sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Kevättäkö ilmassa?

Ulkona on ihmeellinen ilma: seisoin 30 min jalkapallokentän reunalla, eikä minulla ollut kylmä. Äsken imuroin pihalla autoa, taustamusiikkina lintujen sirkutus ja valoefektinä aurinko. Sisälläni asuva, ja sieltä välillä ulos pyrkivä pessimisti, kuiskuttaa korvaani:  meitä taidetaan taas kerran huijata. Ensi viikolla joko värisemme kylmässä tai vettä sataa pari päivää (tai viikkoa, sekin on koettu) putkeen. Koska kuitenkin yritän elää päivän kerrallaan, vedän kohta lenkkarit jalkaan ja lähden nauttimaan edes tästä yhdestä, aurinkoisesta päivästä.

Maanantaina pojat palaava (helpottunut huokaus tähän väliin) taas kouluihinsa. Itse menin takaisin töihin jo pariksi päiväksi viime viikolla. Uusi vuosi ei ole lähetenyt käyntiin ihan toiveiden mukaisesti. Juuri nyt tuntuu, että liian moni asia on auki. Päivän suunnitteleminen aamusta iltaan sujuu, mutta viikkon alkaa olla jo ylivoimaista, kuukaudesta nyt puhumattakaan. Eräs tuttu kysyi minulta eilen ensi kesän suunnitelmista. Katsoin häntä kuin jotain avaruudesta tänne tipahtanutta E.Tn serkkua. Ai, että ensi kesänä?  Meidän elämässä kuudessa kuukaudessa voi tapahtua ihan mitä vaan, tai pahimmassa tapauksessa ei tapahtu yhtään mitään.

No, kaikesta huolimatta viikonloppuna on pelattu kaksi jalkapallo-ottelua. Pojista vanhemman joukkue hävisi, ja Juniorin puolestaan voitti reilusti. Voi, kun elämä olisikin helppoa, jos voisi vain murehtia oman jalkapallojoukkueensa menestymisestä. Tällä meidän "kotijoukkuella", kun näyttää peli juuri nyt kangertelevan oikein kunnolla. Eikä "maajoukkuekkaan" näytä saavan mitään aikaiseksi.  Minä en voi edes voi syyttää valmentajaa, erotuomaria, kentän kuntoa, huonoa säätä tai joukkuelaisteni huonoa kuntoa.

Sellainen pieni pyytö minulla olisi niille irlantilaisille, tai täällä asuville, joiden elämää lama ei ole saanut sekaisin, että miettisivät vähän mitä sanovat ja kenelle. Tällä en tarkoita pelkästään itseäni, vaan yleensä. Kälyni kysymys siitä, miksi ihmeessä haluaisin tehdä enemmän töitä, sai minut taas kerran tajuamaan kuinka "erillaisissa todellisuuksissa" me ihmiset täällä saarella elämme.

Nyt ylös, ulos ja lenkille!

14 kommenttia:

  1. Mitäs luvatonta kirjoitit toiselle riville, kun se on näköjään sensuroitu, ei ainakaan näy täällä???

    VastaaPoista
  2. Allu: No, jotain aivan hirven salaista "minulla ollut kylmä. Äsken imuroin pihalla autoa, taustamusiikkina lintujen ".

    VastaaPoista
  3. voi miten monta matsia on tultu seurattua...

    VastaaPoista
  4. Täällä näyttäis kerrankin olevan normitalvi eli ei lunta eikä pakkasta. Ulkona tarkenee edelleen ilman käsineitä. Nautin ;))

    Toivottavasti asiat selkeytyvät ja vuosi saa uuden, kivemman suunnan!

    VastaaPoista
  5. Ihan oikeasta asiasta näpäytät. Meillä kotona on tämä sama ristiriita katon alla: minä valitan töitten paljoutta samaan aikaan kun mies päinvastoin. Toistaiseksi asiat ovat vielä tasapainossa, mutta koskaan ei tiedä milloin meillä molemmilla on pelkkää aikaa käsissämme - ja ilmaa kukkaroissa!
    Kaikkein eniten kyllä raivostuttaa sellaisten ihmisten valitus, joilla ei oikeasti ole mitään hätää, ja jotka vielä lisäksi valittavat siitä, että joutuvat "kustantamaan" toisten työttömyys- ym. tuet - eihän koskaan tiedä milloin itse joutuu niitä tarvitsemaan.Sitä vartenhan me veroja maksamme. Joskus ajattelen, että jos joudun työttömäksi, lähden takaisin Suomeen (täällä ei ole mitään toivoa saada uutta työtä), mutta iso muutos sekin olisi, ja saisinko enää töitä edes Suomessa.
    Joka tapauksessa sisua teille ja voimia.

    VastaaPoista
  6. Minun on pakko myöntää, että en nyt kotiäitinä ollessani ymmärrä lamasta mitään, mutta toisaalta en valitakaan mistään sillä kaikki on nyt hyvin. Miten lama näkyy Irlannissa tai muualla? P.S. Minä en kuulu niihin, jotka valittavat toisten tukikustannuksista, olen itsekin ollut samaa joukkoa aiemmin ja kuka tietää myös tulevaisuudessa. Ystävilläni Suomessa on irtisanomiset arkipäivää ja normaalisti olisin samassa tilanteessa minäkin...

    VastaaPoista
  7. Neljän lapsen äiti: Tunnustan, katsoin 30 min kummankin peliä. Teen yleensä niin, että menen katsomaan ottelun lopun, en millään jaksa katsoa koko peliä.

    Elegia: Samaa olen minäkin ihmetellyt: ilman käsineitä ja sormikkaita pärjää.
    Toivotaan ja uskotaan, että vuosi jatkuu paremmissa merkeissä. Miehen työn loppuminen ennen joulua oli ikävä juttu, ja nyt ei tiedä kuinka kauan menee ennen kuin seuraava projekti löytyy. Muutenkin on monta asiaa "levällään". Eikönhän se taas tästä. Sitten kun aurinko paistaa risukasaan, lähden viikonlopuksi Lontooseen!

    Silhouette: Ihmisten ajattelemattomuus saa minut välillä raivon partaalle. Odottaisin fiksuina pitämiltäni ihmisiltä hieman enemmän järjen- käyttöä ja jonkinlaista kontrollia mitä sanotaan tai kysytään.
    Tässä maassa on uskomattoman paljon ihmisiä, jotka elävät omassa pienessä kuplassaan, laput silmillä. Vaikka olisin biljonääri en usko, että sittenkään voisin olla huomaamatta mitä ympärillä tapahtuu. Ihan tosissaan olen alkanut katsomaan ja kuuntelemaan ihmisiä aivan erillä tavalla. Muutama "ystävä" on viime vuosina jäänyt ihan vain sen takia, että en voi hyväksyä heidän itsekästä ja kylmää suhtautumista niihin joilla ei enää mene hyvin. Sellaille "ystäville" minulta ei riitä aikaa eikä ymmärrystä.

    Tuo Suomeen muutto kuulostaa ihan hyvältä idealta, jos työpaikka menee alta. Toivon todellakin, että niin ei sinulle käy.
    Kyllä tämä tästä. Yritetään pysyä positiivisinä, vaikka ei se aina niin helppoa ole. Onneksi on ihania blogiystäviä!

    VastaaPoista
  8. Madame Kissankulma: Kysmykseesi on vaikea vastata yhdellä lauseella. Toiset jopa hyötyvät lamasta, toiset päätyvät itsemurhan partaalle. Irlannissa monen perheen elämä on romahtanut täysin. Taidan tehdä aiheesta tässä viikolla postauksen, kuvilla varustettuna, joka toivottavasti auttaa ymmärtämään miten lama näkyy täällä ihan jokapäiväisessä elämässä.

    VastaaPoista
  9. Meillakin kuopuksen joukkue voitti tanaan futismatsin, mutta kuulemma sen takia, etta toinen joukkue oli erityisen surkea. ;)

    Ihmisten ajattelemattomuus on valilla uskomatonta.

    Tsemppia <3

    VastaaPoista
  10. Olen niin samaa mielta tuosta ihmisten ajattelemattomuudesta-taalla Irlannissa nyt eritoten kun taalla olen asunut viimeiset 8 vuotta. Joillekkin on kylla jaanyt buumi pahasti paalle(tosin osa on lamalta viela toistaiseksi valttynytkin), mutta edelleen hirvea kilpailu on paalla, ja todistelu siita kuinka 'hyvin juuri MEILLA on asiat!' Tyyliin 'ostin taas lapsille/itselleni sita ja tata, joka oli niin kallista', 'mennaan lomalle tuonne ja tanne..' jne. Ja rakkaat asuntolainansa jo iat ajat sitten maksaneet naapurimme kylla varsin hyvin tietavat, kuinka tiukkaa meilla talla hetkella on, maatilan ja elainten kustannukset kaiken paalle lisattyina. Onkohan Irlannissa kaupungeissa yhta pahaa tama kilpailuasenne kuin taalla pikkukylissa maaseudulla? Toki naapureiden valilla maalla taas enemman autellaan toinen toista jne. mutta tuo rahalla mahtailu tana aikana ottaa lievasti sanottuna paahan!
    Aloitan kohta oman blogin, niin paasen tuosta anonyymiydesta eroon ;)

    VastaaPoista
  11. Vihreatniityt: kaikki eivat voi edes lahtea, vaikka haluaisivatkin. On ajateltava myos rakasta miesta ja lapsia-jotka ovat taysin irlantilaisia, seka maatilaamme ja kaikkia elaimia taalla.
    On vaan sinniteltava ja katsottava mita tapahtuu.

    VastaaPoista
  12. Tyhmiin kysymyksiin voi antaa tyhmiä vastauksia:). Olen kehittynyt täällä piiloilkeilyn mestariksi. Ihmiset kysyvät ja sanovat suoraan sellaisia asioita, että jos en olisi niissä kovaksi keitetty, itkisin. Jotakin voi antaa kulttuurin nimissä anteeksi ja johonkin saa sitten vastata samalla mitalla. Ihan oman mielenterveyden vuoksi. Toivottavasti miehesi saa pian työtä!

    VastaaPoista
  13. Susa: Kiitos! Toinen joukkue oli täälläkin tosi surkea. Voittivat maalein 6-0. Eiköhän tuo kerro jotain vastustajan tasosta.

    Anonyymi: Irlantilaiset osaavat tuon kehumisen taidon, eivätkä tosiaan ajattele toisen tilannetta ollenkaan. On visiin niin kiva kehuskella ja tehdä tiettäväksi kuinka hienosti pyyhkii. Toisaalta täällä kyllä kehuu sellaisetkin, joilla ei enää mene hyvin. Kasvot pitää säilytää, eikä koskaan saa tunnustaa, että elämä ei olisikaan ihan täydellistä.

    Hyvin tuttua on täälläkin tuo ihmisten ylpeily. Joskus tulee mieleen, että tyyppihän taitaa ihan nauttia toisen vaikeuksista. Silloinhan oma elämä tuntuu vieläkin paremmalta, kun huomaa, että keskustelukumppani ei lähde viikoksi laskettelemaan eikä vaihda tänäkään vuonna uutta autoa. Olen ollut tilanteissa, jolloin teksi mieli huutaa, että satuitkohan muuten tietämään, että tuokin perhe, jolle juuri kehuit ostoksillasi, on korviaan myöten veloissa. Kartan näitä itsensäkehujia kuin ruttoa.

    Muutto ei tosiaankaan ole aina mahdollista ja sitten on se ongelma, että minne muuttaaa. Ei se Suomikaan mikään paratiisi ole, eikä sinne sopeutuminen vuosien tai vuosikymmenten jälkeen ole ihan helppo juttu.

    Me pysymme täällä, mutta haaveissa on, ainakin minulla, vielä joskus karistaa tämän saaren pölyt. Se onkin sitten iso kysymysmerkki, että milloin ja minne. Jos vaikka eläkepäiviksi lämpimään.

    Ilmoittele, kun aloita blosisi. Liityn heti lukijaksi.

    VastaaPoista
  14. Mine: Minä osaan näytellä hyvin, että en kuullut mitä sanotiin ja vaihdan keskustelun vaikkapa säähän. Jos kommentti on oikein erityisen typerä, saataan vastata suomalaisen suoraan, ja sen kyllä vaientaa keskustelukumppanin välittömästi. Tätä menetelmää käytän vain ääritapauksissa. Kälylle teki mieli sanoa suomalaisen suoraan, mutta koska paikalla oli niin paljon muita, annoin olla. Siinä samalla olisi saattanut sitten tulla sanottua muutama muukin hampaankolossa ollut asia. Joskus pääsee helpommalla, kun nielee kiukkuisen vastauksen. Kannettu vesi ei kaivossa pysy jne.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!