tiistai 13. huhtikuuta 2010

Irlantilainen aamiainen


En nyt kerro teille täyttävästä irlantilaisesta aamiaisesta, vaan Hanna Tuurin kirjasta, jonka rakas ystäväni minulle lähetti syntymäpäivälahjaksi (salmiakkipussin kera huom!). Kirjan nimi siis on Irlantilainen aamiainen - Kertomuksia vihreältä saarelta. Mukavaa luettavaa, ja allekirjoitan 99 % lukemastani. Hannan elämä Irlannissa toisaalta hyvin erillaista verrattuna omaan elämääni, asustaahan hän Mayon perukoilla, keskellä ei mitään. Kansan perusluonteen hän on kuitekin analysoinyt nappiin, ja se pätee asutaanpa sitten maalla tai kaupungin kyljessä. 

Mielestäni kirjan paras lause oli: "Irlannissa kaikki järjestyy-mutta vasta sitten kun on pakko". Mitäpä tuohon lisäämään! Hän kuvaa hyvin myös tällä vallitsevaa ihmeellistä järjestelmän puutetta: postinumerot puuttuvat samoin väestörekisteri, ja siitä syystä yksinkertaisestakin asiasta tulee monimutkainen. Äänestäminen on oma shownsa ja tienviitoituskin (joka on kyllä parantunut huomattavasti viimeisen kahdeksan vuoden aikana) on välillä todella sekavaa.

Olen itse tullut siihen tulokseen, että kun Jumala jakoi järjestelmällisyyttä ja loogista ajattelua irlantilaset olivat pubissa. Paikalle he sitten viimein saapuivat, myöhässä tietenkin. Mitäpä sinne kiirehtimään, ja koska kutsukin oli jäänyt kotiin, menivät ensin väärään paikkaan ja monen mutkan jälkeen saapuivat paikalle. Valitettavasti silloin suomalaiset ja saksalaiset olivat jo vieneet mukanaan kaiken järjestelmällisyyden sekä loogisen ajattelun. Olisivat edes vähän jättäneen irlantilaisille...

13 kommenttia:

  1. Hauska analyysi sinulta! Olen ollut pari kertaa irlantilaisten järjestämässä seminaarissa, joista toinen oli järjestetty juuri tuon sinun analyysisi mukaisesti! :)
    Taidan lukea kirjan ennen kuin seuraavan kerran lähden Irlantiin, toivottavasti pääsen ensi vuonna sinne.

    Helena

    VastaaPoista
  2. Helena: Olen itse aika järjestelmällinen ja kärsivällisyyttäni on vuosien varrella koeteltu...toisaalta on ollut paako oppia ottamaan "iisisti", muuten ei elämästä tule mitään. Pojista vanhempi on täysin "irlantilainen", mutta nuoremmassa on vielä toivoa. Mies on tässä vuosien varrella suomalaistunut sen verran, että hermostuu esim ihmisin, jotka lupaavat tulla tiettyyn aikaan ja sitten ilmestyvät tunnin myöhässä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut... Muuten kyllä looginen ajattelu välillä pätkii, mutta se taitaa olla miehille tyypillistä ja kansalaisuudesta riippumatonta.
    Toivottavasti matkasi toteutuu ensi vuonna.

    VastaaPoista
  3. Mukavasti kerroit kansan luonteesta. Kirja kiinnostaa. Pitääpä kesällä etsiä se luettavaksi, toivottavasti löytyy kirjastosta.
    Muuten onko irlantilainen aamiainen samanlainen kuin englantilainen? Täällähän se on useimmiten café au lait ja pala patonkia, joskus myös croissant.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista...Täytyypä katsoa löytyykö kirjastosta lukemista.

    VastaaPoista
  5. Enpä tiedä enempää teidän asioiden kulusta, mutta viime kesänä meille turisteille systeemi pyöri aika hienosti. Jotenkin samanlaista kuin Englannissa.
    Täällä Teksasissa asiat sujuvat melko joustavasti, mutta eihän mikään voi voittaa koto-Suomea! ;)
    Mutta jos vertaa meksikolaisiin niin voin kyllä lyödä vetoa että he voittavat irlantilaiset moninkertaisesti meksikolaisella ajantajullaan. :D Mutta juuri nämä erikoisuudet tekevät eri maapallon maista niin ihastuttavan persoonallisia.

    Muuten, jos saan kysyä niin kaukankos olet asunut siellä?
    BTW: Mayo county, näytti meistä tosi viehättävältä. Siellä näytti olevan vähemmän uusia maahanmuuttajia.

    VastaaPoista
  6. Simpukka: Muuten samanlaista, mutta täällä saa lautaselle myös mustaa ja valkoista "puddingia", joka muistuttaa tamperelaisten mustaa makkaraa.

    Sira: Ystäni sanoi, että Hannalta on ilmestynyt myös toinen kirja. Ilmeisesti Irlantia siinäkin käsitellään.

    LOL: Parempi ottaa huumorilla, muuten palaa päreet!

    Lissu: Minä sain pehmeän laskun täkäläiseen elämänmenoon, sillä asuimme 12 vuotta Englannissa. Toisaalta kyllä Englannilla ja Irlannnilla on paljon eroakin. Siitä pitääkin kirjoitaa ihan oma postaus.

    Olen ollut täällä lähes kahdeksan vuotta. En muuten ole koskaan käynyt Mayossa.

    VastaaPoista
  7. Mukava kirja! Sain vuosi sitten (kolmikymppisena ;) aidiltani synttarilahjaksi. Nyt Hanna Tuurilta (on Antti Tuurin tytar) on ilmestynyt uusi kirja Irlannin puutarhoista.

    Ja hauska sattuma: vuosi sitten huhtikuussa, kun olin juuri lukenut tuon ekan kirjan, olimme perheen ja anopin ja apen kanssa Dublinin 'Botanic Gardensissa'. Taisin aika kovaaanisesti komentaa lapsia ja sitten huomasin kuinka joku nainen hymyili (isompi porukka, opas mukana)... arvasin, etta suomalainen ja kun menin lahemmas niin Hanna Tuurihan se siina! Kavin sitten moikkaamassa ja kiitin hyvasta kirjasta :)

    VastaaPoista
  8. Niin ja piti lisata: kun reilut 3 vuotta sitten muutimme irkkuihin, odottelimme tv-kaapeliasentajaa... piti tulla 9-10 valilla... tuli sitten yhdelta ja tyyppeja oli kaksi. Toinen kysyi ensitoikseen vessaa ja kun aloin selittaa mista se loytyy, tyyppi vain huikkasi, etta 'juu tiedan, portaiden alla'.

    Esimieheni vaimo on venalainen. Asuivat 2 v taalla ja muuttivat nyt Suomeen. Totesi, etta irkuissa oli paljon helpompi asua, kun irkut ovat mentaliteetiltaan lahempana venalaisia ja nyt pitaa muuttaa tasmallisempaan ja santillisempaan Suomeen...

    VastaaPoista
  9. Leena: Ajattelinkin, että onkohan Hanna Antti Tuurille sukua.
    Teki hyvää lukea tuo kirja, ja huomata, että joku muukin on huomioinut ihan samoja asioita!
    En muuten halua edes muistella meidän remonttia ja sitä odottamista.

    VastaaPoista
  10. No mutta tämä kirja täytyy ehdottomasti laittaa haluttavien-listalle.

    Minä kun muuten luulin, että englantilaiseen aamiaiseen kuuluu myös munaa ja baked beanseja.

    VastaaPoista
  11. Elegia: Kyllä, munaa (kokkelia, paistettua tai upotettua) ja papuja. Me yritämme syödä nykyään vähän terveellisemmin, joten mies laittaa upotettuja munia ja pekonit ja makkarat grillataan, samoin sienet. Voi sitä rasvan määrää, joka kerääntyy grillin "rasiaan".
    Hyvä kirja, kannattaa ehdottomasti lukea.

    VastaaPoista
  12. Minula on tämä kirja blogissani, löydät kirjan nimellä, kun laitat sen hakukoneeseen.

    En ole sitä kovasti uusinut, koska minä toin siinä eislle paitsi kirjoittajan kokemukset terveydenhuollosta Irlanissa, myös sen,e ttä meidän muutto vihreälle saarelle estyi minun riskiraskauteni takia. Kävin jo tapaamassa tulevaa, mahdollista gunekologiani, mutta siitähän minä valasituin: Mies oli kiva kuin mikä, mutta vastaanoton siisteys oli vähän miten sattui. Onneksi emme jääneet,s illä ongelmia tuli ja se vaati minun omaa lääkäriäni. Mutta olen myös kokenut Irlannissa yhden euforisimmista kokemuksistani Connemaran nummilla kohdatessani siellä vastaani juoksevan ponilauman. Minulla oli hetken Connemaranponisiivet!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!