maanantai 14. maaliskuuta 2011

Luonnonvoimat

Luonto on taas puhunut ja näyttänyt koko maapallolle, kuka täällä lopulta määrää.
Naapuri totesi, että jos suuri aalto olisi pyykäissyt Irlannin yli, olisi koko saari hävinnyt maailman kartalta ja me siinä mukana. Lohduttomalta näyttää Japanin tilanne, ja nyt vielä ydinvoimalatkin yskivät.

Tiedonvälitys on nykyisin niin nopeaa, että hetkessä koko maailma tietää luonnonmullistuksista, sodista ja onnettomuuksista. Tieto lisää tuskaa, ainakin uutisten ajaksi... Ja mitä tekee pieni ihminen toisella puolella maapalloa? Katsoo uutisia, voivottelee tilannetta ja pistää ehkä lantin keräyslippaaseen. Vähitellen uudet uutiset puskevat päälle, ja vanhat unohtuvat ja elämä jatkuu...

Luonnonmullistukset katoavat, kun pistää television, netin tai lehden kiinni. Me jatkamme siitä mihin jäimme. Sitä samaa arkea, joka on välillä niin tappavan tylsää. Tämä pieni ihminen, aamulla puuroa keittäessään ja lapsia sängystä ylös komentaessaan mietiskeli, että mitä jos juuri nyt tulisi aalto ja tuhoaisi kaiken...Arvatkaapas mitä? Yhtäkkiä puuron keittäminen ei tuntununtkaan niin tylsältä, eikä edessä oleva maanantai masentavan matelevalta.  Asiat, kun voisivat olla, paljon huonomminkin.

 
 
 
 

18 kommenttia:

  1. Yaelian: Kiitos. Kävin just pari minuuttia sitten sinun blogissasi! Aika sattuma.

    VastaaPoista
  2. Mietin myös että mitäs sitten tehtäisiin jos aalto pyyhkäisisi Hollannin ylitse...kun jo muutenkin suurin osa maasta on merenpinnan alapuolella, huhhuh.

    VastaaPoista
  3. Miten totta kirjoitatkaan.. olkaamme onnellisia arjen askareista...

    VastaaPoista
  4. Sitäpä minäkin mietin, että sellaiset pienet ja tylsät asiat saavatkin hetkessä ihan toisenlaisen sävyn, kun uutisista näkee millaisissa olosuhteissa toiset joutuvat elämään. Eipä sillä, Turkkiin kuulemma odotetaan suurta jysäystä myös lähitulevaisuudessa, ennustettu ajankohta meni jo muutamalla vuodella ohitse, mutta olen melko varma että jos täällä asun pidempään, niin tulen kokemaan isomman maanjäristyksen - ensimmäistä kertaa elämässäni. Pelottaako? Jepulis. Mutta jos sitä jatkuvasti ajattelisin ja hermoilisin, niin luultavasti menettäisin järkeni. Que sera, sera.

    VastaaPoista
  5. Mulla tuli perjantaina sellainen olo, kun aamulla aukaisin koneen ja katsoin uutiset, etta nyt ihan kohta on laitettava kone kiinni, muuten sekoan. Ihan jarkyttavan paha olo. Tuntuu, etta joka paiva toinen toistaan kauheampia uutisia lahempaa ja kauempaa, ja tulee ajatelleeksi, etta missa pain maailmaa on hyva? Missa pain ei olisi muuta kuin sita tappavaa tylsyytta?

    Kaikki voi muuttua hetkessa. Joskus koko maan ja kansan mittakaavassa, joskus vain henkilokohtaisessa elamassa. Pitaisi muistaa nauttia naista arkisista perushetkista, koska mikaan ei ole kauheampi tunne kuin epatoivo, ahdistus ja pelko. Tylsyys ei ihan oikeasti ole sielta kauheimmasta paasta.

    Kaksi kuukautta sitten tuli itse koettua, kun taysin pimeassa talossa koitat kannykasta tuleva hohde ainoana valona nukuttaa pelosta tarisevia lapsia, samalla kuunnellen konekivaarin tykitysta ulkopuolelta ainoana turvana puukeppi ja muuta katta pidempaa. Ikkunasta kun katsoi suuntaan mihin tahansa nakyi vain palavia rakennuksia.

    Meidan koettelemukset oli kuitenkin pienta Japanin tilanteeseen verrattuna. Ihminen luulee olevansa kaikkivoipa, mutta luonto oikeasti on.

    VastaaPoista
  6. Riitta: Ei teilläkään taitaisi olla toivoa. Noita aaltoja vastaan ei pärjää kukaan eikä mikään. So sad!

    Irmastiina: Arki on sittekin sitä parasta. Jos se otetaan pois, ei jäljellä jää juuri mitään.

    Elisa: Tuosta peläämisestä tuli mieleen, että silloin kun vielä asuin Lontoossa oli IRAkin voimissaan ja räjäyteli milloin missäkin. En pelännyt, koska juuri niin kuin sanoit, silloin menettäisi järkensä.
    Juuri nyt arki tuntuu todella hyvältä!

    Eryah: Nuo kokemuksesi pari kuukautta sitten, eivät varmasti ihan helposti unohdu. Tylsyyden ja arjen "ihanuuden" tajuaa vasta sitten, kun sen on menettämässä tai jo menettänyt.

    Minäkin olen vasta parin viime vuoden aikana oppinut nauttimaan pienistä jokapäiväisistä asioista. Kuten sanoit, koskaan ei tiedä milloin tuttu ja turvallinen romahtaa.

    Ihminen ei todellakaan pysyt hallitsemaan ja määräämään kaikkea, vaikka niin ehkä virheelisesti luuleekin.

    VastaaPoista
  7. Näinhän se on, tuntuu tosi surulliselta, että nyt on niin paljon ollut näitä luonnonmullistuksia, millon missäkin päin maapalloa. Elämä se jatkaa kuitenkin kulkuaan, niinhän se menee, pitäs vaan yrittää olla onnellinen eikä valittaa aina joka asiasta, se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Ihminen on sellainen.

    Joko teillä kukkii narsissit noi kauniisti.?
    Ihania.Meillä on lunta viel metritolkulla.Huoh..

    VastaaPoista
  8. Japanin tilanteesta uutisointi tosiaan tekee pahaa, mutta minä en voi olla sitä seuraamatta. Ei voi muuta kuin toivoa parasta ja niin teenkin, vaikka pahaltahan tuo tilanen näyttää jatkuessaan ja jatkuessaan.

    VastaaPoista
  9. Japanin uutisia kuunnellessa tulee todellakin paha olo. Joka päivä kuulee yhä kammottavampia uutisia Japanista. Sanattomaksi siinä jää.
    Mutta sitten sitä ajattelee niin kuin sinä, aamupuuron keittäminen ei olekaan niin tylsää. Kyllä tämä arkinen aherrus on sittenkin hyvä asia.

    VastaaPoista
  10. Tuija: Yritän olla aina valittamatta, mutta valitan sittenkin.
    Meillä narsissit kukkivat ja muutenkin puutarhat ovat heränneet talviuniltaan. Työmatkalla teinreunat ovat ihanan keltaiset. En valitettavasti voi ottaa kuvaa, kun pitää keskittyä ajamiseen!

    Elegia: En tiedä milloin siellä asiat paranevat. Aina vain huonoja uutisia.

    Sira: Japanin tapahtumat taas muistuttivat, että elämä on tässä ja nyt. Eli aamulla taas puuronkeittoon!

    VastaaPoista
  11. Jotkuthan sanovat, että arki olis harmaata. Voi olla, mutta minä sanon, että siinä on tuhansia sävyjä! Luonnon edessä ihminen on pieni, vaikka kuinka luulee tekniikan avulla sen voittaneensa.

    Ihania kukkivia narsisseja teillä!

    VastaaPoista
  12. Keltainen on toivon väri, muistaakseni.
    Nappasin eilen kaupassa käydessä pari ruukkunarsissia mukaani, ilahduttavat kaiken maailmalta tulevan huonon tiedon masentamaa.
    Kyllä ihminen jää sanattomaksi luonnonmullistusten kohdatessa suuria ihmismääriä.

    VastaaPoista
  13. Helena: Meilummin tasaista arkea,kuin hirveitä mullistuksia (henkisiä tai fyysisiä).
    Narsisseja on juuri nyt joka paikassa.

    Rosina: Narsisseilla on piristävä vaikutus. Olisikohan se tuo iloinen väri?

    VastaaPoista
  14. Me olemme täällä Suomessa kuin Herran kukkarossa, emme sitä vain aina muista emmekä ymmärrä. Juuri syksyllä saksalainen vieraani maailmantilannetta pohtiessamme sanoi tulevansa sitten tänne meille, kun maailmalla alkaa jytistä! Hän siis meidän elämäämme katsoessaan tuli siihen tulokseen, että täällä ei voi mitään pahaa tapahtua.
    Iloitkaamme siis niin kauan kuin voidaan. Ja olitpa laittanut lempikukkiani kuviin. Voi ihanuus!

    VastaaPoista
  15. Kirlah: Suomessa on turvallista ja maalla varsinkin. Tuntuu, ihan oikeasti, että siellä ei voi tapahtua mitään pahaa.
    Meillä on nykyisin keltaista!!!

    VastaaPoista
  16. Viimeisten parin viikon aikana vasta nyt olen pysähtynyt/ehitinyt/keskittynyt näitä muiden blogeja lukemaan, uutisten sijaan. Ja tämä teksti sai kyyneleet silmiin. Luonto näytti voimansa, eikä siinä paljon mutistu. Hyvältä tuntuu kun huomaa miten ihmiset ympäri maailmaa ovat halukkaita auttamaan, edes sillä lantilla.

    Kuten sanoit, nautitaan siitä tylsyydestä! :)

    VastaaPoista
  17. Uusi Aamu: Pahalta tuntuu, vaikka tilannetta seuraa täältä kaukaa. Onneksi sinulla ei ole hätää.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!