tiistai 21. kesäkuuta 2011

Takapihan taistelutanner

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun on syvässä, rauhallisessa unessa ja yhtäkkiä herää säpsähtäen. Unenpöpperöisenä pitää miettiä hetki oliko se kolaus, pamaus tai mourunta, uneen liittyvää vai ihan oikeasti ympärillä tapahtuvaa.

Tänä aamuna palasin unten mailta todellisuuteen kertarysäyksellä. Ulkona tapeltiin. Siellä mouruttiin, sähistiin ja suhistiin. Ei tarvinnut miettiä oliko tämä osa unta, sillä unissani harvoin kukaan sihisee tai suhisee. Takapihalta nuo äänet tulivat, ja syyllisetkin arvasin etukäteen. Sihisevästä kyykäärmeestä ei Irlannissa voi olla kyse, sillä nuo epämiellyttävät matelijat Pyhä Patrick karkoitti  jo kauan sitten. Ei, meidän katti se siellä puolusti reviiriään, ja ilkeä mustavalkoinen kolli oli se vihollinen. Ilmiselvä sotatila.

Ei auttanut kuin jättä juuri hyvään vaiheeseen päässyt uni, íhanan lämmin sänky ja lähteä hiljentämään mouruavat kissat. Toivottavasti Nukkumatti muistaa mihin kohtaan jäätiin, ja pääsen jatkamaan uneni loppuun tänä yönä.

Haukotellen avasin takaoven, ja näin tutut tappelukaverit. Meidän kissa se istui ihan oikeasti ikkunalaudalla, eikä kutonut pientä sukkaa. Se sähisi ja sylki karvat pystyssä. Nappasin kiukkuisen kissani kainalooni ja julistin välirauhan. Mustavalkoiselle kollille tein tiettäväksi, että ei ole tervetullut, ja kehotin pysymään kaukana meidän talosta.

Kiukkuiselle kissalle laitoin aamupalaa lautaselle, ja siinä samalla pidin pienen puhuttelun: tässä korttelissa on ei  möykätä, kun asukkaat nukkuvat. Ruoka teki tehtävänsä ja kissa rauhoittui. Pian se paineli yläkertaan häntä pystyssä ja etsi itselleen mukavan nukkumapaikan luultavasti jostakin vaatekaapista. Nyt häntä ei saa häiritä, nukuttaa...

Minä katsoin kelloa ja totesin, että turha tässä on enää matkustaa Nukkumatin maille. Suihkuun ja töihin...näinkin voi päivä joskus alkaa!


Vaihtelu virkistää: pianon päälläkin voi nukkua.


9 kommenttia:

  1. Kyllä tuonnäköistä isäntää pelkäisi kuka/mikä tahansa! Miksei sitten se naapurin katti?

    VastaaPoista
  2. Tuntuu etta kisu oli oikein tyytyvainen kun menit valirauhan solmimaan ja herralle aamiaista antamaan ;)

    VastaaPoista
  3. Eikö ole kuitenkin hyvä, että teillä on kisuliini, joka ajaa kaikki häiritsijät pois :)

    VastaaPoista
  4. Ihana väritys kisulla.☺

    t. Irmastiina

    VastaaPoista
  5. Helena: Sorry nyt vaan, mutta tämä meidän kisu on kylläkin emäntä. Tänään taas se mustavalkoinen kissa oli takapihalla. Tekee selvästi kiusaa meidän kissalle.

    Karoliina: Ruoka maistuu aina, vaikka aika pieni tämä meidän kissamme onkin.

    Kirlah: Kissa on kovin rakas. Pitää todellakin kaikki tunkeilijat pois pihalta ja tuo välillä hiiriä ja lintuja minulle "ihailtavaksi".

    Irmastiina: Tosiaan, aika erikoisen värinen tämä kissamme on. Sopii hyvin ruskean pianon päälle nukkumaan.

    VastaaPoista
  6. Ihana pieni yön raivotar :) Kyllähän sitä tunkeutujoille pitää vähän sähistä - mäkin sähisisin! ;)

    Kissat pitää kyllä uskomatonta meteliä kun oikein vauhtiin pääsevät mouruamisessa. Dublinissa heräsin usein yöllä kuuntelemaan katukissojen kiljuntaa; pitivät niin karmeaa ääntä että välillä luulin että jossain pahoinpidellään pikkulasta. Inhottavaa yön pimeässä sellaiset äänet ... :/

    Rapsutuksia kisulle ja terkut loppu poppoolle :)

    VastaaPoista
  7. Hyvä kissa teillä kun pitää tuntemattomat kollit loitolla! Häntä vain pystyyn :-D

    VastaaPoista
  8. MaaMaa: Kissat ovat uskomattoman äänekkäitä ja kiukkuisia. Ihan ihmetyttää, kun meidän katti on muuten niin suloinen.

    Riitta: Häntä pystyyn ja nukkumaan, eikä häntä saa sitten häiritä!

    Hannele: Samoin sinulle!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!