lauantai 5. kesäkuuta 2010

Maahisia-onko niitä?



Oletko koskaan törmännyt ihan oikeaan Leprecahuneen (suom. maahiseen)?

Luulen, että et, sillä nämä pikku-ukot välttelevät ihmisiä. Täällä Irlannissa näitä vilisee vähän siellä sun täällä. Tiedä mitä noista oikein ajattelisi. Iloisia juopottelevia suutareita, huijareita, kiusantekijöitä, iloisia velikultia, joita on vaikea saada kiinni. Rahaa ja arteita niillä on vaikka kuinka paljon, jossain tuolla sateenkaaren alla. Sinne kätkölle, kun vain löytäisi...

Jos onnistut saamaa Leprecahunsin kiinni, niin turha toivoa että pääset käsiksi kultarahoihin. Leprecahunit nimittäin huijaavat aina. Mukanaan niillä on kaksi kultarahaa. Ovelat ketut, sanon minä. Näin ne toimivat: ottavat nahkakukkarostaan toisen kultarahan, jota tietysti luulet aidoksi. Rahansaaja päästää Leprecahun vapaaksi. Ukko vilistää pois paikalta, ja samalla kultaraha muuttuu kädessäsi tuhkaksi tai kuihtuneeksi lehdeksi. Ei niihin voi luottaa!



Nämä pikku-riiviöt tunnistaa hullunkurisista vaatteista, jotka vaihtelevat hieman riippuen siitä missä päin Irlantia liikut. Haluan erityisesti varoittaa teitä Leprecahunien serkuista Cluricauneista. Nämä nokkelat varkaat erottaa Leprecahuinsta siitä, että nillä on vaaleanpunainen täplä nenässä ja välttelevät työtä kuin ruttoa ja varastavat minkä ehtivät.

Hyvinvarustetut viinikellarit ovat niiden suosikkikohteita. Juovat talonväen nukkuessa kellarin tyhjiksi, ja sitten nämä ilkimykset valjastavat maatalojen eläimiä ja ajelevat niillä peltoja pitkin keskellä yötä.Ympäripäissään. Aamuksi aina selviävät, kuin ihmeen kaupalla. Pahatkielet väittävät, että Cluricaunsit ovatkin öisin juopottelevia Leprecahuneja, eivätkä mitään serkkuja. En tiedä, mutta yritän näistä Irlannin maahisista pysyä erossa ja kehotan teitäkin.

Nyt minulle valkeni miksi meiltä häviää tavaroita. Cluricaunsit ne käyvät täällä varkaissa. Onneksi viinikellaria ei ole, ja kissaa ne vissiin pelkäävä!




Mielenkiintoinen artikkeli maahisista löytyy täältä

Dublinissa on myös avattu upouusi Leprecahun-museo. Seuraavan kerran Dublinissa käydessäni menen kyllä sinne, ottamaan selvää näistä vintiöistä.

10 kommenttia:

  1. Noita oli myös Bostonissa ;) Jännä veijari!

    VastaaPoista
  2. Johan on veijareita sillä suunnalla. Irlantilaisia uudisasukkaita muutti tännekin 1800-luvulla, toivatkohan noita tullessaan.. ihmettelen vaan kun meiltäkin häviää tavaroita aika merkillisesti.

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus. Täällä yksi noista vintiöistä oli piilottanut lukulasini lelulaatikkoon - koska Miriam kielsi tehneensä kuka muu se olisi voinut olla ;o)))

    VastaaPoista
  4. kyllä joitain tonttuja puutarhassamme juoksee :)

    VastaaPoista
  5. Ihan kuin joku noista veitikoista olisi joskus käynyt luonani;D

    VastaaPoista
  6. Kenza: Siellähän niitä irlantilaisia on enemmänkin. Ovat varmasti matkustaneet jonkun matkalaukussa salamatkustajina.

    Sirokko: Eihän sitä tiedä, vaikka teiltäkin muutama maahianinen löytyisi.

    Heljä: No, varmasti oli. Joivatko viinipullotkin tyhjiksi?

    Hannele: Ai ovatko ne ilkimykset ehtineet sinnekkin.

    Yaelian: Kannattaa pistää ikkunat ja ovet tiukasti lukkoon aina illalla. Näitä varkaita on joka puolella.

    VastaaPoista
  7. Voisiko noitten veijareitten kanssa tehda yhteistyösopimusta.Nahtavasti ei.
    Olipa ihana postaus.

    VastaaPoista
  8. Sateenkaari: Ei näihin ilkimyksiin voi luottaa. Lupaavat vaikka mitä, mutta toimivat toisin.

    VastaaPoista
  9. Meillä on Lapissa omia maahisia, jotka kaipaavat apua, harvoin ne tekevät kiusaa, mitä nyt joskus ottavat vaihdokkaita. Mutta ilman lupaa ei niiden polulla passaa telttailla tai rakentaa taloa.
    Nytpä tiedän, minne menen seuraavan kerran Dublinissa, kiitos vinkistä! Ja rauhaa teikäläisten maahisten kanssa.

    VastaaPoista
  10. Helena: Ovatkohan teidän maahiset meidän maahisten sukulaisia?
    Yritän pitää meidän maahiset hyvällä tuulella, että lopettaisivat ainaisen varastelun. Parittomat sukat näyttävät olevan niiden suosikkeja.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!