maanantai 14. marraskuuta 2011

Maanantain marinaa

Tänään nousin ilmeisesti  varmasti ylös väärällä jalalla. Kaikki näyttää menevän pieleen.  Sellaista suojasäällä huonosti voidelluilla suksilla hiihtämistä. Suksenpohjat lumessa ja ylämäki edessä. Eikä iltaa kohti edes parane: poikien tyhjänpäiväinen riitely ottaa hermoihin. Iltaisin tulee pimeä jo niin aikaisin, että ulkona ei voi edes potkia palloa. Tänään ei ole mitään harrastuksia, joten tuossa luuhaavat olohuoneessa ja ärstyttävät toisiaan. Haaveilen ihan hiljaisesta talosta, edes pariksi tunniksi. Silloin kun olen huonolla tuulella, haluan olla yksin. Minkäs teet, ei noita poikia voi uloskaan heittää!

Eikä sekään auttanut yhtään, että eksyin sellaiseen voi-että-minulla-on-niin-täydellinen-elämä-blogiin.
Onhan se hienoa, että elämä on täydellistä, kaunista, tyylikästä ja ihanaa. Vai onkohan sittenkään?
Tai voisinhan minäkin jättää täältä pois kaiken vähänkin negatiivisen ja keskittyä hehkuttelemaan kaikella muulla. Silloin tämä blogi ei olisi enää minun näköiseni, vaan sellainen kaunisteltu ja sokerikuorutteinen versio. Niinpä tyylilleni uskollisena kiusaa teitä, rakaat lukijat, välillä aina marinallakin. Eikös se ole ihan tervellistä?

Taidan mennä aikaisin nukkumaan. Pistän villasukat jakaan, otan kissan kainaloon, etsin hyllystä lukemattoman kirja ja vedän oven kiinni. Jospas huomenna olisi parempi päivä. Yritän muistaa nousta oikealla jalalla ylös!


15 kommenttia:

  1. Muiden täydellinen elämä on ihan vaan blogia. Ei siis todellista elämää:). En jaksa uskoa, että kenenkään elämässä olisi vaan niitä oikean jalan päiviä?

    Sinä oletkin reipas, kun kasvatat siellä poikia itseksesi viikot, joten ole vain ylpeä itsestäsi, kun selviät edes pääosin hyvillä päivillä. Kun on molemmat paikalla voi edes hieman vaihdella ja tehdä karkumatkoja edes hetkeksi. Minä pääsin viikonloppuna yön yli naisten retkelle ja voi miten se virkistikin. Tällaiset irtiotot pitäisi kirjoittaa äitien työehtosopimukseen pakolliseksi.

    VastaaPoista
  2. Mina voisin taalta lahetta tata hiljaisuutta edes pikkasen,etta helpottaisi siella.
    Kylla se perheenaidillakin on oikeus "kankkarankka"paiviin.

    VastaaPoista
  3. Kissaterapiaa! Se varmasti auttaa.

    VastaaPoista
  4. tja, kaunistelusta ja sokerikuorutuksesta voi joskus voida hyvin ;)

    VastaaPoista
  5. Tämä maanantai ei tosiaan ollut niitä parhaimpia, kollektiivinen ilmiö ilmeisesti. Sama juttu meilläkin, lapsilla ei ollut tänään mitään harrastuksia, siksi höseltivät ja nahistelivat koko illan, lisäksi pimeys ja harmaus todellakin rassaa. Taas mietti, että ehkä olisi parempi järkätä lapsille joka arki-illalle jotain harrastusta.

    Nuo "elämäni (ja kotini) on täydellinen"-blogit voivat olla tosiaan joskus tietyissä mielentilassa aika lannistavaa luettavaa :)

    VastaaPoista
  6. Asiaa. ;P Oma elämä tosin on melkees täydellistä :D, eli kyllä olen oikeesti onnellinen, mutta minustakin blogissa saa ja PITÄÄ marmattaa just ne tunnot, mitä milloinkin on, myös negatiiviset (ja vastaavasti myös positiiviset!!!) Jotkut ehkä eivät kirjota kuin hyvinä hetkinä?
    Itse olen papattanut niin paljon jossain vaiheessa, että ihmisille tuli väärä kuva siitä, miten viihdyn missäkin (tai en viihtynyt), joten hillitsin hieman sanan säilääni... ja oikeasti pyrin positiivisuuteen elämässä ja pyrin siis ajatuksillani myös siihen positiivisuuteen vaikuttamaan. MUTTA. Kun ottaa jokin päähän, niin ottaa kanssa. Ja silloin myös muut kuulevat sen ;-)

    Vitsit. Aattelin just kirjottaa lomastamme Saksaan, mutta se on niin yltiöpäisen onnellinen kirjoitus, että taidan vielä odottaa siihen kunnes saan kuvat koneelle- jos vaikka maanantaifiilis olis sitten jo useimmilta väistynyt ;-D

    Täytyy myös muuten pitää mielessä se, että kun elämä on jossain vaiheessa ollut oikeasti rankkaa, sitä osaa iloita ja haluaa iloita ja kertoa myös olevansa onnellinen. Itellä ainakin näin, mutta kuten aikanaan sanoin muutamankin kerran vanhemmassa blogissani, että:

    "Näyttäkää minulle ihminen, joka hymyilee aina, niin minä näytän teille ihmisen, joka itkee aina. Tai päinvastoin."
    Joskus kuva jonka muut saavat blogeissakin, ei ole koko totuus. En usko, että kukaan on aina sarkastinen, iloinen, diiva, tyhmä, viisas jne.

    Tulee itsekin kirjotettua välillä kepeästi pullantuoksuisena, mutta näkisittepä ne ajat, kun itkin lasteni puolesta ja pelkäsin heidän vahingoittuneen tai kuolevan. Tai kun rahaa ei ollut yhtään, edes tuttelipurkkiin ja sitä piti lainata siskoilta. Tai kun jouduin velkasaneeraukseen eksän takia. Tai ne kaikki yöt, kun valvoin peläten, mitä pahaa huominen tuo tullessaan.
    En olis tuolloin kyennyt edes pitämään blogia, rukouspalstalle kirjoitin hiljaisen: "apua."
    Joskus elämä tuntuu epäreilulta ja kun se väistyy edes vähän, sitä saakin iloita ja olla onnellinen. Ajattelen ma.
    Mutta tämä on siis yksi näkökulma onneen ja onnellisiin postauksiin. Kaikkee en kuiteskaan oo oppinut sivuuttamaaan, ja valitan ku kylän ämmät ajoittain ;-)

    Tsemppiä vihreelle saarelle ja iso hali!

    VastaaPoista
  7. Meilläkin menee kaikki pieleen. Pesin sunnuntaina mm. miehen kännykän pesukoneessa eikä se tykännyt hyvää.

    VastaaPoista
  8. Ihana blogi. Hyppäsin heti lukijaksi. Asuimme perheen kanssa Irlannissa myös pari vuotta. Mukana matkasi takaisin Kerrystä kotoisin oleva kissa (sopeutui suomen talviin ja nauttii lämpimästä talosta ;-)).
    Jäänpä fiilistelemään kuvien parissa.

    VastaaPoista
  9. Mine: Kiitos piristävästä kommentistasi. Välillä äitinä ja isänä olo on aika rankkaa. Varsinkin, jos mies on ollut viikonlopun kotona ja sitten maanataina karu arki lyö silmille. Kauankohan tätä vielä kestää?
    Viikonloppu tyttöjen kanssa olisi todellakin tervetullut. Luulin, että kun asumme Irlannissa on suvusta vähän apua, luulo ei ole ollut tiedon värtti. Tänään jo paremalla mielellä.

    Sateenkaari: Voi, otan mielelläni vastaan. Sinä puolestasi taitaisin nauttia välillä menosta ja metelistä. Sinun luvallasi pidän välillä känkkäränkkäpäiviä.

    Anu: Kissaterapia on todella tehokasta. Suosittelen!

    Hannele: Joo, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Liika imelyys ei ole aitoa.

    VastaaPoista
  10. Mirja: Meillä on vanhempi työharjottelussa, joten koulunjälkeisiä harrastuksia ei juuri nyt ole. Siksi eilinen ilta oli pitkä kuin nälkävuosi. En siis ole ainoa, joka välillä saa nahinasta tarpeekseen.

    Nämä ai-että-mulla-on-sitten-ihana-elämä-blogit todellakaan eivät ole aina kovin virkistävää lukemista. Joskus tulee mieleen, että uskotellaankohan niillä itselleen, että mikään ei koskaan mene pieleen ja aina on hyvä olla. Tiedä häntä!
    Tänään reagoisin varmasti jo ihan eri tavalla.

    VastaaPoista
  11. Tanja: Kiitos pitkästä ja ymmärtävästä kommentistasi. Samoilla linjoilla liikumme. Huonojen päivien jälkeen osaa taas iloita pienistäkin asioista ihan toisella tavalla. Välillä vaan masentava maanatai vei mennessään. Viikonlopun jälkeen on taas vastuussa yksin kaikesta ja joskus siihenkin väsyy.

    Ei kai blogi anna kenestäkään täysin totuudenmukaista kuvaa, eikä sen toisaalta tarvitsekkaan. Jotenkin sellainen ainainen hehkutus tuntuu pitemmän päälle aika pinnalliselta. Se hyvä puoli tässä on, että itse saa valita mitä lukee, joten silloin kun itsellä on huono päivä voi jättää suosilla ne aina yhtä iloiset blogit lukematta. Eikö niin?

    Allu: Ei kännykkä, eikä isäntä. No, nyt olet kyllä pulassa.

    Viherrys: Kiva, että löysit blogiini. Viherrys sopii hyvin Vihreälle Saarelle. Meidän katti kyllä jäätyisi Suomen talveen. Sille pitäisi varmaan kutoa neljä sukkaa, pipo ja kaulahuivi. Tulen vastavierailulle blogiisi kunhan ehdin.

    VastaaPoista
  12. Kun aloitin blogin pitämisen yritin kirjoittaa vain positiivisista asioista sillä olin törmännyt jostain syystä valitusblogeihin, joissa KAIKKI oli väärinpäin ja kaupan kassaneidilläkin väärän väristä kynsilakkaa...

    Nyt kirjoitan mitä mietin ja pohdin ja välillä siitäkin että sattuu ja masentaa. Mutta jos on todella huono päivä niin en jaksa edes kirjoittaa tai kirjoitan todella neutraalisti.

    Tiistai on itselleni useimmiten se viikon mustin päivä - onneksi tänään on jo keskiviikko ja selvisin eilisestä hengissä!

    VastaaPoista
  13. Maanantai on niin maanantai. Minä en haluakaan lukea niitä ”täydellinen elämä” –blogeja, on paljon mukavampi lukea että muitakin välillä ottaa kupoliin, ei halua olla seurallinen, nurkissa pyörii villakoirat ja tiskitkin on tiskaamatta. Ihan niin kuin täälläkin.

    Kissa ja kirja on parasta seuraa :) Luin suosituksestasi Kellokosken Prinsessan, mikä kirja! Harmittelin ettei sitä taida löytyä englanniksi, useat ystäväni täällä mielellään lukisivat. Kiitos kirjavinkistä!

    VastaaPoista
  14. Kuka jaksais lukea siirappimaisia kulissiblogeja; no ehkä niiden kirjoittajat.

    Joku jo kirjoittikin siitä, että ole ylpeä kun viikot olet poikien kanssa ja päivät työssä. Ei onnistuis kaikilta.

    Jonain päivinä vaan kaikki menee pieleen, mutta kyllä se Mr. Murphy taas poistuukin muualle välillä. Tsemppiä, hyvää teetä ja mukava romaani!

    VastaaPoista
  15. Heljä: Minäkin luin paria valitusblogia ja lopetin. Ei sitä jaksanut postauksesta toiseen lukea sellaista tekstiä, kun koskaan ei ollut mikään hyvin.

    Me taidetaan olla samoilla linjoilla. Kirjoitetaan niin kuin elämä on. Välillä paistaa ja välillä sataa ja tulee. Viikonloppuja etelään!

    Helena: Mr Murphy oli tällä kertaa aika sitkeä vieras,mutta potkaisin sitä takalistoon oikein kunnolla ja viimein älysi siirtyä muualle.

    Taidan välillä vaatia itseltäni liikaa. Olette te lukijat kyllä ihania, kun jaksatte kannustaa!

    Siirappiblogeilla on oma lukijakuntansa, mutta uskooko kukaan, että elämä voi aina olla niin täydellistä. Sitä usein mietin.

    Hyvää viikonloppua sinne Turkuun!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!