tiistai 30. elokuuta 2011

Jättäkää minut rauhaan!

Kotivakuutus menne umpeen huomenna. Jo hyvissä ajoin vakuutusyhtiö on muistanut minua sähköposteilla ja kirjeillä. Ettei vain pääse unohtumaan... Vertailin netissä hintoja ja täytin tietojani tarjouksia varten. Ilmeisesti kännykkänumeronikin olin naputellut, sillä nyt viikolla olen ollut kovin suosittu. Tulee mieleen Suomen sitkeät lehtikauppiaat.

Tänään kännykkä soi laukussa, töissä oli kiire, mutta vastasin kuitenkin. Iloinen vakuutusmyyjä siellä. Teki mieli huuttaa, että jättäkää minut rauhaan. MINÄ otan kyllä yhteyttä, kun MINULLE sopii. Ja juuri sillä hetkellä ei todellakaan sopinut.

Eikä se riitä, että soitetaan tai pommitetaan sähköposteilla tai kirjeillä. Oven takana on viime viikkoinan koputellut, jos jonkun hyväntekeväisyysjärjestön rahankerääjiä. Pitäisi auttaa Afrikan nälkäänäkeviä, syöpäyhdistystä, kodittomia koiria ja  paikallista sairaalaa jne. En ole ollenkaan  hyväntekeväisyyttä vastaan, mutta siitä en pidä, että viikon sisällä ovella kolkuttelee liian monta kerääjää. Ahkerasti ovella käy myös muita kaupustelijoita: kaupataan halvempaa kaasua, puhelinta, tarjotaan rännien pesua, puskan leikkaamista...

Sairaalalle rahaa keräävä sliipattu ja imelä poika ärsytti minua erityisesti. Tai rehellisyyden nimissä minua ärsytti vielä enemmän se, että hän keräsi rahaa sairaalalle. Valitettava tosiasia on, että Irlannin valtion sairaalat ovat pohjattomia kaivoja. Jopa silloin, kun Irlannilla muka meni hyvin ja valtion kirstu oli täynä Euroja, ei sairaaloilla koskaan ollut tarpeeksi rahaa. Tuntuu, että se raha vaan jotenkin häviää, vuodesta toiseen, isoon mustaan aukkoon.

Miten voi olla, että verorahat eivät koskaan näytä päätyvän sinne, missä niitä kipeimmin tarvitaan?Kallis upouusi röntgenkone saattaa hiljakseen ruostua käyttämättömänä jossain kellarissa, koska sille ei löydy käyttäjää. Kerran käytetyt kyynärsauvat heitetään roskiin. Paperinpöyrittäjiä ja pikku-pomoja kyllä on, mutta sittenkään ei homma toimi. Osa henkilökunnasta on täysin ylipalkattuja. Työvoimaa ei ole siellä missä sitä eniten tarvitaan jne.

Totta, määrärahoja on pienennetty, mutta tuskin HSEn pahimpia mätäpaiseita on vieläkään puhkottu. Ja kaiken tämän jälkeen, tullaan pyytämään veronmaksajilta lahjoituksia ihan kotiovelta. Tämän rouvan kukkaronnyörit eivät auenneet, vaikka sliipattu ja imelä poika etupihani kukkia kehuikin. Ei edes tunnistanut ruusupuskaa...





10 kommenttia:

  1. Meilläkin soi jatkuvasti ovikello ja käyvät kinuamassa rahaa, mutta en yleensä anna käteistä vaan laitan sitten pankin kautta, joille haluan ja tiedän, kenelle se raha menee. Kaupungilla kyllä saatan antaa euron jollekin asunnottomien lehtimyyjälle, mutta sitä lehteä en tarvitse.

    VastaaPoista
  2. Ohoh, onpas siellä ruuhkaista! Hyvä yritys sairaalan kerääjäpojalta ;D

    VastaaPoista
  3. ei sais koputella oveen, mutta älä ihmeessä jätä maksamatta, ilman kotivakuutusta voi tulla kallista...

    VastaaPoista
  4. Rasittavaa tyrkyttämistä. Minulle soittelee vieläkin myyntitykit Suomesta, koska en ole lopettanut suomalaista liittymääni, joka on kaiken lisäksi salainen. Useimmiten jätän vastaamatta, jos ei numero ole puhelimen muistissa. Se liittymä on minulla ns. Sos-linjana hätätapauksia varten.

    VastaaPoista
  5. Voi kyllä on niin tuttua täälläkin tuo, että raahaa ei mihinkään tärkeään ole...

    VastaaPoista
  6. Kesällä aloin lukea blogiasi, nyt myös kirjauduin ja välillä kommentoinkin. Hyvää alkavaa syksyä kaikille vihreätniityt-blogin lukijoille täältä Etelä-Suomen alkusyksystä.

    VastaaPoista
  7. Allu: Minäkin itse haluan valita kenelle rahaa annan ja milloin. Kotiin ei tarvitse tulla pyytämään.

    Lumicki: Luulen, että kerääjille oli pidetty hurmauskurssi. Ei tehonnut.

    Hannele: Don't worry. Vakuutus on uusittu ja maksettu.

    Elegia: Suututtaa tosiaankin, jos ryntäät vastaamaan puhelimeen ja siellä onkin joku myyntitykki. Lopetan nämä puhelut yleensä hyvin nopeasti.

    Irmastiina: Sairaaloissa taitaa välillä unohtua mitä varten ne on perustettu: ihmisiähän seillä hoidetaan.

    Sakke: Tervetuloa nyt ihan "virallisesti" seuraamaan eloa ja oloa Vihreällä Saarella.

    VastaaPoista
  8. Meillä ei onneksi ovelle tulla - ainakaan vielä - mutta puhelin soi vaikka siinä on myyntiesto. Työaikana on pakko vastata myös tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin.

    VastaaPoista
  9. Voi kun kuulostaa tutulta, onkohan irkuilla syksy perinteistä rahankeruuaikaa? Ovella kolisee tasaiseen tahtiin kuka milloinkin. Paikallisen eläinsuojeluyhdityksen myyjäisiin annoin kirjoja, muut käännytin tyhjin käsin ovelta pois. Autovakuutustani kilpailutin netissä ja sen ansiosta on inboxini ollut aikas täynnä. En koskaan anna kännykkäni numeroa ellei ole pakko, muuten joutuu sitkeiden vakuutusmyyjien pommittamaksi.

    VastaaPoista
  10. Helena: Minäkin vastaan kiltisti puhelimeen, koska luulen, että joku ihan oikeasti haluaa tavoittaa minut.

    Minna M: Tulin juuri kotiin ja taas tuossa tiellä kiersi joku kerääjä. Olen tehnyt sellaisen päätöksen, että ne jotka tulevat kotiovelle kerjäämään, eivät saa penniäkään.

    Tyhmä olin kun pistin kännykkänumeroni niihin tarjouspyyntöihin. No, onneksi nyt on vakuutus uusittu ja puhelinkin on pysynyt hiljaisena.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!