keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Rakkaudesta ruokaan, mutta ei sen laittoon

Ei saisi jossitella, mutta jossittelen nyt kuitenkin. Jos olisin lapseton sikku, olisin take away-ravintoloiden ja Marks&Spenserin vaikioasiakas. Sellainen, jolle paikallinen kiinalainen ravintola lähtettäisi kalenterin kiitokseksi kuluneesta vuodesta. Intialaisessakin minua tervehdittäisiin etunimellä. Sitten kun kyllästyisin noutoruokaan marssisin kasseineni Marks&Spenserin ruokaosastolle ja lastaisin ostoskärryn täyteen valmisruokia. Näin tuntisin hyvää omaatuntoa siitä, että kyllähän minäkin kokkaan (lue kuumennan ruokaa mikrossa tai peräti uunissa).

Näin kirjoittaa joku, joka välillä kylästyy ainaiseen ruoan ostamiseen ja keittämiseen. Sama juttu 365 päivänä vuodessa. Miksi meillä on joka päivä nälkä? En minä ruoanlaittoa vihaa, en ole uusavuton ja osaan kyllä kokata, mutta ruoanlaittoon ei ole syntynyt sen syvempää rakkaussuhdetta. Leipomista harrastan paljon mielummin.Tämän neutraalin suhtaumiseni (siis ruokaan) vuoksi on onni, että en asu esim Italiassa tai Ranskassa, jossa minun oletettaisiin loihtivan toinen toistaan maistuvimpia kolmen ruokalajin aterioita, joita sitten syödään suuren suvun voimin monta tuntia. Ei muuten luonnistuisi minulta!

Englannissa meitä suorastaan hemmoteltiin take away-valikoimalla. Emme kuitenkaan hakeneet ruokaa kotiin edes joka viikko, eikä kiinalainen muistanut meitä kalenterilla. Näin kävi muuten englantilaiselle ystävälleni, joka kalenterin saatuaan sanoi, että nyt on parannettava tavat ja aloitettava kokkaamaan kotona.

Iloinen yllätys onkin ollut, että kyllä täältäkin saa noutoruokaa, eikä se vain rajoitu hampurilaisiin ja ranskalaisiin.5 min kävelymatkan päässä on erittäin hyvä kiinalainen ravintola. Lähi "kylästä" voi sitten hakea tai tilata intialaista, lisää kiinalaista, ylihintaista pizzaa tai grilliäruokaa. "Grilleistä" saa tietysti myös Fish & Chips (kalaa ja ranskalaisia), jos tuntuu, että kolesterolia pitäisi saada ylöspäin ja suolavaje vaivaa. Kunnon kebab-paikka vaan puuttuu.

Noutoruokaankin kyllästyy, ja kun sen terveellisyyden kanssakin on vähän niin ja näin, niin luultavasti keittäisin itse soppaa sinkkunakin. Arvatkaapas mikä nyt kutsuu? No, keittiö tietenkin. Tänään ruokalistalla on eksoottista makarakeittoa ruisleivällä höystettynä. Maistuis varmaan teillekkin!

Ps.Fish & Chipsesitä kirjoitankin joku päivä ihan oman postauksen.

19 kommenttia:

  1. Takuulla maistuisi makkarakeitto,ja ruisleipa minullekkin.
    Teilleppain ei ole sitten tullut asustelemaan turkkilaisia.He varmaan laittaisivat kebabpaikan pystyyn.

    VastaaPoista
  2. Sateenkaari: Jätän sinulle makkarakeittoa ja ruisleipää. Tule syömään, kun ehdit.
    Kaupungin keskustassa on yksi kebab-ravintola nimeltään Istanbul. Turkkilaisia parturiliikkeitä on ja paljon.

    VastaaPoista
  3. "on onni, että en asu esim Italiassa tai Ranskassa, jossa minun oletettaisiin loihtivan toinen toistaan maistuvimpia kolmen ruokalajin aterioita, joita sitten syödään suuren suvun voimin monta tuntia."

    Höhö.
    Me kuoltais nälkään ilman pakastettuja perunoita ja leipäkonetta :D

    VastaaPoista
  4. Mä en ja saa sitä rakkautta ruoanlaittoon syttymään, vaikka kuinka haluaisin. Ehkä, siis EHKÄ sitten, jos voisi tilata rajattomalla budjetilla kotiin ihan mitä vaan, ei tarvitsisi miettiä ruokalistoja eikä sitä, mitä kukakin syö...

    Meikä vääntää ruokaa sillä kokin ammattitaidolla, jonka sain väkerrettyä itselleni, mutta sekin taito häviää miljoonille intohimoisille kotikokeille :D.

    Miks on pakko syödä joka päivä?

    VastaaPoista
  5. Stazzy: Ja minä kun olen luulluut, että te kaikki seillä väännätte upeita aterioita tuosta vaan.
    Natjale: Kyllähän noita reseptikirjoija on vaikka kuinka, mutta kun ei vaan jaksa innostaa uusien ruokien kokeilu. Niitä tuttuja ja turvallisa kokkaan vuodesta toiseen.Tuntuu, että keittiössä menee hirvästi aikaa ja tulos: 10 min ja kaikki syöty ja jäljellä vain sotkuinen keittiö. Ja tunnin päästä taas "oisko meillä mitään syötävää...." Taitaa olla niin, että ei minusta enää tule intohimoista kokkia.

    VastaaPoista
  6. Kotona olen yrittänyt laittaa yksinkertaista ruokaa, haluan tietää, mitä ruoka sisältää, ei liikoja transrasvoja ja muita aineita..

    VastaaPoista
  7. Mä tykkäisin kyllä kokata oikein kunnolla useammin, mutta vastaan tökkää ajanpuute.
    Useammin me kyllä syödään "kotiruokaa" kuin take-awayta, terveellisyyden takia.
    Mutta ah mitä luxusta on soittaa vaki-kiinalaiseen ja saada 10minuutissa mahtiannos herkkuja kotiin tuotuna! Tai omaan vaki "Apacheen" missä tietää puhelinnumeromme perusteella jo mitä tilataan. Heiltä saatiin joulukortti! :) :D

    VastaaPoista
  8. Hannele: Toivottavasti kiinalisen ja intialaisen kana on kanaa eikä jotain ihan muuta!

    MaaMaa: Ilahduitko vai nolostuitko joulukortista?

    VastaaPoista
  9. Mutta ainakin tosi maittavaa lasagnea ja salaattia teet! Meillä on varmaan kaikki take awayt kebab, halal chicken, pizzerioita ja kinkkejä monta, intialaisia, fish & chips jopa nurkan takana, thai ruokaa jne. Mutta kotiin kun tilataan niin se on pizzaa tai kiinalais/aasialaista.

    Täytyykin tästä mennä vääntämään jauhelihapiirakka valmiiksi, kun tehdään vahdinvaihto Koon tullessa kotiin - hänen astuessaan ovesta minä (flunssasta huolimatta) ryntään koululle vanhepain kokoukseen.

    VastaaPoista
  10. Hyvä että mastui. Teillä onkin valinnan varaa, jos nälkä yllättää.
    Toivottavasti kokous menee hyvin. Saavat sinusta hyvän jäsenen vanhempainneuvostoon. Varo vaan! Onko flunssa jo helpottanut.

    VastaaPoista
  11. Eivät taida ranskalaisnaapurit tietää, että päivämme alkaa kaurapuurolla. Sen jälkeen sentään juodaan kupillinen café au lait.
    Tänään paistelin ankanmakkaraa ja tein hiutaleista pottumuusia. Pussista kaadoin kulhoon mâche-salaatinlehtiä, sekaan tomaatti- ja vuohenjuustosiivuja. Ateria valmistui varttitunnissa ja hyvältä maistui.

    VastaaPoista
  12. Simpukka: Älä vaan kerro kaurapuurosta, alkavat muuten karttaa teitä.
    Minä raahaan meille Suomesta ruishiutaleita ja aamulla keitän pojille ruispuuroa. Ei sitten tule ihan heti nälkä koulussa.
    Entäs ne naapurit, kauanko heillä menee päivällisen laittoon?

    VastaaPoista
  13. Kyllähän ruokaa on ihan kiva laittaa, sitten kun on keksinyt mitä tekee. Aika usein tulee pyörittyä kaupassa ympyrää, kun ei kerta kaikkiaan keksi, mitä tekisi. Lopputuloksena kauppakassissa on aina se sama kanapaketti ja tuorepasta ja samat vihannekset ja sama leipä ja sama jugurtti... Onneksi voi vaihtaa välillä kauppaa, ettei ala kassat muistaa, että tuo täti ostaa aina nuo jutut.:)

    VastaaPoista
  14. Minna: Eihän se mieltä ylennä, jos kassa kuiskaa toiselle, että tuolta se Tuorepasta taas tulee!

    VastaaPoista
  15. ...toisaalta olisi parempi olla kassan mielessä "Tuorepasta ja ruislimppu" kuin "Fazerin ja HK:n sininen"...

    Huomenna ajattelin kaivaa pakastimesta omalöytämiä kanttarelleja ja tehdä risottoa!

    VastaaPoista
  16. Me taas ei syödä koskaan mitään take away-ruokaa, mieluummin teen ison salaatin, jonne tulee kaikkea mitä jääkaapista löytyy.

    VastaaPoista
  17. Mä tykkään laittaa ruokaa, mutta kaupassa käymistä inhoan! Kaupassa meinaa iskeä välillä paniikki jos ilman listaa menen :) Aasialainen ruoka (erityisesti japanilainen, thai- ja intialainen) on meidän perheen suosikki, mutta Espanjassa aasilaisen ruoan tarjonta taitaa olla keskittynyt suuriin kaupunkeihin ja meidän kylällä ei ole ole ollenkana mm. thai-ravintolaa eikä kaupoissa ole juuri aasialaisia aineksia :(

    VastaaPoista
  18. Allu: Hyvä konsti saada jääkaappi tyhjäksi!

    Kenza: Intialainen maistuu meille kaikille. Onneksi kaupoista saa jos jonkinmoisia curryvalimiskastikkeita. Kananpalat vaan joukkoon ja hyvältä maaistuu.

    VastaaPoista
  19. Joulukortin saaminen oli sekä ilahduttavaa että nolostuttavaa :D
    Onneksi ne ei sentään tiedä keitä olemme ulkonäön perusteella, kun aina tilataan vain puhelimitse. Varmaan luulevat, että aika isokokoisia ollaan ... ;) Näkispä vaan! ;D

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!