keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Piuhoja ja adaptereita ja matkustamisen riemua

Minulla alkaa tulla näitä piuhoja tai siis johtoja, latureita, kuulokkeita...jo korvistakin. Ostatpa kaupasta mikä tahansa vempaimen, niin mukana tulee metrikaupalla johtoa. Mielestäni tarpeettomat tungen laatikkoon, ja sitten kun huomaan, että piuhalle olisikin käyttöä en muista enää miltä se näytti. Nytkin meillä oli repussa kolmen eri puhelimen laturit, kahdet kuulokeet, latureita DVD-soittimeen ja PSPhen.

Eikä siinä vielä kaikki, täällä ja naapurisaarella koskettimet ja pistorasiat ovat erillaiset kuin muualla Euroopassa. Ne ovat paljon suuremmat, ja vievät enemmän tilaa. Yleensä ensimmäiseksi pakkaan mukaan adapterit, muuten ei latureista ole paljon hyötyä. Passit, liput, rahat ja adapterit!  Adaptereita meiltä löytyy  kahta lajia: eurooppalaisiin vempaimiin ja täkäläisiin. Parempi on olla tarkkana, että ottaa oikeat mukaan.

Ennen reppu täyttyi värityskirjoista, peleistä, vaihtovaatteista ja vaipoista. Nyt olemme siirtyneet piuha- ja tekniikkaavaiheeseen.  Hyvä niin, sillä kyllä niitä vaippoja ja likaisia vaatteita vaihdettiinkin vuosien varrella milloin missäkin lentokentän vessassa.

Tampereen asemalla pikkuveli kuulee aina saman tarinan: hän nimittäin laski pyllymäkeä portaissa vaunuille tarkoitulla liuskalla, ja vaaleat shortsit muuttuivat hetkessä takapuolesta mustiksi. Hyvin on muistissa myös vessareissu Tukholman kentällä. Invavessassa pojista vanhempi  (silloin 3 v) avasi oven seloksen selälleen, kun äiti istui housut nilkoissa pöntöllä, vessapaperia kädessä. Ohikulkijoilla oli hauskaa, mutta minua ei naurattanut. Eikä unholaan ole vaipuneet hetket Gatwickin kentällä, kun odottelimme isiä hakemaan.  Hän oli kyllä asemissa kentällä, mutta Heathrowssa. Lomalta palasi ei-niin-iloinen vaimo!

Vielä pari vuotta sitten matkat kuluivat poikein tapellessa. Aina aikainen lento,  (en pysty nukkumaan edellisenä yönä, enkä matkalla), väsynyt ja kiukkuinen äiti ja tappelevat pojat. Ei hyvä yhdistelmä! Nykyisin matkat sujuvat jo ihan sivistyneesti, siis noin meidän mittarilla mitattuna. Kukaan enää kaada mehuja päälleen, eikä halua vessaan juuri silloin kun lentoemo kuuluttaa, että turvavyöt kiinni nyt laskeudutaan! Tappelutkin on tapeltu, ja kumpikin tekee omia juttujaan.

Uskottava se on, että värityskirjavaihe on ohi. Junamatkalla Tampereelta Seinäjoelle Juniori kiukutteli jostakin typerästä asiasta. Isoveli totesi rauhallisesti, että tuosta pojasta on tulossa tyypilllinen murkku. Pata kattilaa siinä soimasi, ja äiti yritti olla nauramatta.

10 kommenttia:

  1. Hauska tuo laskumäki juttu ja tuo sinun "vilauttelusi". Ei kyllä varmasti ollut kiva siinä vaiheessa, mutta näin jälkikäteen juu :D
    Mä olin aivan unohtanut tuon vanhan sananlaskunkin (viimeinen lause)
    Niin ja hemmetin adapterit...mullakin menee hermot, kun kaikkiin vempaimiin tuntuu tarvitsevan adapterin, blaaah!

    VastaaPoista
  2. Ciacy: Ei naurattanut siellä pöntöllä istuessa,ei. Meidän koskettimet eivät käy Suomessa, joten vien nytkin kolme adapteriä mukanani.
    Sinullakin on varmasti paljon "muistoja" lasten kanssa matkustamisesta.

    VastaaPoista
  3. Hi hi kyllä nauratti tuo vessajuttu vaikka taisi kyllä olla ihan kamala juttu silloin kuin se tapahtui;D

    VastaaPoista
  4. Hauskoja matkakokemuksia! Meillä on kanssa iso laatikollinen piuhoja sun muuta enkä tiedä, mihin ne kuuluu enkä uskalla siksi heittää pois.

    VastaaPoista
  5. Yaelian: Kyllä nolotti. Nyt jo naurattaa, mutta on tuosta kulunutkin jo 12 vuotta!

    Allu: Minun piuhalaatikko on ihan täynä. Uskaltaisinkohan heitää pohjimmaiset pois?
    Ajattelin myös pistää uusin aina tarrat, jossa selvästi sanotaan mihin vempaimeen piuha kuuluu. Sarjassamme suunnitelmia, jotka tuskin koskaan toteutuuvat.

    VastaaPoista
  6. Kyllä reissaaminen on aina mukavaa! Ja lasten kanssa varsinkin. Naurattaa toi sun "vilautus" mulle kävi samoin Italiassa pienen paikallisjunan vessassa, en ollut lukinnut ovea kunnolla ja junan nytkähtäessä sai vaunullinen tyomatkalaisia suomalaista silmänruokaa :D
    Oliskohan noille ylimääräisille piuhoille jotain hyotykäyttoä? Mullakin niitä on ihan kamala kasa...

    VastaaPoista
  7. siis apuva...lähtiköhän äskeinen vieti... täällä mökillä, kun kone aina välillä tökkii....☺

    Kommentoin postaustasi:
    Kiitos ihanasta päivän piristyksestä...☺☺

    VastaaPoista
  8. Voi ei tota vilautusta! :D :D Varmaan ne silminnäkijätkin muistelevat vielä, kun näkivät sen mamman pöntöllä housut kintuissa. Onneksi et ollut sentään varsinaisesti vielä pyyhkimässä - se ois ollut liikaa ... ;)

    Piuhamäärä on meilläkin valtaisa, niitä luikertelee aina laukuista ja laatikoista ... Adaptereita oli jossain välissä hurjat määrät, ja vieläkin jokapäiväisessä käytössä niissä sähkölaitteissa jotka Irlannista hankittiin.... tosin adapterit ei sovi Sveitsiläisiin töpseleihin, kun nämä on kaikki sellaisia pieniä! Ei siis ympyrän muotoisia; näihin ei sovi maadotetut pistokkeet ... :/

    VastaaPoista
  9. Kiva postaus.Onpa ollut monenlaista "tapahtumaa" matkan varrella.
    Vaikka silloin ei naurattanut,niin varmasti noita on mukava muistella hymy huulilla.
    Niin ne ajat vaan muuttuvat lasten kasvaessa.

    VastaaPoista
  10. Minna: Näistä kommenteista päätelleen meillä kaikilla on kasapäin pihuoja laatikon pohjalle. Hirveästi turhaa "jätettä", jolle tosiaankin pitäisi keksiä jotain uusiokäyttöä.

    Irmastiina: Hienoa, jos piunahi ja lasten kanssa matkustaminen päivääsi piristi. Mukavaa lomaa sinulle!

    MaaMaa: Nyt mammaa jo naurattaa!
    Nyt sinulla on taas uusi ongelma sähkövempaimien kanssa. Miksi ihmeessä ne pitää olla joka paikassa erillaiset?

    Sateenkaari: Joka ikäkaudella on omat ongelmansa ja ilonsa. Nyt nautin siitä, että ei tarvise koko ajan vahtia ja juosta persässä. Katson joskus pienten lasten vanhempia esim juhlissa tai ravintoloissa, ja huokaisen helpotuksesta. Minä saan istu, keskustella ja syödä rauhassa!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!