maanantai 12. huhtikuuta 2010

Maanantain mietteitä ja lisää iloisia rakennuksia

Pääsiäisloman jälkeen on taas arki alkanut. Hyvä niin, viikonkin loma olisi hyvin riittänyt. Ainakin  minulle...
Meitä on vihdoinkin hemmoteltu auringonpaisteella ja teepaitakeleillä. Kyllä tätä onkin jo odotettu!
Takapihan narsissit vetelevät jo viimeisiään, mutta tilalle odottelen tulpaanien kukkaanpuhkeamista hetkellä millä hyvänsä.

Tänään uskon toisen pojista oppineen jotain erittäin hyödyllistä. En tarkoita nyt uutta ranskan kielioppikoukeroa, enkä matikan kaavaa. Kävi nimittäin niin, että turkkilaisessa parturissa (lieneekö kieliongelmilla ollut osuutta asiaan) tukanleikkaus meni täysin pieleen. Siitä sitten tuli kommentteja vähän sieltä sun täältä, eikä aamulla olisi mieli tehnyt edes kouluun. No, kouluun hän kuitenkin meni ja kesti nauramiset ja nimittelyt, osa varmasti vain harmitonta huulenheittoa. Vaan eipä se kuitenkaan kivalta tuntunut.

Yritin sanoa, että hiukset kasvavat, mutta hörökorville, isolle nenälle, väärille säärille jne ei voi mitään. Toiset saavat kuulla päivästä ja vuodesta toiseen ilkeitä kommentteja ulkonäöstään. Sunnuntain kuuntelin marinaa,  valitusta ja syyttelyäkin, kun olin vienyt hänet niin huonoon parturiin.  

Se mitä-tästä-opimme, tulikin sitten punatukkaiselta kaverilta, joka sai pojan viimeinkin ymmärtämään jotain tärkeää. Punaisesta tukastaan kaveri kertoi saavansa kuulla lähes joka päivä, kun taas hassusta leikkauksesta poikani kärsi vain päivän.

Iltapäivällä kävimme sitten toisessa parturissa parantelemassa leikkausta, ja nyt on valtakunnsssa kaikki taas hyvin. Enpä usko, että hän ihan heti unohtaa, miltä tuntuu olla toisten naurun kohde. Siperia opettaa, näissä ulkonäköasioissakin, eikä maailma sittenkään romahtanut kauheaan leikkaukseen ja toisen nauramiseen, vaikka viikonloppuna siltä välillä tuntuikin!

Kuvia napsin kaupungilta blogin piristykseksi







13 kommenttia:

  1. Tuli mielen samanlainen kokemus omasta lapsuudesta kun kampaajaa leikkasi hiukset ihan liian lyhyiksi juuri ennen koulun kevätjuhlaa:(
    Kauniita kuvia olet ottanut.Mukavaa viikonalkua!


    Nuheila

    VastaaPoista
  2. Learning by doing on oikein hyvä keino oppia tajuamaaan. Kyllä teillä on ihanan värisiä taloja, olispa meilläkin.

    VastaaPoista
  3. Nuhelia: Ja vielä ennen kevätjuhlaa... No, kuvista päätellen hiuksesi ovat kasvaneet ihan mukavasti sitten tuon leikkauksen!
    Valitettavasti täällä monilla partureilla on niin huono englanti, että pitää melkein vääntää rautalangasta malli. Jaksan aina ihmetellä, mikseivät he nää vaivaa opetella englantia kunnolla. Toisessa parturissa oli sitten puolalainen mies töissä, jonka sanavarasto oli suppea. Onneksi hän kuitenkin tajusi mistä "kenkä puristi".

    Hannele: Kaikki värittömät jätän suosiolla kuvaamatta!

    Allu: Laitanko maalia tulemaan... mites olisi pari purkkia pinkkiä, oranssia ja tumman sinistä...

    VastaaPoista
  4. Tulipa mieleen kun itse lapsuudessani toimin kampaajana. Leikkasin sisareni tukan niin, että toiselta puolen tukka ylsi korvan päälle, toiselta taas korvan yläpuolelle. Siinä sitten ulvoimme molemmat ja isä (kyläparturi) paranteli sitten tukan niin, että sillä voi näyttäytyä.

    VastaaPoista
  5. Sira: Meillä toinen leikkasi neljä vuotiaana sellaisen loven otsatukkaansa, että parturi joutui ajamaan kokopään kaljuksi. Onneksi poika itse ei kaljusta päästä kärsinyt. Äiti paremminkin. Raukka oli ihan vankilastakaranneen näköinen!

    VastaaPoista
  6. Ihanan piristäviä taloja!

    Pojallasi on fiksu kaveri. On noita huono hiuspäivä -kokemuksia täälläkin ollut, muistan myös, kun ei tehnyt mieli lähteä kouluun, kun tukka oli leikattu ihan kuin pojilla!

    VastaaPoista
  7. Siperia todellakin opettaa,ja hyvä tuo,mitä sanoi punatukkainen poika(mutta kun Irlannissa on niin paljon punatukkia,niin miten siitä kärsitään?)Onneksi hiukset kasvavat nopeasti!
    Kyllä nuo talot teilläpäin ovat sitten ihanan värikkäitä!

    VastaaPoista
  8. Helena: Toivottavasti tämä kaveri säilyy ja saaa muitakin viisaita ajatuksia pojan päähän!

    Yaelian: Niinhän sitä luulisi! Punatukkaisia on, ehkä pari-kolme kussakin luokassa. Saavat kyllä kuulla hiustensa väristä. Lapset/nuoret voivat olla tosi julmia!

    VastaaPoista
  9. Hyvä on häpeä ja pilkkakin kokea, tietää sitten itse olla viisaampi...suurempiakin murheita vielä elämä eteen tuo (sanoo lapsena isänsä parturoima superpolkkis).
    Äitini on punatukka ja rukoillut jokaisen lapsensa kohdalla ettei vaan syntyisi uusia pilkattavia, ei syntynyt, vasta lastenlapsista yksi poika sai sen riesakseen. Hyvin hänkin siitä selvisi aikuiseksi.
    Kumma tosiaan, että sielläkin pilkataan vaikka on niin yleistä. Lapset ottavat 'ilon' irti pienemmästäkin erilaisuudesta.

    VastaaPoista
  10. Sirokko: Kyllä elämä olisikin helppoa, jos vääränmallinen leikkaus on se suurin ongelma.
    Aina löytyy pilkattavaa: silmalasit, hörökorvat, kurrehampaat jne.

    VastaaPoista
  11. Tukan oikea malli on nuorelle tarkea juttu.Ymmarran taysin,etta poikasi sai pultin.
    Prturi on sellainen ammatti,missa pitaa osata kieli,muuten tulee juuri noita vipauksia.
    Taalla Antalyassa turistit kayvat paljon parturissa,ja ovat olleet kovasti tyytyvaisia tukanleikkuuseen.Viimeksi talla viikolla tuli hyvaa palautetta.
    İhanan variset talot.

    VastaaPoista
  12. Sateenkaari: Kaupungilla näin taas uuden turkkilaisen parturin. Yleensä olemme olleet leikkauksiin aina tyytyväisiä. Noita partureita alkaa olla jo liikaa. Ei taida riittää tarpeeksi asiakkaita. Olen huomannut, että heillä on kova kilpailu keskenään ja toista yritetään aina vähän mollata.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!