perjantai 19. maaliskuuta 2010

Sepän pajassa

Parin kolmen vuoden välein postiluukusta tipahtaa kutsu kouluhammaslääkäriin. Edellisestä kutsusta onkin kulunut jo kaksi vuotta, joten otimme kutsun vastaan ja koulun jälkeen suuntasimme hammaslääkäriin.

Olen jo kauan sitten lopettanut tiettyjen asioiden vertailun tyyliin: meillä Suomessa.... Tänään ankeaakin ankeammassa odotushuoneessa, puoliksi revittyjä julisteita tuijottaessani, tuli mieleen pienen kotipaikkakuntani suorastaan viihtyisä, ja ai niin puhtaalta, tuoksuva terveyskeskus. Jos lapsi potee hammaslääkäripelkoa, niin tuossa odotushuoneessa se kyllä vaan lisääntyy. Ei lelun lelua, kuvakirjaa, lehteä pöydällä. Hammaslääkärin huone on sitten myös kohennuksen tarpeessa. Uskonpa, että suomalainen hammaslääkäri haukkoisi henkeään "sepän pajan" nähdessään.

Jos ulkoiset puiteet ovat ankeat, henkilökunta puolestaan on kyllä erittäin mukavaa ja osaa käsitellä hyvin lapsia. Tänäänkin tarkastus sujui hienosti, mutta seuraava kutsu tulee vasta kolmen vuoden kuluttua. Ajan saa, tässä välissä, varata vain kiputapauksissa.

Nämä kouluhammashoitolat ovat valtion ylläpitämiä ja ilmaisia, joten se selittää (ainakin minulle) miksi paikat ovat mitä ovat, noin ulkoisesti. Paikan viihtyisyys ei "kuulu" kenellekkään. Minua ainakin siellä työtätekävänä notottaisi odotushuoneen askeettisuus ja repsottavat liput ja laput seinillä. Toisaalta pääasiahan tietysti on, että hampaat tulee tarkastettua ja hoidettua kuntoon, jos tarvetta ilmenee. Mutta kuitenkin...

Suurin osa tuttavistani vie lapset yksityisille hammaslääkäreille, mutta mielestäni kouluhammaslääkärissä tarkastus on paljon huolellisempaa ja siihen paneudutaan kunnolla. Yksityisellä käydessäni lasten hampaiden tarkastus sujui parissa minuutissa, ja lasku oli mielestäni kohtuuton.

Oikomisjonoon pääsee, mutta silloin pitää olla todella huonot purukalustot. Jonossa joutuu olemaan jopa 16-vuotiaaksi asti ja sittenkin saatetaan sanoa, että purenta ei ole "tarpeeksi" paha. Tästä syystä vanhemman pojat hampaat oiottiin yksityisellä oikojalla, joka maksoi meille maltaita. Koska oikomisesta on tullut täällä varsinainen business, kysyin ensin hammaslääkäriserkkuni mielipidettä ja vasta sitten löimme rahat pöytään. Valitettavasti joidenkin  hammaslääkäreiden motiivi ei ole kauniit hampaat ja kohdallaan oleva purenta, vaan vain ja ainoastaan raha.



Pienellä vaivalla tästäkin paikasta saisi viihtyisämmän. Uutta maalia, muutama kehystetty juliste, viherkasvi tai kaksi, ilmoitukset ilmoitustauluun eikä teipillä seinään, lapsille kirjoja ja leluja. Uusista tuoleista ja pöydästä en edes viitsi mainita.

7 kommenttia:

  1. Rahan kiskojia ne on täkäläisetkin hammaslääkärit. Mun mies joutui kolarin jälkeen saamaan implantin, jonka laittoi meidän hammaslääkäriystävä. Seuraavana päivänä oli lauantai ja hammaslääkäri soitti meille ja kyseli miehen vointia ja sekin soitto oli sitten laskussa, vielä korkeaan hintaan, sillä olihan viikonloppu ja silloin soitto on kalliimpaa. Kostoksi vaihdoimme hammaslääkäriä.

    VastaaPoista
  2. Allu: Ja teitte siinä ihan oikein. Laman takia joutuu oikojakin varmasti laskemaan hintojaan. Muuten on tyhjä (vaikkakin kovin viihtyisä) odotushuone.

    Täältä muuten tehdään "hammasmatkoja" esim Unkariin. Siellä juurihoidot, sillat, kruunut yms ovat paljon halvempia kuin täällä.

    VastaaPoista
  3. Mulla vain 2 kokemusta täkäläisistä yksityishammaslääkäreistä ja ei niiden odotushuoneissakaan kehumista. Hoidatan yhä (kalliilla) hampaani Suomessa.

    VastaaPoista
  4. Kyllä sitä osataan kiskoa Suomessakin yksityisillä, hintaerot ovat melkoisia hammaslääkäristä riippuen.
    Täkäläisen silmin katsottuna tuo odotushuone on ihan luksusta :)

    VastaaPoista
  5. Heljä: Tuo oikojan vastaanottohuone oli kyllä mielyttävä kokemus, mutta lasku sitten ei ollutkaan. Ei taida tulla Suomessa hoidattaminen sen kalliimmaksi. Suomessa jouduin korjattamaan täällä tehtyä virhettä...

    Sirokko: En siis enää marise! Joskus vaan ihmetyttää, että kun niin pienellä vaivalla ja rahalla saisi ihmeitä aikaan...

    VastaaPoista
  6. Hammaslääkärissäkäynnit ovat minulle painajaisia sekä Suomessa että Ranskassa. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, jolloin sain olla empaattisen, sympaattisen ja ammattitaitoisen tohtorin potilas.
    Siihen muistoon turvautuen etsin taas rohkeutta ajan varaamiseen.

    VastaaPoista
  7. Simpukka: Kotikyläni hammaslääkäri ei uskonut turhaan puuduttamiseen. Reiät porattiin ja paikattiin ilman puudutusta. Ihme, ettei jäänyt mitään kammoa. Luokkakavereidemme kanssa yhä muistelemme noita kamalia hammaslääkärillä käyntejä. Moni meni sinnen kauhusta kankeana ja itkua niellen. Nyt saan aina kehuja, kun olen niin rauhallinen potilas. Olen vaan niin onnellinen, kun tiedän että varmasti puudutetaan.
    Mieheni kammoaa hammaslääkärillä käyntiä ja menee vasta, kun on ihan pakko.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!