torstai 22. huhtikuuta 2010

Ja firman nimi oli?

Irlantilaiset asianajajat, kirjanpitäjät, vakuutusasiamiehet ja muutkin yritäjät rakastavat omia sukunimiään. Niin paljon, että kaikkien osakkaiden sukunimi pitää näkyä firman nimessä. Törmäsin arkkitehtitoimistoon nimeltään Kelly Barry O'Brien Whelan Architects. Jos asianajajaa tarvitsee, niin kannattaa soittaa O'Donnell Breen Walsh O'Donoghue Solicitors, ja tuntuvaa korvausta vastaan homma hoituu, kun/jos hoituu.
Kirjanpito-onglemat voi puolestaan uskoa Macnamara O'Riordan Murphy & partnereiden hoidettaviksi.

Voi respa-parkaa, joka päivän mittaan latelee nimet ja tervehdykset puhelimeen useita kertoja. Sanokaapas "Good morning / afternoon. Kelly Barry O'Brian Whelan Architects. How can I help you?", kymmenen kertaa ja niin, ettei kieli mene solmuun.

Hauskalta kuulostaa myös nämä Murphy & Son tai Ronan & Sons. Miksei kukaan koskaan laita firmansa nimeksi McCarthy & Daughter?




13 kommenttia:

  1. & daughter, se on todella oikeutettu kysymys

    VastaaPoista
  2. Heh, hyvä kysymys. Itse näin eilen ilmeisesti muuttoauton, joka oli sukunimi ja son (en muista sukunimeä enää, mutta se teksti jäi mieleeni sen "son" takia).

    Ja sitten on nämä jotkin kodinkoneputiikit mm. Robert Dyas. Nyt kun otit tämän asian esille, vasta tajusin. Sukunimeä tosiaan käyetään paljon firman nimessä.

    VastaaPoista
  3. Allu: Erittäin epätasa-arvoista.

    Elegia: Minulta menee joskus puhelimessa näiden firmojen nimet ihan ohi, kun joku nopeasti polottaa vahvalla murteella neljä sukunimeä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästäkin mielenkiintoisesta Irlanti-postauksesta!

    VastaaPoista
  5. Olisin myös kommentoinut tuota & daughter, mutta toiset ehtivät ensin!

    Helena

    VastaaPoista
  6. Kenza: Mitähän tapahtuu, jos parnereilla menee sukset ristiin, tai joku vaihtaa sukunimeä...

    Helena: Jos minulla olisi yritys ja jos minulla olisi tytär, niin sitten firman nimi olisi tietysti Vihreätniityt & tytär.

    VastaaPoista
  7. Mulla ei ole talla kertaa asiaan mitaan jarkevaa sanottavaa tai lisattavaa, muuta kuin etta hauska kirjoitus :)

    Ja todellakin, missa on kaikki tyttaret???

    VastaaPoista
  8. Eyrah: Ihmettelen. Irlantilaiset tyttäret eivät todellakaan ole mitään hiljaisia hissukukoita. Tuovat kyllä mielipiteensä julki ja äänekkäästi.

    VastaaPoista
  9. :D Mäkin olen naureskellut noille nimilitanijoille, mutta en ole ikinä ajatellut ettei tosiaan tyttäriä näy missään! Nyt pitää keksiä missä tyttäret on! :)

    VastaaPoista
  10. MaaMaa: Olet varmasti kanssani samaa mieltä, että irlantilaiset tytöt/naiset eivät todellakaan ole ujoja, hiljaisia tai nyhveröitä...

    VastaaPoista
  11. Hauska postaus! Kerro vaan koko totuus, niin mun miehen ei tarvitse muuttaa eläkepäiviksi kosteaan Irlantiin astmaansa kärsimään...Lumimies valittaa jo varmuudeksi etukäteen;-)

    Olen vähän huono kartoissa ja tekniikassa ja monessa muussakin...siis asutko liekllä Galwayta vai kokonaan toisella puolella?

    Lue Regina McBridenkirja Ennen sarastusta (The Nature of Water and Air). Mahtava ja mystinen tarina tarjen saarelta ja melkein kaikki tapahtuu Galwayssa.

    Eihän Irlanti ole tunnettu minän tasa-arvon maana. Kun me oltiin siellä muutama viikko, niin silloin vasta oli äänestys avioerosta vai oliko se abortista, en muista enää. Ja kuvittele, koska meidän luultiin silloin muuttavan maahan moneksi vuodeksi, meitä ohjeisttiin olemaan kertomatta tapamillemme ihmisille, että meillä on menossa 'eläköön se toinen ja viimeinen kierros.' Mutta missään en ole tavannut niin suomalaisista pitäviä ihmisiä kuin Irlannissa!

    VastaaPoista
  12. Hauska postaus!Mutta kyllä on patriarkaalista,kun tyttäriä ei lainkaan mainittu!
    Tuohon alempaan postaukseesi viitaten,toivottavasti miehellesi löytyy niitä projekteja,tsemppiä!

    VastaaPoista
  13. Leena: Kaukana Galwaysta asustan. Etelässä....
    Avioeron saa, mutta Katolinen kirkko ei eroa hyväksy. Kyllä täälläkin erotaan, mutta vähemmän kuin Suomessa. Mies joutuu erossa taloudellisesti todella tiukille, siis jos on lapsia. Abortti on edelleen kielletty, joten täältä lähdetään kaikessa hiljaisuudessa naapurisaarelle, jos tarvetta on.
    Kaikesta huolimatta, kuten varmasti noista aikaisemmista kommenteistani huomasit, irlantilaiset naiset ovat hyvin itsevarmoja ja määräävät missä kaappi seisoo.

    Yaelian: Jos minulla olisi tyttö, niin näyttäisin esimerkkiä.
    Kiitos, eiköhän tähänkin risukasaan taas auriko paista.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!