sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Nyyttärit, vai oliko se sittenkin pikkujoulu?

Eilen illalla pidin meillä nyyttikestit entisille työkaverilleni. Olemme kaikki tänne enemmän tai vähemmän jämähtäneitä, ja tapailemme säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyyttäreissä emäntäkin pääsee helpolla: leivoin vain suklaa-brownseja (laitan tänne reseptin viikolla, kun  niistä olisi muutenkin juttua), joulutorttuja ja tein salaatit. Täällä saa kaupasta valmista voitaikinaa, mutta luumuhillon joutuu keittämään itse. No, se nyt ei ole kovin vaikeaa! Tytöt (kyllä me vielä ihan tytöistä käymme) toivat juustoja, hedelmäsalaatin, piirakan jne ja piparitaikinan, joka sitten meillä leivottiin. Koko taloon levisi ihana tuoksu, eikä minun tarvinnut pistää piparien eteen tikkua ristiin. Sain vielä valmista taikinaakin pakastimeen. Kyllä nyt kelpaa.



Nyt onkin sitten jouluun asti ohjelmaa lähes joka viikonlopulle. Annoin viimeinkin joululle periksi: ostin joulutähden ja tälläiset lyhdyt pimeitä ja sateisia iltojani piristämään. Joululaulut eivät meillä vielä(kään) raikaa.

15 kommenttia:

  1. Hyvää ruokaa ja ystäviä - ei paljoa enempää voi toivoa.

    VastaaPoista
  2. Onpa ollutkin herkkuja teilla tarjolla.İhan tulee vesi kielelle.
    Luumuhillon jouttuu taalla meillakin keittamaan itse.Kivettömat kuivat luumut vaan ovat vahan hakusessa.

    VastaaPoista
  3. Ai miten söpöt lyhdyt jouluodotukseen!
    Meillä soi eilen jo joulumusaa. Kaksi radioasemaa jo niitä soittelee. Mutta tänään on pidetty välipäivä.
    Viime vuonna usein kuuntelin netistä Jouluradiota. Kävinkin tarkistamassa: lähetykset jouluradio.fi aloittaa 27.11.
    Meillä on Kiitopäivä tämän viikon torstaina.
    Gobble, gobble...
    Terkkuja koko perheelle!

    VastaaPoista
  4. Oliko ne kaverit suomalaisia vai irlantilaisia vai?

    VastaaPoista
  5. Jämähtäneitä? Mää vasta jämähtäny oonkin, mulla kun ei oikein oo täällä ketään, jota kutsua nyyttäreille... tajusin vasta ny ton, että on täällä jääneet ihmiset etäsiks. Yks mamma yritti tääl käydä, mut en oo oikeen innostunu, par mukavinta mammmaa muutti Suomeen ja sit on tää yleinen kotijämähdys päällä mulla :D.

    Tosi kivalta kuulosti, oisin tykänny olla mukana :)

    VastaaPoista
  6. Nyyttärit ovatkin hieno keksintö...☺

    VastaaPoista
  7. Sirkku: Oikeassa olet.

    Sateenkaari: Olisit hyvin mahtunut mukaan.
    Täältä saa kaupasta kuivattuja, kivettömiä luumuja, joista sitten tein hilloa.

    Lissu: Minä vaan kaupassa kuuntelen, kun en pakoonkaan pääse. Onneksi radioasemat eivät vielä joululauluja soita.
    Täytyy joskus kuunnella tuota mainitsemaasi jouluradiota.
    Teillä kiitospäivä onkin iso juhla, siinä pääsee jo mukaan joulutunnelmaan,vai?
    Joko siellä on ilma viilentynyt?
    Terveisiä teille kaikille.

    Allu: Kaikki olivat suomalaisia. Näissä pippaloissa puhutaan vain ja ainoastaan suomea.

    Hannele: Niin ovat. Nytkin oli vaikka kuinka paljon syötävää.

    Tanja: Pitää kai vähän tarkentaa, että olemme kaikki "jämähtäneet" tänne Irlantiin. Emme siis ole vain täällä vuoden pyrähdyksellä, vaan pitempään.
    Hyvin olisit mahtunut pöydän ympärille istumaan!
    Niin se on, että ei kaikkien kanssa aina synkkaa, vaikka samasta maasta olisikin. Sekin on tullut tässä vuosien kuluessa selväksi.

    Irmastiina: Niin on, eikä emännän tarvitse raataa koko päivää keittössä.

    VastaaPoista
  8. Muistutit tällä postauksella minua, että voisin kutsua muutaman läheisen ystävän edes glögeille. Tuntuu siltä, ettei muka ole aikaa. Yhteisen ajan sopiminen on kyllä nykyään taidelaji!

    Uskaltaakohan sinulle toivottaa mukavaa joulunodotusta! :) (täälläkin melskaavat joululaulut, sillä joulukadut avattiin sekä meillä että monissa muissa paikoissa viikonloppuna).

    VastaaPoista
  9. Noh, miten sen nyt ottais. Ilmat ovat viilentyneet minkä ovat. Jokseenkin. Se vaihtelee, tänään oli taas 28C. Ikävintä on ollut tämä kuivuus. Sateet kun ovat kortilla.
    Kuitenkin nyt on ollut kosteampaa ja 60% tsäänssi sadekuuroihin huomiseksi. :)
    Teillä ei ole näitä huolia! ;)

    Kiitospäivä on se (ehkäpä) amerikkalaisin juhlapäivä. Varmaan olet kuullutkin siitä työkavereiltasi.

    VastaaPoista
  10. Kuulostaa ihanalta tapaamiselta. Ihanaa että joukossa on aktiivinen joka kokoaa ystävät ympärille :-)
    Tuli mieleeni että 10v. sitten, kun asuimme Irlannissa, ei ollut vielä blogeja - ainakaan niin että olisin tiennyt. Mutta sähköposti oli ja se olikin iso henkireikä. Oli ihanaa kun sai puhua omaa äidinkieltään ja ilmaista itseään saman kulttuurin edustajien kanssa. Suomikerhossa käväistiin, mutta tunnelma ei houkutellut toistamiseen paikalle. Mutta aika oli silti ihana ja Irlanti myös.
    Pikkulasten kanssa vieraassa maassa, kotona, ilman tukiverkostoa, oli kyllä välillä haastavaa.

    VastaaPoista
  11. Ystäviä ympärillä, se on kiva. Meilläkin on oma ryhmämme (jäänne äiti-lapsi-ryhmastä) ja kokoonnumme epäsäännöllisen säännöllisesti vuorotellen toistemme koteihin. Kesällä on sitten yhteiset kesäjuhlat ja joulun aikaan joulusyöminen, jonne voivat sitten saksalaiset aviopuolisotkin tulla ja tietenkin ne isot lapset, jotka haluavat ja sattuvat olemaan paikan päällä. Se on kivaa.

    VastaaPoista
  12. Vertaisryhmä on parhautta. Meitäkin on täällä kasa suomi-naisia, lapset samassa koulussa. Olen varma, että jos asuisin Suomessa, emme olisi kaikkien kanssa ystävystyneet. Täällä meistä on kasvanut kuin sukulaisia. Jos joku ymmärtää minua, niin nämä naiset. Teemme joskus yhteisiä reissuja ja keksimme muuta mukavaa arjen piristystä. Aina virkistää ja sitten taas jaksaa ulkosuomalaisen arjen:).

    VastaaPoista
  13. Helena: Pidä sinäkin nyyttärit. Teet itse glögin, joku tuo piparit, toinen tortut. Sopivan ajan löytäminen on vaikeaa, mutta kun kutsuu ajoissa, niin luulisi kalenterista yksi vapaa ilta löytyvän.
    Nythän sinulla on se uusi tiskikonekkin, joten ei tarvitse edes käsin tiskata.

    Teen poikkeuksen kohdallasi ja saat toivottaa minulle mukavaa joulunodotusta. Olen jo ostanut lahjojakin, joten olen antanut periksi.

    Lissu: Onpas teillä pitkä kesä! Se vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
    Meillä oli pari kuivaa päivää ja nyt taas sataa. Arvaas olenko kiukkuinen!

    Kiitospäivästä pääsin tänään nauttimaan minäkin, joska sain töistä kutsun lounaalle yhteen hotelliin. Siellä oli kiitospäivän lounas.

    Sira: Tälläiset tapaamiset piristävät. Hienoa, että pidätte perinteitä yllä vaikka lapset ovat jo kasvaneet.

    Mine: Se on kyllä totta, että ei kaikkien suomalaisten kanssa aina synkkaa, eikä tarvitsekkaan. Toisaalta suomalaisten kanssa ymmärtää toista puolesta sanastakin. Samat asiat täällä Irlannissa ihmetyttävät ja niitä sitten päivitellään.

    VastaaPoista
  14. Viherrys: Lasten kanssa ilman tukiverrokkoja on kyllä välillä haastavaa. Irlannissa kestää, ennen kuin saa ystäviä joilta kehtaa pyytää apua.
    Englannissa kävimme Suomi-koulussa, mutta täällä ei sellaista ole. Tai yritettiin sitä aloittaa, mutta ei siitä sitten tullut sen kummempaa.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!