lauantai 28. tammikuuta 2012

Huomenta



Kuva otettu viime viikolla.



Takana tylsä, ja välillä tovottomaltakin, tuntunut viikko. Näitä samanlaisia viikkoja on ollut rivissä jo liian monta.Välillä lama ihan kirjaimellisesti lamauttaa. Ajatukset pyörivät kehää päässä, enkä keksi ratkaisua. Joskus sitä toivoo, että lamppu syttyisi kuin Pelle Pelottomalla aikoinaan. Yhtäkkiä tietäisin, että nyt pitää toimia näin, eikä missään tapauksessa noin. Jään siis odottamaan lampun syttymistä.

Aamulla potkaisin itseni ulos. Jospas ne ajatuksetkin siitä kirastuisivat, mietti hän. Vettä tihutti, mutta koska en ole tehty sokerista, ei pieni kastuminen riittänyt tällä kertaa tekosyyksi. Ajatuksiini vaipuneena säpsähdin, kun vastaan tullut vanhempi mies toivotti minulle iloisesti hyvää huomenta. Jatkoin matkaa, ja pian seuraani liittyi vanha rouva pienen koiransa kanssa. Hänkin toivotteli hyvät huomenet ja päivitteli harmaana alkanutta päivää. Tästä täysin tuntemattomien tervehtimisestä annan kyllä ison plussan irlantilaisille. Harmaana aamuna, harmahtavissa mietteissään ollut piristyi kummasti!

Haastankin teidän kaikki tervehtimään huomenna kahta täysin vierasta ihmistä. Mielenkiinnolla jään odottamaan reaktioita.


Posted by Picasa

21 kommenttia:

  1. Minäkin liikutuin eilen, kun vanha mies keppi kädessä halusi välttämättä antaa mulle tietä kapealla jalkakäytävällä, vaikka olin valmis siirtymään hänen takiaan ajotielle. Toivotteli sitten vielä hyvää päivän jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa oli vaan tullut päälle ja muraissut vihaisena jotain tientukkona olemisesta.

      Poista
  2. Minä tervehdin harva se aamu/päivä tuntemattomia ihmisiä kerrostalomme pihalla. Minusta on mukavaa vaihtaa kuulumisia vanhojen ihmisten kanssa tai toivottaa edes hyvät huomenet/tervehtiä. Tervehdin myös bussiin noustessa ja kiitän bussista poistuessa. Kaikki reaktiot ovat olleet vain positiivisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Katsoin viimeksi Hesingin bussissa, että kukaan ei kiittänyt kuskia. Ihan kuski säpsähti, kun kiitin lähtiessäni.

      Poista
  3. joo, me ollaan makeita mutta ei sokerista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makeita ollaan, mutta ei mitä sade sulata.

      Poista
  4. Irlannissa jaksaa yllättää vuosikymmenienkin asumisen jälkeen se helppous, millä ihmiset alkavat jutella. Vaikka vain jakaessaan hissin tai odotellessaan bussia tai penkoessaan kaupan tarjouksia. Minullekin jutellaan, vaikka en edes osaa katsoa silmiin ja tervehtiä tuntemattomia. Varmaan jos jaksaisin itse olla oma-aloitteisempi, juttelisin enemmän. Tämä on ehottomasti tämän maan plussaa! Ja vastaavasti Suomessa tuntuu tylyltä kun usein ei edes vastata tervehdykseen porraskäytävässä tai lenkkipolulla. Mitä se maksaisi?

    Lohdutukseksi - tämä viikko on tuntunut varmaan kaikista pitkältä ja masentavalta, tammikuu on sellainen muutenkin, vaikka asiat olisivat hyvinkin. Tuntuu ettei millään jaksa nousta ylös aamulla ja päivät valuvat kuin hiekkaan. Sisua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irlatilaiset osaavat small talkin taidon ja se todellakin tulee niin luontevasti. Juttu lähtee niin luontevasti käyntiin ja ollaan kuin vanjoja tuttuja.
      Suomalaiset vaikuttavat tylyiltä ja minua alkaa jotekin siellä välillä ahdistamaan. Tekeisi mieli huuttaa, että päivää kaikille! Hymyily ei myöskään maksa mitään. Tervehtiminen on toisille niin vaikeaa, että mielummin kaupassa työntävät päänsä kylmäkaappiin, kun sanovat vanhalle koulukaverilleen hei.

      Eihöhän tästä taas piristytä, kun aurinko paistaa ja pääsee takapihalle hommiin. Kevätesikot tarjouksessa Aldissa torstaina. Sinne.

      Poista
  5. Kävin just hiihtämässä ja siellä juttelin kolmen tuntemattoman kanssa. Ihmiset ovat iloisia, että vihdoin pääsee täälläkin hiihtämään ja yksi kävelijä halusi tietää ladun kunnon. Ihana, aurinkoinen päivä eikä pakkasta kuin nimeksi!

    Tervehdi aina bussinkuljettajaa ja talon asukkaita, joista en tunne kuin osan. Aina ei saa vastausta, mutta jatkan tervehtimistä! :)

    Kevätesikot, ah.... ostin eilen tulpppaaneja kaupasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata antaa periksi. Suomalaiset ovat jäyhää kansaa. Jatka siis tervehtimistä, vaikka et vastausta saakkaan.
      Tulpaaneja näin minäkin eilen kaupassa, mutta jätin ostamatta. Nyt vähän kaduttaa.

      Poista
  6. Nuo tervehtimiset ja muut kohteliaisuudet ovat taalla meillakin arkipaivaa. Kylla se mukavalta tuntuukin, ja mukavaa on myös itse nain toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta katukuva näytää heti paljon iloisemmalta, kun ihmiset juttelevat toisilleen ja ottaavat toisensa huomioon. Se, että astuu jonkun varpaille ja sanoo "oho", tuntuu todella epäkohteliaalta. "Oho" taitaa olla anteeksi monelle suomalaiselle.

      Poista
  7. Tervehtimiseen liittyen, irlantilaiset haluavat aina tietaa toistensa etunimen-ja sitten sita kaytetaan ja se liitetaan kaikkiin tervehdyksiin iloisesti.
    Kai tama tervehtiminen Irlannissa tulee siita yleisesta kasityksesta, etta Irlanti on niin pieni maa, etta taalla kaikki tuntevat toisensa. Osittain pitaa paikkansa.
    Ei kaupungissa kaduilla tietty jokikista ohikukijaa voi tervehtia-johan siina tulisi hulluksi! Mutta monissa kahdenkeskisissa tilanteissa kylla, ja taalla maalla tervehditaan vielakin enemman uskoisin. Irlantilaiset tervehtivat myos taalla autolla ajaessaan ja sivuteilla ohittaessaan.
    Mutta kylla taaltakin niita totisempia torvensoittajia loytyy, joilla tuntuu ettei ole mitaan kaytostapoja. Matia omenia on joka maassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ....niin ja muistavat kaikkien nimet. Minä en osaa toistaa nimiä, joten en niitä myöskään opi. Minulla on aivan järkyttävän huono nimimuisti.
      Tervehtiminen on mukava tapa ja sen viesin mielelläni mukanani Suomeen.

      Poista
  8. Tuntemattomien ystävällisyys on ihanaa!
    Kaupungin Tescossa saan aina sen kärryn, jonka yksi pyörä viettää ihan siihen toiseen suuntaan mihin haluaisin mennä. Kolme nuorta poikaa näkivät minun lähestyvän sivuluisussa parkkipaikkaa ja tulivat avukseni ennen kuin ajauduin kärryineni auton kylkeen.
    Jos kaupungilla vastaan kävelevän kanssa otetaan katsekontakti, heille sanotaan ainakin päivää, mahdollisesti kysytään mitä kuuluu ja päivitellään säätä.
    Small talk ja juttuun tuleminen luontuvat irlantilaisilta kadehdittavan hyvin. Suomiakalla on vielä hiukan opettelemista mutta kylla se jo vastaantulijoitaan tervehtii ja hymyileekin vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauppakarryt! Mika siina onkin, etta yleensa itsellenikin sattuu juuri sellainen karry, mika menee ihan vaaraan suuntaan!
      Kavi muuten ihan pari viikkoa sitten, etta kun paasin leipahyllylle, niin pyora lahti irti! Siihen saapui heti pari ihmista auttamaan ja parissa minuutissa siina oli myos tyontekija paikalla,minulla oli uusi karry ja ostokset siirrettyna siihen. Suomessa olisin kylla itse kironnut ja hikoillut sen kanssa jossain Citymarketissa ja olisin lisaksi saanut vaan vahingoniloisia mulkaisuja!

      Poista
    2. Tervehtiminen tuntuu aina mukavalta. Ja totta puhut ihmiset ovat auttavaisia. Jopa paljon parjatut nuoret.
      Small talk ei suomalaiselta suju yhtä hyvin kuin paikallisilta, mutta kyllä siihen oppii. Suomessa sitten kärsin ihmisten totisuudesta ja siitä että ei tervehditä.

      Poista
  9. Anonyymin postaukseen haluaisin lisätä, että myös suuressa Saksan maassa on hyvin epäkohteliasta olla sanomatta toisen nimeä. Kaikki sanovat kohteliaasti Guten Tag Frau Müller tai - jos sinutellaan - Hallo Brigitte, nimeä ei saa jättää pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa tuo ei suju. Välillä kuulen nämä irlatilaiset nimet muutenkin ihan väärin!

      Poista
  10. Irlannissa enimmakseen sinutellaan-ja kaytetaan nimenomaan sita etunimea.

    Samoin auttamishalu ja ystavallisyys on aivan toista luokkaa kuin valitettavasti Suomessa(noin yleisesti)
    Esimerkkina pari lentokonekokemusta:
    Kun esikoistyttaremme oli vauva ja kannoin hanta kantorepussa matkustaessani LOntooseen ystavia tapaamaan yksin. Kun saavuimme Lontooseen, irlantilainen perhe auttoi minua koneesta ulos vauvan kanssa-ja heilla oli 5 pienta lasta!
    Samoin muutama vuosi takaperin olimme tulossa koneella takaisin Suomesta Irlantiin ja Corkin lentokentalle saavuttuamme vetta tuli taivaalta kaatamalla. Pari nuorta poikaa kysyivat, saavatko auttaa ja kantoivat kasimatkatavaramme terminaaliin. Ajattelin silla hetkella, etta onpa kiva olla kotona!
    Ja jokapaivainen naapurien ja lahimmaisen auttaminen on kylla paremmin irlantilaisilla 'verissa' kuin suomalaisilla. Johtuuko kasvatuksesta-myos kouluissa, vai mista.. Mutta kuten sanoin, niita huonommin kasvatettujakin toki loytyy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskohan tuo auttaminen perua niiltä ajoilta, kun kaikki olivat yhtä köyhiä. Autettiin puolin ja toisin. En tiedä.Suomessa vedetään ovi nenän edestä kiinni. Puolitutut eivät tervehdi ja muutenkin meno vaikuttaa jotenkin ynseältä. Se kyllä täytyy sanoa, että Helsingin kaupoissa on todella hyvä ja ystävällinen palvelu.

      Valitettavasti silloin kun meni hyvin ihmisistä tuli täälläkin kovin itsekkäitä. Sääli.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!