keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Nyt saisi sushia


Kaupungille on avattu Sushi-baari. Olen täysi juntti näissä sushiasioissa. Tiedän, että muotiruokaahan se on nykyisin, mutta enpä ole maistanut. Tilaisuuksia on kyllä ollut, ja ehkä juuri sen takia, en vieläkään ole halunnut tehdä tuttavuuttaa tuon herkun kanssa.

Odottaessani esikoistamme olin töissä japanilaisella matkanjärjestäjällä Lontoossa. Henkilökunnasta lähes puolet oli japanilaisia, ja pääsinkin tutustumaan japanilaisen keittiön tuoksuihin harva se päivä. Olisin saanut syödä sushia, ja vielä todella edullisesti, vaikka joka ikinen päivä, sillä japanilainen ravintola toimitti työpaikalle tilauksesta lounasruokaa.

Voin yleensä ottaen ihan hyvin raskausaikana, mutta tuo japanilaisen ruoan tuoksu tökki ja pahasti. Raskaus (niinhän ne aina) loppui aikoinaan, mutta japanilaiseen ravintolaan tai sushi-baariin en ole jalallani astunut.

Japanilaisten ryhmien Euroopan majoituksia järjestäesäni huomasi, että en ymmärrä tehokkaasta lomailusta yhtään mitään. Japanissahan vuosilomat ovat lyhyet, joten  Euroopan kiertomatkankin voi tehdä viidessä päivässä esim näin

1. päivä Lontoossa
2. päivä Dublinissa
3. päivä Pariisissa
4. päivä Madridissa
5. päivä Lissabonissa ja sitten takaisin levänneenä, tuhansia valokuvia rikkaampana, Tokion hälinään ja hulinaan. Nuo kaupungista toiseen siirtymiset yleensä lennettiin. Pohjoismaiden kerroskin oli ohjelmassa, ja se oli suorastaan rentouttava. Tukholmasta nimittäin seilattiin lautalla Helsinkiin. Mitä ajantuhlausta!

Niin tarkasti oli aikataulut esim Lontoossa suunniteltu, että matkustajille tarjottiin bussissa japanilainen lounas. Näin aikaa ei tuhraantunut ravintolassa syömiseen.Ostospaikatkin oli tarkasti suunniteltu. Kiertomatkat olivat niin minuutilleen suunniteltuja, että niitä lukiessakin jo stressaantui.

Kun edellisten työpaikkojen hotellit olivat niitä Bayswaterin turistiluukkuja, niin nyt pääsinkin sitten tutustumaan Lontoon parhaimpiin hotelleihin. Meille sateli kutsuja eri hotelleista lähes joka viikko. Ensin tehtiin ne pakolliset (olen nähty varmasti tuhat hotellihuonetta) "huoneissakäymiset" ja sitten tarjottiin illallinen. Työpäivät venyivät usien todella pitkiksi, sillä kaikki tämä tapahtui työpäivän jälkeen. No, silloin ei ollut lapsia, joten ei ollut kiire minnekkään, ja kyllä ne Hilttonien herkut ihan hyviltä maistuivat.

Lyhyt "pistäytymiseni" japanilaisessa firmassa oli mielenkiintoinen kokemus. Ei tarvinnut arvailla, kuka on pomo. Se meille rivityöntekeijöille tuli heti selväksi. Isot herrat eivät edes huomenta sanoneet. Työpäivien pituudesta siellä suorastaan kilpailtiin, ja kolleegat nuokkuivat työpöytiensä ääressä myöhään yöhön. Tuliko sitten tehtyä mitään hyödyllistä kahdelta aamuyöstä? Ei eikä. Ihmettelin kerran ääneen aina yhtä siistiä keittiötä ja työkaverini valisti minua, että japanissa lapset siivosivat aina luokkansa ja muutenkin koulua. Ilmeisesti opit olivat menneet perille. Siellä keittiössä olisi voinyt syödä vaikka lattialta.

Ja kun se pomoista pyhin tuli Japanista toimistossamme käymää, piti meidän kaikkien nousta seisomaan, ja tehdä sellainen kumarruksentapainen. Näin osoitimme kunnioitusta herraa kohtaan. Meillä ei-japanilaisilla oli naurussa pitelemistä, kun pokkasimme pomoa.

Noistakin pokkaamisista ja syömättä jääneistä suheista on kulunut jo paljon aikaa, mutta japanilaisten kiertomatkat ovat varmasti aivan yhtä tehokkaasti aikataulutettuja nykyisinkin. Mitäpäs sitä lomalla lepäämään!

15 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista lukea kokemuksestasi japanilaisessa firmassa,Tuo pokkaaminen nauratti;ei varmaan ollut kauhean helppoa suomalaiselle;D
    Kyllä sun täytyy nyt vaan uskaltautua tutustumaan sushiin,on se niin hyvää! Täällä on ollut monta vuotta sushi buumi,ja paikkoja pilvin pimein.

    VastaaPoista
  2. Yaelian: Japanilaiset pokkasivat erittäin sulavasti ja me muut oltiin kuin seipään nielleitä.
    Kerään rohkeutta..

    VastaaPoista
  3. Näkee niitä japseja joskus Kölnin tuomiokirkkoakin kuvaamassa, sellainen kymmenen minuutin sessio ennen matkan jatkumista.

    VastaaPoista
  4. Niin kauan kuin jaksoin pitää puistomme niin kunnossa, että se oli täysin haravoitu ja kukkiva jo vappuna, törmäsin muutaman kerran japanialsiin turisteihin sitä kuvamaassa. He olivat bussila menossa 500 metrin päässä olevalle Alvar Aallon huvilalle ja en tiedä, kuka pysäytystä oli pyytänyt, mutta siinä kuvasivat.

    Tuo matkan tehokas kuvaus jo ahdisti meikäläistä. Ei mitään tuollaista minulle, kiitos!

    Sushi on herkullista!

    VastaaPoista
  5. Tulinpa taas jälleen kerran junalla Pietarista Suomeen ja samaan junaan, tosin eri vaunuun tuli ryhmä japanilaisia turisteja. Heille tuotiin myös oma lounas, jonka opas sitten jakoi junassa (isosta laatikosta jokaiselle oma pikkulounaslaatikko kuten esim. lentokoneessa). Tehokasta eikä kulttuurishokki ainakaan ruuan muodossa pääse yllättämään.

    Sushi maistuu minullekin!

    VastaaPoista
  6. :-O Min en ainaskaan muuta koskaan Japaniaan.... vaikka, varmasti he ihmettelevät meidän laiskuuttamme ja sitä, ettemme ota elämästä kaikkea irti. Tai jotain tuonnepäin.

    VastaaPoista
  7. Leena: Oppaat valittivat tuosta ainaisesta kuvaamisesta. Siihen meni hirveästi aikaa.
    Tuollaisen kierroksen jälkeen tarvitsisin kuukauden loman.

    Helena: Juuri tuollaisia laatikoita heille jaettiin bussissa. Eihän lomalla ole aikaa vatsatautia potea...

    VastaaPoista
  8. Natjale: Tuollaisella kietomatkalla seurataan matkanjohtajaa ja tehdään niin kuin sanotaan. Aivot ja omat ideat voi jättää kotiin. Ei minustakaan olisi Japaniin.

    VastaaPoista
  9. Sushia en ole minakaan koskaan syönyt,mutta monia muita Japanilaisia ruokia kylla,ja hyva ovat.
    Minulla on ollut ilo myös kuulla Japanista paljon lahisukulaisen siella asuttua vuosia.Mielenkiintoinen maa.

    VastaaPoista
  10. Sateenkaari: Täysin eri maailma ja vaikea kieli oppia.

    VastaaPoista
  11. Tuossa meidän kirkonkylässä pyörii silloin tällöin japanilaisturistilauma ja valokuvaa aina samaa kohtaa. Kun kuvat on otettu, tädit ja sedät hätistellään bussiin ja matka jatkuu. Joskus olen miettinyt, katseleeko niitä matkakuvia joskus joku ja mitä matkailijat osaavat mistäkin kuvasta kertoa.

    Muistaakseni Madridissa osuimme kerran sellaiseen kauppaan, joka oli japanilaisturisteille tarkoitettu. Matkamuistot ja designtavarat saman katon alta ja hintalapuissa ja kylteissä japaninkieliset tekstit. Näppärää, ei tarvitse pysähtyä kuin kerran ja tuliaiset on ostettu.

    VastaaPoista
  12. Minna: Ja kun viidessä päivässä kierretään Eurooppaa, niin luulisi olevan täysin sekaisin, että mistähän maasta kuvat on edes otettu.

    Noita japanilaisten kauppoja oli Lontoossa paljon. Myyjiksikin palkatiin japanintaitoisia. Tulee vaan mieleen, että onko mitään järkeä edes matkustaa. Netistä voi katsoa kuvia Euroopan nähtävyykisistä siinä sushia syödessä.

    Toisaalta jättävät paljon rahaa, joten antaa japanilaisten vain matkustaa omalla turvallisella tyylillään.

    VastaaPoista
  13. Meidan koko perhe pitaa sushista, syomme sita taalla viikottain ja joskus innostun tekemaankin niita.
    Kokkikerhooni kuuluu 1 japanilainen ja han on todella kiva ihminen.

    VastaaPoista
  14. Kirsi: Pitäisiköhän minunkin uskaltaa...

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!