perjantai 29. heinäkuuta 2011

Lomansekaista arkea ja tylsyyden torjumista

Tänään huokaisin syvään ja hartaasti, kun painoin työpaikan oven kiinni. Kyllä ihminen onkin avuton ilman omaa PCtä ja tiedostojaan.  Muutekin oli kiirettä ja hulinaa.  Uusi kone on tilauksessa, ja sitä odotan kuin lapsi joulupukkia.

Pojat ovat elokuun loppuun asti lomalla. Juniori on ollut päiväleireillä, ja sittenkin on aina välillä niiiiiiiin tylsää. Ei tietystikkään yhtä tylsää kuin tylsimmillään Suomessa. Se tylsyys oli ihan omaa luokkaanssa.  Tämä on sellaista erillaista, väliaikasta tylsyyttä. Kaverit ovat tosi tärkeitä, ja aina pitäisi olla joku meillä tai hän jonkun kaverin luona. Muuten on tylsää!

Pojista vanhemmalle tekisi hyvää olla kesätöissä. Ei vaan vielä onnistu, koska ikää ei ole tarpeeksi ja vaikka sitä olisikin, kesätyöpaikan löytyminen olisi suoranainen ihme. Päivät kuluvatkin jalkapalloa pelaten, kavereita tapaillen, olohuoneen sohvalla telkkaria tuijottaen tai tietokoneella. Vähän harmittaa, kun kaikki harrastukset loppuvat kesäksi. Nythän sitä olisi aikaa harrastaa, kun ei ole kouluja, eivätkä tekemättömät läksyt hidasta menoa. Parhaimmat kaverit lähtivät viikonlopuksi matkalle, joten nyt sitten hänelläkin on yllätys, yllätys tylsää.

Voi, että on tylsää kuunnella valitusta siitä, että on tylsää. Maailmahan on täynä tekemistä. Pyytäisinkin, kaikkien äitien ja isien puolesta, että sanakirjoista poistettaisiin tylsää-sana. Kylmästi vaan "delete" nappia painamalla. Onkohan minussa joku vika, kun minulla ei ole juuri koskaan tylsää?  Tai ainakin minä niin olen luullut, kunnes tänään iltapäiväälä tapahtui jotain outoa. Voikohan ympäristöä vaivaava tylsyys salakavalasti tarttua?

Tulin töistä kotiin, laiton ruokaa, kävin kaupassa ja sitten ei ollutkaan mitään tekemistä. Äitini, joka on täällä, oli viikannut puhtaat vaatteet, järjestänyt sekaisen kenkähyllyn, eilinen lenkki oli niin pitkä, että päätin pitää vapaapäivän, ruohoa ei tarvise vielä leikata,  eikä kukkia tarvinnut kastella...

Yhtäkkiä tajusin, että minulla ei ole mitään tekemistä. Päätin, että tästä oudosta tuntemuksesta pitää kertoa äidille, kun hän kerran on paikalla. Niinhän pojatkin aina kertovat mieltään painavista asioista minulle. Halusin sanoa, että pitkästä, pitkästä aikaa minulla on, on, siis...mikä se sana on kuvaamaan tunnetta tai tilaa, jolloin ei ole mitään tekemistä?  Alkoiko se t-kirjaimella? Miksi ihmeessä en keksi sitä sanaa? Hädissäni tulin tänne koneelle, ja etsin Googlella sopivaa sanaa kuvaamaan olotilaani. Ei löytynyt. Mitäs nyt? Aikani naputeltuani selvisi etsimäni sanan katoamiselle selitys: sellaista sanaa ei enää ole. Se on poistettu kaikista maailman kielistä. Joku kyllästynyt äiti oli pyytänyt, että kyseinen sana tuhottaisiin sanakirjoista ja tiedostoista. Mielessäni mietin, että kuka typerä nyt sellaista on mennyt pyytämään...


10 kommenttia:

  1. Joku on joskus väittänyt, että lapsilla pitääkin olla välillä ikävystyttävää. Näin saavat käyttää mielikuvitustaan keksiessään jotain puuhaa.
    Hyvä, että se kumma sana on poistettu sanakirjoista. Mikä se nyt taas olikaan :)

    VastaaPoista
  2. odotan jo kauhulla mitä meillä on edessä seuraavat 4 viikkoa... Kolme päivää mennyt neidillä kotiinpaluun riemussa ja itsekseen tyytyväisenä leikkien ja pelaillen.

    VastaaPoista
  3. niin, laskujakaan ei ilman konetta enää voi maksaa..

    VastaaPoista
  4. Kirlah: Nykyisin lapsilla on liikaa järjestettyä ohjelmaa, ja oman mielikuvituksen käyttö minimissä. Äitinä olen itsekkin syyllistynyt tähän ainaiseen ohjelman järjestämiseen. En kuitekaan usko olevani ihan sieltä pahimmasta päästä. Kysyin äidiltäni, että oliko minulla lapsena usein tylsää. En kuulemma tylsyydestä hänelle valittanut. Luin paljon, joten kirjastosta löytyi aina ratkaisu pulmaan, jos tekemisestä oli puute. En urheillut, mutta kävin eri kerhoissa ja laskettelin. Vasta vähän vanhempana alkoi pieni kirkonkylä tuntua tylsältä. Olen edelleen sitä mieltä, että aina löytyy jotain tekemistä, jos vain haluaa tehdä. Nytkin kirjahyllyssä odottaa lukemista monta monituista kirjaa.

    Heljä: Meillä tylsyys hiippaili taloon tällä viikolla. Ajattelin pitää molemmille puhuttelun, sillä en tosiaakaan aio kuunnella valitusta seuraavat neljä viikoa. Sanoinkin vanhemmalle, että vaikka hän menisi paratiisiin, niin sielläkin olisi tylsää. Harvalla meillä on 24/7 hauskaa.

    VastaaPoista
  5. Sinun kirjoituksestasi tuli mieleen eräs pitkä junamatka Helsingistä Joensuuhun aikana ennen Pendolinoja. Minä lueskelin kirjaa, kuuntelin musiikkia, katselin ikkunasta vaihtelevia maisemia. Kahden penkin päässä edessäni istui pariskunta ja heistä käytävän toisella puolen heidän noin 13-vuotias tyttärensä. Tyttö pyöri penkillä kuin väkkärä, huokaili syvään ja tuijotti syyllistävästi vanhempiaan. Vanhemmat lukivat tyynen rauhallisina päivän lehtiä. Huokaukset ja silmänmuljautukset käytävän toiselta puolen jatkuivat kiihtyvään tahtiin. Lopulta isä laski lehden kulmaa ja kysyi: "Mikä sulla on hätänä?" Kysymykseen tuli vastaus murkkuikäisen elämisen tuskaa täynnä: "Mulla on ihan SAIRAAN TYLSÄÄ!" Isä hymyili ja sanoi: "Voi sua raukkaa" ja palasi lehtensä pariin.

    VastaaPoista
  6. Meillä ei kuulu tuo sana, sen sijaan kuuluu välistä neljästä suusta: "Ei ole mitään tekemistä". Senkin saa aika pian loppumaan, kun sanoo, että: "No, haluatko pestä vessan vai tyhjentää tiskikoneen? Tai on minulla kasa muutakin mukavaa puuhaa tarjolla".

    VastaaPoista
  7. Tuo on kyllä hyvä konsti tuo töiden tarjoaminen, meilläkään ei kukaan uskalla tylsyyttä valitella kun heti lykkään roskapussia tai jotain muuta aktivitettia tarjolle :D

    Meillä esikoinen oli muuten srk:lla kesätöissä, 4t/pvä 3 vkon ajan ja nyt on vähän bensarahaakin, tällaiset kesätyöpaikat olis kullanarvoisia tuon ikäisille!

    VastaaPoista
  8. Mine: Voi, kyllä täälläkin löytyisi pestäviä vessoja. Juniori on ottanut opikseen, koska tietää minun tekevän tälläisiä äideille tyypillisiä tyhmiä ehdotuksia. Nyt hän sanookin: Minulla on tylsää. Keksisitkö minulle sellaista tekemistä, mistä minä tykkään! Vessanpesu ei taida kuulua tykättävien asioiden listalle.

    Olen oppinut lukemaan poikien tylsyyttä. Kun vanhempi on tarpeeksi tylsistynyt, ehdotan ruohonleikkuuta. Se ylleensä onnistuu, mutta vain jos tylsyys on saavuttanut huippunsa. Juniori on aika siisti perusluoneteeltaan, joten saattaa täysin kyllästyneenä järjestää vaikka murokaapin tai pistää DVDt uudestaan järestykseen. Voi, kun se päivä vielä koittaisi,että tekisivät nämä työt ihan käskemättä!

    Eija

    VastaaPoista
  9. Eija: Ei meiltäkään työt lopu, mutta jotenkin nämä kotityöt eivät kiinnosta.
    Kesätyö, vaikka vain pari tuntia päivässä, olisi hyvä juttu. Täällä pitää olla 16v, joten jospas ensi kesänä tärppäisi.
    Loma meni, eikä teidän rakennukselle ehditty. Ensi kesänä sitten...

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!