keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Olen rakastunut

Olen korviani myöten rakastunut. Helpotti! Sain sen kirjoitettua. Katseemme kohtasivat lauantaina ja se oli menoa. Minkäs sitä ihminen tunteilleen voi. Kyllä naimississa oleva, kahden lapsen 40+ vuotias äitikin voi rakastua. Ei enkä kovin järkevää eikä kivaa perheelle, mutta näin tässä on käynyt.
Mieheni on aavistellut jo jonkin aikaa, että pinnan alla kuohuu. Yrittänyt toppuutella ja pyytänyt vielä miettimään. Viimein hänkin antoi periksi ja sanoi, että antaa mennä. Joskushan tämä ratkaisukin on tehtävä. Entäs pojat? Reagointi saattaa teitä ihmetyttää. He nimittäin olivat äidin uudesta rakkaudesta ihan innoissaan. Suhteen neljäsosapuoli, aivan tämä suhdedraama on monimutkainen, tyytyi myös kohtaloonsa. Aika, aikaa kutakin, hän sanoi minulle, kun kerroin suhteemme loppumisesta. Ehkä hänkin oli arvannut, että näin tässä tulee ennen pitkää käymään.

Uusi rakkaani on hyvännäköinen ja pitänyt itsestään huolta. Hän on turvallinen, tarvittaessa nopea ja toivottavasti myös luotettava. Hän puhuu maailman romanttisinta kieltä – ranskaa. Voiko ranskalaisiin luottaa, kysyvät kyyniset? Toiset naiset sanovat, että ei voi. Minä uskon, että voi. Ja eihän tämä suhde tule loputtomiin jatkumaan. Se päättyy, kun on päättyäkseen Yllätinkö? Ihminen kaipaa vaihteua. Uutta verta, kyllähän te tiedätte.

Mieskin on lämmennyt suhteelleni, vaikka ei ole uutta rakastettuani vielä tavannutkaan. Hän luuli, että lankean japanilaiseen, mutta en langennut. Japani ei mielestäni kuulosta kovin romanttiselta kieleltä. Onhan se tietysti jollain tavalla julmaa, että mieheni syntymäpäivänä haen hänet lentokentältä uuden rakastettuni kanssa. Mielenkiinnolla odotan mitä siitä seuraa.


*******
Niin, tiedoksi vaan, että meillä on nyt uusi (tai siis käytetty) auto, jolla huomenna haen pyöreitä vuosia täyttävän mieheni lentokentältä.

Tuskin häntä – siis miestäni – vaihdan. Ollaanhan tässä jo yli 20-vuotta toisiamme kestetty! Jotkut asiat eivät vaihtamalla parane. Autoihin tämä ei päde.



23 kommenttia:

  1. Toivottavasti "uusi rakkautesi" on Sitikka. :)
    Pehmeitä ajokilometrejä vaan!

    VastaaPoista
  2. Moi! Taitaa olla aika mielenkiintoista meno siellä Irlannissa. Teen para-aikaa siitä esitelmää ja sitä kautta löysin blogisi. Olisiko mitään vinkkejä esitelmänän lisäykseksi? Kiitos! :)

    T. Tyttö 14v.

    VastaaPoista
  3. ;-D

    Onnea miehelle ja autolle! Toivottavasti tulevat keskenään hyvin toimeen ettei tule kolmiodraamaa!

    VastaaPoista
  4. Onnea teille kaikille. Minä olisin puhunut japanilaisen puolesta, mutta paljon nuo kaverit kehuu noita ranskalaisiakin. Meillä on ollut neljä Nissania peräkkäin, joten ehkä tuo uskollisuus japanilaiseen on pysyvää.

    VastaaPoista
  5. onnea ja pitkaa ikaa uudelle suhteelle :)

    VastaaPoista
  6. Onnea uuden rakastetun auton johdosta;D Ja onnea myös miehellesi merkkipäivän johdosta!

    VastaaPoista
  7. Oh-la-laa! sanoo nainen, joka on sanonut "ei-ikinä-ranskalaista" sekä miehestä että autosta: ja kuinkas sitten kävikään (no onneksi miehessä vähän muutakin verta, ettei ihan 100% täytynyt periaatteista luopua)

    VastaaPoista
  8. Onnea uudelle autolle,ja miehelle synttareitten johdosta.
    İhana postaus.Arvelin jo alussa,etta taitaapi oolla uusi auto kysymyksessa.

    VastaaPoista
  9. Ai miten hurmaavaa! Meillä on ennen näitä raihnaisia Range-pappa päiviämme eletty kymmeniä vuosia aivan ihanan tulista rakkaussuhdetta Sitikkaan. Siis muut autothan ovat vain autoja, ei niitä voi yhtä suurella intohimolla rakastaa ;)

    VastaaPoista
  10. No sillä on autokuume hoidettu kerralla kuntoon! Well wear, kuten täällä päin sanotaan, turvallisia kilometrejä. Minä rakastuin japanilaiseen, on kuulemma luotettava. Ei ole vielä tielle jättänyt...

    VastaaPoista
  11. Onnea uudelle suhteelle ja miehelle!! Toivottavasti han ei ole mustasukkainen.

    VastaaPoista
  12. Onnittelut! Täälläkin puoliso on sama, mutta auto vaihdetaan silloin tällöin nuorempaan ja aina Sitikkaan. Olen samaa mieltä Sirokkon kanssa, että Sitikka on paljon muutakin kuin auto. Kohtele sitä hyvin vaikka se saattaakin oikutella, ranskatar kun on. Silittele sitä, juttele sille niin se kehrää tyytyväisenä ja vie sinut minne ikinä haluat :)

    VastaaPoista
  13. Meillä on ISO KISSA-auto ollut nyt about 3 vuotta. Pikkasen oli meidän kissallamme kuljeksinut joku muukin ennen meitä.
    Olemme hyvin tykästyneitä tähän ranskalaiseen mirriin aina vaan.
    Katti kehrää mahdottoman hyvin täällä Pohjanperilläkin :)
    T: Kaisa Jouppi
    kaisajoupinblogi.blogspot.com

    VastaaPoista
  14. "Huh,oikeen mä säikährin!" Oikein sydämestä otti, kun menin niin lankaan, hiensoti osasit petkuttaa, vaikak vähän ihmettelin, että vasta lauantaina rakastuit :)

    VastaaPoista
  15. :))) Onnea uydesta menopelistä, ja miehellekin pyöreistä vuosista :)

    VastaaPoista
  16. Onnea uuden auton omistajalle ja miehellesi!

    VastaaPoista
  17. Toivottavasti rakkaus vieläkin roihuaa ja uusi sussu kehrää.

    Tunnustus sinulle minulta, käyhän hakemassa:).

    VastaaPoista
  18. melkein ehdin pelästyä... kai tässä täytyy puolustaa; kyllä ranskalaiseen voi luottaa: niin mies kuin autokin sattuvat tällä hetkellä olemaan samaa kansalaisuutta ja ihan hyvin menee - ainakin toistaiseksi - molempien kanssa. kumpikaan ei ole vielä jättänyt tielle.

    VastaaPoista
  19. Rosina: Uusi rakkauteni on Renault Megane ja väri viininpunainen.

    Jenna: Voi, kun vaikeita kysyt! Hyvin valittu aihe.

    Riitta: Mies oli valintaani ihan tyytyväinen, vaikka aluksi ei ranskalaista halunnutkaan.

    Sakke: Japanilaiset ovat kyllä uskomattoman kestäviä. Toivottavasti ranskalainen ei aiheuta ongelmia.

    Karoliina: Thank you!

    Irmastiina: Voi, kiitos!

    VastaaPoista
  20. Yaelian: Kiitokset kummaltakin.

    Heljä: Niin siinä aina käy, kun sanoo, että ei ikänä.

    Sateenkaari: Sinua ei siis huijata.

    Sirokko: Rakkauden alkuhuumaa täällä edelleen.

    Minna: Tuo sanonta oli minulle ihan uusi. Nyt olen sitä kuullut useammankin kerran. Entiset uudet autot olivat jo alkuunsakin, no ei niin uuden näköisiä.

    VastaaPoista
  21. Anu: Mies on ottanut kaiken tämän ihmeen rauhallisesti.

    Simpukka: Kiitos neuvosta. Olen alkanut juttelemaan autolleni ja kehun sitä joka päivä.

    Kaisa: Ai, että ranskalainen rakas sielläkin.

    Kirlah: Olen nopea käänteissäni. Eihän siihen kauan mene, kun rakastuu.

    VastaaPoista
  22. MaaMaa ja Helena : Kiitos. Välitän onnittelut.

    Mine: Ai, tätä rakkauden alkuhuumaa. Kiitokset tunnustukseta. Vastaan pian!

    Airelle: No niin, sieltä sen kuulimme. Hyvän valinnan tein. Toivottavasti ei minuakaan jätetä tielle!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!