keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Voimaton viikko

Ulkona tulee taas sellaisella volyymillä, että roskapöntötkin saavat kyytiä. Aurinko näyttää pyöreän naamansa pariksi sekunniksi, ja sitten taas sataa muutama pisara vettä. Vaihtelevaista on Irlannin aluillaan oleva kesä. 

Tämän huushollin keittäjä-siivooja-taksikuski-puutarhuri-yleismies Jantunen potee keuhkoputkentulehdusta. Penisiliinikuuri on aloitettu maanantaina, joten toivoa on että loppu viikkon mennessä olen taas oma itseni. Voimat ovat vähissä, mutta eiköhän tämä tästä.

Villakoirat virnistelevät, pyykkikori pullistelee ja rikkaruohot ovat hyökänneet kukkapenkkeihini. Täällä kaikki kasvit kasvavat nopeasti, valitettavasti myös rikkaruohot. Etupihan ruohon pojista vanhempi leikkasi tänään, ilman sen suurempia murinoita. Se kertonee jotakin ruohon pituudesta. Juniori puolestaan on pitänyt keittiön siistinä. Enemmänkin olisivat voineet äiti-parkaansa auttaa. Heitä eivät näytä villakoirat kiusaavan, eikä täysi pyykkikori saa syttymään pitää-pestä-pyykit lamppua. Mies naapurisaarelta on ollut hengessä mukana: puhelimen välityksellä. Say no more!

Ilmeisesti jonkinlaista parantumista on tapahtumassa, sillä minulla on aivan outoja mielihaluja. Ei todellakaan mitään ruokaan liittyviä. Kaikki ruoka nimittäin maistuu mauttomalta pahvilta.  Onko normaalia, että  haluan imuroida, kitkeä rikkaruohoja, pestä ikkunat, lattiat ja uunin? Tahdon myös pestä monta koneellista likaisia vaatteita ja ripustaa pyykit ulos tuulen kuivatettaviksi ja sitten pääsen niitä innolla silittämään. Pitkä kierros ruokakaupassa houkuttelee myös. Ja entäs sitten vaatekaappien raivaus?

Kun seuraavan kerran (luultavasti jo ensi viikolla) marisen tylsistä kotitöistä, niin muistutattehan minua tästä postauksesta!

7 kommenttia:

  1. Piti juuri sanomankin, että kyllä tuo innostus ja mielihalu on ohimenevää, älä pelästy, että pysyväksi jäisi..:)

    VastaaPoista
  2. Jos se on kevätinnostusta, kevätsiivouksiahan yleensä tehdään :) Tosin en minä... :DD
    Minulla taasen on sitkeässä flunssa, jo kohta viikko tässä kärsitty ja osaa kyllä tuntua hölmöltä olla flunssassa kun ulkona on helposti +25 astetta ja lämpöä piisaa! Ja minä vain turistan kasan papereita ympärilleni ja pidän villasukkia jaloissa.. oi aikoja. :)

    VastaaPoista
  3. Ei tuo oikein normaalilta kuulosta, mutta uskon sen menevän pian ohi. On minulla kyllä sellaisiakin ystäviä, jotka tykkäävät tiskata ja siivota, mutta vähän ihmettelen...

    Mukavaa loppuviikkoa ja pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  4. Oletpa saanut vakavia oireita. Jospa ne menevät ohi sitä mukaa kun paranet keuhkoputkentulehduksesta. Reilu viikko sitten jouduin tekemään kaikki luettelosi työt. Oli pakko, että pääsin lähtemään Suomeen. Oli rankka urakka niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Nyt en millään viitsisi purkaa matkalaukkuja. Olkoot valmiina syksyn muuttomatkaa varten.

    VastaaPoista
  5. Irmastiina: Sitä minäkin pelkään, että väliaikaista kaikki on vaan. Olin tänään töissä 4 h, kun sain pojat haettua kouluistaan ja tein ruoat, en jaksanut mitään muuta.
    Jospas huomenna saisin edes nuo villakoirat imuriin!

    Elisa: Toivottavasti toteutan uunipesut sun muut, kunhan tästä pääsen vauhtiin. Sinullekkin paranemisia sinne. Ei ole kiva sairastaa, kun ulkona on noin lämmin.

    Helena: Lääkärille en kyllä mene näistä oireista juttelmaan. Tulee liian kalliiksi!
    Nämä siivousta rakastavat kyllä ovat ihan laji sinäänsä. Tykkään, että paikat on kunnossa, mutta en todellakaan rakasta siivoamista.

    Simpukka: Olipa teillä taas urakka. Minulla on sellainen ihme tapa, että laukut pitää purkaa heti. En muuten osaa kotiutua. Sinulla ei ole töihin kiire, joten mitäpä noita purkamaan. Ehtiihän sitä sitten taas Ranskassa!!!

    VastaaPoista
  6. Ihan pakko kertoa, että paranin toistuvista flunssista ja poskiontelo-, korva-, kurkkutulehduksita, kun otin ruoka-allergiatestin apteekissa (chemist). Paljastuin laktoosi- ja gluteeni-allergikoksi. Sen jälkeen kun jätin k.o. aineet ruokavaliosta, olen voinut todella hyvin. Paino on pudonnut ja olo keventynyt.Pöhöttynyt ja kivulias olo aterian jälkeen on hävinnyt. En olisi ikinä uskonut!

    Sen sijaan SIIVOUSINTO kuulostaa vakavalta oireelta. Olen pikku hiljaa jättänyt kaiken turhan - silityksen, pölyjen pyyhkimisen, leipomisen, uunin pesun. Jos sellaisesta nauttii, niin miksei. Minä en.Mieluummin teen pihatöitä, luen tai kirjoitan. Kaikki lapset ovat hoitaneet omat pyykkinsä 13-vuotiaasta, heillä on oma pyykkikorinsa kullakin.Se on mahdollista! Kokopäivätyötä tekevän äidin ei tarvitse olla mikään perheen yleiskone. Tätä en tietenkään kerro irlantilaisille, muuten olisin heti Huono Äiti : )
    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  7. Tuollainen tuhehduskierre vie kyllä voimat ja rahat tässä maassa. Hyvä, että löytyi selitys, miksi olit aina sairas.
    Minulla on ollut tänään ensimmäinen hyvä päivä. Kyllä se lujille otti!

    Meidän pojat eivät kyllä ole yhtä omatoimisia. Jos olisin kokopäivätöissä, niin moni asia olisi toisin. Voisi kyllä olla nytkin...täällä lapset pääsevät todella helpolla, ja äidit tekevät kaiken. Saat vielä syytteen lapsityövoimasta, jos kerrot paikallisille pyykkien pesusta.
    Nuorempi meillä auttaa siivouksessa, mutta tuo murkku on kyllä patalaiska.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!