen. Täytyykin kerätä Aldista seuraavan kerran tarjousvihannekset, ja tehdä iso kattilallinen keittoa.

    VastaaPoista
  13. Tanja: Meidän Juniori on varsinainen herkkusuu. Välillä pistän herkkuja piiloon, koska hän napsii vaikka kaikki keksit kaapista. Urheilee onneksi niin paljon, että on laiha kuin tikku. Välillä tuntuu, että voisi olla enemmänkin lihaa ympärillä. Vahmenpi poika ei syö juuri ollenkaan makeaa, mutta muuta ruokaa senkin edestä. Hän kahdehtii suomalaisia lapsia, koska savat lämpimän ruoan koulusta. Ja vaikka kuinka nämä pojat syövät, niin sittenkin on aina nälkä.
    Jos itse söisin yhtä paljon en mahtuisi ovesta sisälle.

    VastaaPoista
  14. Meilläkin on suursyöppö jolla on pohjaton maha ja heti nälkä kun ruokapöydän jättää .... minä... ! :D

    VastaaPoista
  15. Meillä on aivan sama ongelma! Juuri tuo "eikö täällä ole mitään oikeaa ruokaa". Ai että mua korpeaa välillä. Meillä laitetaan ruoka 2 kertaa päivässä kun tehdään molemmat himasta käsin töitä ja lapset tulevat ruokatauolla kotiin. Hätävaroiksi on valmisruokia, meidän koko perheen suosikki on purkeissa myytävä papukeitto. Teini on myös kova syömään herkkuja, erityisesti valkoista suklaata. Musta tuntuu myös, että se syö kiloittain sitrushedelmiä päivässä! Onneksi nuo eivät paljoa täällä maksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kannan joka viikko ainakin pari pussillista banaaneja, omenoita ja mandariinejä taloon ja kaikki menee. Olen alkanut viime aikoinan tekemään enemmän ruokaa. Ylimääräinen annoksen poijista vanhempi syö sitten illalla, esim harjoitusten jälkeen. Valmisruokia on pakko pitää aina jääkaapissa,mutten kuolisivat raukat nälkään.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!