torstai 25. maaliskuuta 2010

Opittu kieli

Muistan joskus lukeneeni artikkelin, jossa kirjoittaja vertasi äidinkieltä ihoon. Opittua kieltä verrattiin taas vaatteisiin. Ajatelkaapa, niitä ihanan pehmeiksi kuluneita suosikki farkkuja. Niin mielyttäviltä kuin ne tuntuvatkin ihoa vasten, ovat ne kuitenkin vain vaatekerros ihon päällä.

Koulussa kadehdin niitä luokkakavereitani, jotka oppivat uusia sanoja, epäsäännöllisiä verbejä ja ääntämisen tuosta vain. Minun piti aina tehdä kovasti töitä, ja sanojen pänttääminen oli todella tylsää puuhaa. Jos koulupäivän aikana oli englantia, saksaa ja ruotsia, tarkoitti se tietysti kolmen kielen läksyjä, uusia sanoja, kielioppia jne.

Poika valitti ranskan verbien vaikeutta. Totesin hänelle, että jotkin asiat pitää vaan opetella ulkoa. Oikotietä ei ole. Epäsäännöölliset verbit pitäisi minustakin lailla kieltää, mutta minkäs teet. Onhan noita englannin speak-spoke-spoken, cut-cut-cut, sing-sang-song värsyjä aikoinaan opeteltu. Muuten, englannin sivulauseen sanajärjestyksen muistisääntö S-P-O-T-P-A on edelleenkin käytössä.

Minulla ei ole erityisen hyvä kielipää, mutta rohkeutta puhumiseen alkeellisellakin kielitaidolla on aina riittänyt. Olin niitä kahdeksikon oppilaita, jotka joutivat aina päntäämään ja kertaamaan. Voi, että otti päähän ne luokan neitoset, joka 10- kokeista saatuaan murjottivat loppupäivän.

Tottakai englanti sujuu ihan mukavasti nykyisin, jopa paikallisella murtella voideltuna (kuulemma). MUTTA vieläkin tulee niitä hetkiä, jolloin ei pysty ihan sata prosenttisesti itseäni ilmaisemaan. Tai sitten kysymyksessä on esim. joku sairaus, tekninen termi, urheilulaji, kasvi jne, jota vaan en englanniksi tiedä. Olympialaisen aikana opin, että ampumahiito on englanniksi biathlon. Eikä siitäkään ole kauan kun ihmettelin, että mikähän sairaus on shingles (vyöruusu). Kalojen nimet myös ovat minulle hepreaa. Sanakirja sanoo, että "Haddock" on kolja. Uskotaan!

Oppia ikä kaikki! En muuten usko, että kukaan aikuisena toiseen maahan muuttanut voi oppia vierasta kieltä täydellisesti. Sen verran olen kuitenkin itsekkin kielen eteen nähnyt vaivaa, että en jaksa ymmärtää niitä muualta tänne muuttaneita, jotka eivät viitsi opetella kieltä. Pitkien työpäivien ja - matkojen jälkeen kävin pari vuotta, kahtena iltana viikossa, englannin tunneilla. Päivälle tuli pituutta, eikä aina huvittanut, mutta menin kuitenkin.

En ymmärrä myöskään työnantajaa, joka palkkaa henkilön palveluammattiin, eikä kielitaito riitä edes vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin. Tässä esimerkkejä elävästä elämästä: autokorjaamolla sanottiin, että auto on korjattu. Kävin läpi kaikki kolme vikaa, jotka nyt ovat siis kunnossa. Yes, yes, no problem. Eivät olleet. Se tärkein "juttu" oli jäänyt korjaamatta, ja auto ei startannut aamulla. Kaupassa ei kannata kysellä mitään onko-teillä-laakerinlehtiä-kysymyksiä. Koska vastaus on NO. Kun sitten itse etsit, niin alkaa löytymään. Ravintolassa on mennyt kerran, jos toisenkin, tilaukset sekaisin ja niiden selvittely onkin sitten ollut toinen juttu.Silloin tuntuu, että on itse jossain muualla lomalla ja olisi pitänyt ottaa sanakirja mukaan. Ompelija ei ymmärtänyt sanaakaan englantia, kun vein vetoketjua korjattavaksi. Yritin vain kysyä, että paljonko uuden vetoketjun vahtoo maksaa, ennen kuin hän sen vaihtaa. Ja kyllä ruokakaupan kassalla pitäisi osata vähän muutakin kuin vain numerot.

Eikä taida olla harvinaista sekään, että  iso rakennusprojekti seisoo. Syy on yksi ja sama: kielitaidon puute. Alihankkijan puolalaiset putkimiehet eivät ymmärtäneet mitä piti tehdä ja räpeltävät sitten jotain sinne päin.

Missä sitten eläkepäiviä vietänkin lupaan, että aloitan kyseisen maan kielenopiskelun jo hyvissä ajoin.

23 kommenttia:

  1. No joo. Tuo kielien päähän pänttääminen on minullekkin varsin tuttua kouluvuosilta. Toisille se oli niin luontevaa ja helppoa, minulle ei koskaan. On helpotus huomata että löytyy samanlaisia sisupusseja, jotka sitten väkisin.... Hyvää loppuviikkoa sinne täältä Suomesta!

    VastaaPoista
  2. Lezzie: Paljon energiaa ja aikaa kieliin kouluvuosina meni. Saksaksi tuskin osaan enää hei sanoa. Ruotsi on jossain tuolla aivoissa passiivisessa tilassa. Saattaisi herätä eloon, jos muuttaisin Ruotsiin - en ole muuttamassa.
    Toivottavasti sieltä jo alkaa ne lumivuoret sulamaan. Ei kai vaan tule lakeuksille tulvia?

    VastaaPoista
  3. Minulla ei ole koskaan ollut kielipaata.Englantia olisi pitanyt opiskella aikoinaan.Turkinkielta olen oppinut ajan kanssa.Aakkoset ja alkeet opetti suomalainen ystavani vuonna 1997,ja sitten omaa opiskelua.Oikeastaan oppiminen on ollut aktiivista kuuntelua,ja keskusteluun osaa ottamsita,kun on ollut pakko.
    Televisio on hyva kielenopettaja.Ja internet.

    VastaaPoista
  4. Minä olen myös niitä joille kaikki maailman kielioppisäännöt ja poikkeuksen poikkeukset ovat hepreaa - minä opin ainoastaan kielikylpymenetelmillä. Lähdin 18-vuotiaana sanaakaan espanjaa osaamatta Meksikoon, ja palasin vuotta myöhemmin ja nyt voin sanoa puhuvani erinomaista espanjaa - espanjan kieliopista en tosin tiedä mitään. Paljon on sellaista erikoissanastoa jota ei osaa, ja olen käynyt nyt ammattikorkeakoulussa espanjan kurssia oppiakseni lisää sanastoa. Aikamoista takkuilua on (tai oli, itseasiassa tuo kurssi päättyi juuri), kun ei ole mitään opiskelutekniikkaa eikä tajua kielioppiasioista. Kielten opiskelu on tylsintä ikinä :).

    VastaaPoista
  5. Sateenkaari: Helpointen kieltä oppii silloin, kun on maassa jossa sitä puhutaan ja kun tietää, että on pakko oppia muuten ei arjesta selviä. Puhuuko miehesi suomea?

    Sari: Voihan sitä espanjan kielioppia opetella itsekkin. Varoitan: paljon epäsäännöllisiä verbejä, mutta paljon helpompaa kuin saksa.
    Kävin Englannissa vuosikausia espanjan tunneilla, mutta sitten muutimme tänne ja tunnit jäivät. Ensi syksynä aloitan varmasti. Mua sitten nyppii nuo kaikki sääntöjen poikkeukset ja etenkin epäsäännölliset verbit.

    VastaaPoista
  6. MItä kieltä puhut poikiesi kanssa?
    Itselläni on aina ollut hyvä kielipää,ja pidän uusien kielien oppimisesta.Kielioppikirjoihin on pieni himo;niitä on kauheasti,etenkin espanjan kielen.

    VastaaPoista
  7. Yaelian: Nykyisin enemmän englantia. Jotenkin se juttu kääntyy aina englanniksi, vaikka pojat suomeankin puhuvatkin. Vastaavat minulle aina englanniksi, paitsi silloin kun ollaan Suomessa.
    Sinä taidat puhua sitten ihan oikeasti hepreaa!

    VastaaPoista
  8. Olipa kiinnostava kirjoitus.
    Koulussa aikoinaan olin sitä mieltä, että minä en vieraita kieliä tarvitse. Kun ei ollut motivaatiota niin numerot kielistä eivät todistusta kaunistaneet. Kielipäätä saatikka kielikorvaa ei ole vieläkään, mutta Ranskanmaalle piti vain päästä, pieneen kylään, jossa pärjää vain maan kielellä. Sitä piti vanhoilla päivillä alkaa opettelemaan. Hitaasti ja suomalaisella sisulla asiat selviävät, milloin paremmin milloin huonommin.

    VastaaPoista
  9. Simpukka: Ja tuosta nostan sinulle hattua!
    Yritin ranskaa joskus opetella erittäin huonolla menestyksellä. Älä anna periksi!

    VastaaPoista
  10. Kiitos hyvästä tekstistä ja kannustuksesta, en nimittäin itekään ole niitä kielipään omaavia :D. Kiitos kans kaikille hyvistä kommenteista! Tämmöset blogit on kivoja, joiden teksteistä syntyy juttua ^^.

    VastaaPoista
  11. Minä olen sitä sukupolvea, joka oppi kielet kirjasta, kuullun ymmärtämisestä ei kukaan vielä uneksinutkaan koulussa, puheesta nyt puhumattakaan. Ajatus juoksee nykyään sujuvasti ranskaksi, mutta kuulemma puhun 'bonois' (annabanranskaa) edelleenkin suomalaisella aksentilla. Englantikin on käyttämättömänä jäänyt melkein luetun ymmärtämiseksi. Olen eläissäni opiskellut enemmän tai vähemmän kahdeksaa vierasta kieltä ja tässä on saldo. Elikä semmoinen kielipää. Nyt tyydyn pitämään yllä vain suomen kielen taitoani, sekin kun on katoavaista pääomaa - kuivuu se ihokin jos sitä ei rasvaa.

    VastaaPoista
  12. Tuo vertaus ihoon ja vaatteisiin on tosi hyvä. Mulle vieraat kielet tarttui kouluaikana päähän varmaan keskimääräistä helpommin, mutta kun niitä ei aktiivisesti ole käyttänyt, taidot on päässeet pahasti rapistumaan. Olisi kiva aloittaa jonkun uuden kielen opiskelu, mutta järki sanoo että kannattaisi myös kerrata niitä kerran opeteltuja...

    Sulle hatunnosto siitä, että pojat puhuu myös suomea (ja vieläpä hyvin) - kielitaito on aina rikkaus.

    VastaaPoista
  13. Kiva postaus. Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka asuvat vieraassa maassa eivätkä opettele yhtään sitä kieltä. Tunnen täällä tunisialaisen siivoojanaisen, joka puhuu ihmeen hyvin saksaa, mutta suomalaisen ystäväni afrikkalainen akateemikkomies asui yli 10v Suomessa eikä osannut suomea. En ymmärrä, millä tempulla hän sai Suomen kansalaisuuden. Tunisialaisnaisen tyttö meni naimisiin tunisialaisen miehen kanssa ja mies ei saa Saksan viranomaisilta viisumia ennenkuin osaa saksan alkeet. Kaksi vuotta hän on yrittänyt ja käynyt ainakin kahdeksan kertaa konsulaatin testissä, mutta aina repannut. Eilen kuulin, että tyttö aikoo nyt ottaa eron, kun ei näy miehellä olevan tarpeeksi motivaatiota päästä vaimon luokse.

    VastaaPoista
  14. Eveliina: Uusi lukia. Welcome! Kirjoittajastakin tuntuu kivalta, kun tulee paljon kommentteja. Kieliä, kun olemme kaikki enemmän tai vähemmän, joskus opiskelleet. Lukiossa olisi kyllä riittänyt kahden kielen opiskelu, mutta kun ei matikka kiinnostanut, niin piti sitten ottaa kieliä tilalle. Saksa oli minulle liikaa, koska ruotsin ja englantin eteen piti tehdä paljon töitä. Vaitettava tosiasia on se, että kielipää on vähän kuin lauluääni toiset laulaa paremmin kun toiset!

    Sirokko: Onneksi on blogi, ettei iho pääse kuivumaan. Muakin jotekin rassaa se ajatus, että kielten eteen on joutunut aikoinaan näkemään niin paljon vaivaa ja tulos: englanti ja suomi. Saksaa en osaa pätkääkään ja ruotsi on jäätyneessä tilassa. Esapanjan opiskelun alan sykysyllä. Kyllä ihmisellä pitää edes yksi harrastus olla!

    Minna: Nuorempi ei suostu puhumaan suomea kuin pakon edessä. Vanhempi puhuu, eikä välitä vaikka kielioppi menee väillä täysin metsään. Hyvä niin! Suomessa pojat hänellä vähän naurelivat, mutta kun poika totesi että sitten kun puhutte englantia yhtä hyvin kuin minä Suomea, ilman että olen sitä edes koulussa opiskellut niin kuin te, niin sitten voitte nauraa. Ovat pitäneet suunsa kiinni!

    Allu: 100% samaa mieltä, että maan kieltä pitää aina opetella. Edes alkeet! Tässä maassa menee valtion vähiä rahoja esim sairaaloissa tulkkaukseen, kun ei suurinpiirtein ymmäretä kysymystä mikä sinun nimeisi on, vaikka täällä on asuttu jo monta vuotta.
    Luulisi muuten jo kymmenen suomenvuoden jäkeen suomikin sujuvan, vaikka erittäin vaikea kieli onkin.
    Miten ihmeessä kukaan voi muistaa onko sana der, das tai die? Kyllä otti pattiin, kun unohti sanan uvun ja koko lause meni kokeissa pieleen. Vieläkin 20 vuotta myöhemmin näen painajaisia saksan kokeista!

    VastaaPoista
  15. Minä taas kuuluin niihin, joille kielet olivat koulussa aina melkoisen helppoja. Tasaista kasia ja ysiä ilman kummempaa panostusta... paitsi ranskasta, jonka kanssa lukiossa olin satunnaisesti melkein epätoivoinen.

    Ja mitä päädyinkään opiskelemaan yliopistoon?
    Siellä tosin meinasi välillä iskeä alemmuuskompleksi, kun kurssikaverit eivät olleet kielellisesti lahjakkaita, vaan äärimmäisen lahjakkaita.

    Sittemmin ranska on ollut pakko opetella, ja kantapään kauttakin, opinnot kun olen tehnyt pääosin täällä. Mutta on niistä kiljoonista tunneista kielioppia ollut hyötyäkin.

    VastaaPoista
  16. Tuollainen sanakirja minullakin on, vaikka en paljon käytä. Kieli on tärkeetä, mutta kyllä se koulussa oli sitkeetä..

    VastaaPoista
  17. Tärkeä aihe! En ymmärrä minäkään miten ihmiset voivat asua vuosikausia maassa opettelematta maan kieltä edes sen vertaa, että arjessa pärjäisi. Tietysti on paikkoja, joissa on oman kulttuurin ja kielen suuria yhteisöjä, esim. China towneja.

    Toisaalta ihmettelen meillä Suomessa ainakin täällä yliopistomaailmassa yleistynyttä käytäntöä, että pitäisi opettaa ja julkaista suurimmaksi osaksi englanniksi. Me humanistit, joille kieli on työkalu, emme välttämättä osaa ilmaista itseämme vieraalla kielellä kuten äidinkielellä, joka on myös tunteen tason kieli. On tietysti kaksi- tai kolmikielisiä tai esim. englantia niin hyvin oppineita. Itse koen kielitaitoni vaillinaiseksi, jos minun pitää kirjallisesti ilmaista itseäni muulla kuin äidinkielellä; en pysty sanomaan mitä haluan. Käytän paljon tätä yleisintä tieteen kieltä, joka on bad english. :) Ehkä 6-12 kk sitä puhuvassa maassa auttaisi hieman.

    Tykkäsin koulussa kielistä ja ne eivät olleet minulle vaikeita; toisaalta puhun välittämättä kielioppivirheistä ja aksentista. Asuessani Sveitsissä lukuvuoden en opetellutkaan Schwiizertüütschiä, vaan Hochdeutschia.

    Minulla on paljon kaksikielisiä ystäviä (su-ru), jotka käyttävät mielellään sanaleikkejä, kuten maksalaatikko = betala lådan.

    Sullahan on Vihreät niityt reippaita poikia!

    VastaaPoista
  18. Stazzy: Mä en muuten ollenkaan tajua, miten kieltä voi oppia, jos ei ole kielioppia pohjalla "selkärankana". Voin vaan kuvitella minkälaisia kielineroja yliopistossa oli opiskelemassa ranskaa...
    Olisin varmasti juossut itkien karkuun...

    Hannele: Infon lukiossa käyttämäni sanakirja hajosi. Oli pakko ostaa uusi. Usein tätä joudun käyttämään, kun autan esim. läksyissä.

    Helena: Itse en ole yliopistossa opiskellut, mutta jos tentiin joutuu lukemaan kirjan englanniksi, niin vastataanko kysymyksiinkin englanniksi vai suomeksi?

    Vanhemmalla pojalla on sana hallussaan, ja eikä silmille hypitä. Voit varmasti kuvitella, minkälaista väittelyä elämä meillä välillä on. Hän kun tietää KAIKEN paremmin kuin minä.

    VastaaPoista
  19. Tenttivastauksen kieli ei riipu onneksi tenttikirjan kielestä, vaan opetuskielestä, mutta luentoja pidetään enemmän ja enemmän englanniksi monella tasolla. Hesarissa kirjoitettiin äskettäin mm. että Helsingin yliopistossa maa- ja metsätieteellisen opiskelijat olivat tehneet valituksen, kun eivät saaneet perusopetusta tarpeeksi suomeksi.

    VastaaPoista
  20. Mä rakastan kieliä ja aina haluaisin oppia uutta. Ongelmana onkin, että alkaa kielet mennä sekaisin ... nyt kun on ranskaa tullut päntättyä niin espanjan alkeet on unohtunut: tai siis menee sekaisin ranskan kanssa. koulussa paitsi ruotsia ja englantia, niin opiskelin saksaa ja venäjää. Tuntuu, että mitä enemmän opiskelee sitä helpommin oppii uutta.

    Mun mielestä kielipää on sellainen taito, että osaa poimia vieraiden sanojen seasta muutamat tuntemansa sanat ja ymmärtää kokonaisuuden. Ja tunnistaa yhtäläisyyksiä eri kielien sanoissa, vaikka lausunta on ehkä erilainen tai kirjoitusasu on vain osaksi sama. Vaikka itse sanonkin, niin juuri sellaisessa "tunnistamisessa" olen hyvä. Ymmärrän hyvin paljon enemmän kieliä kuin mitä osaan puhua.

    En voi ymmärtää miksi englantia osaava ei esimerkiksi ymmärtäisi mitä tarkoittaa "god morgon" .

    Mielenkiintoinen ja mun sydäntä lähellä oleva aihe nämä kielet :)

    VastaaPoista
  21. MaaMaa: Joko ranska sujuu hyvin? Viekkaan, että puolen vuoden kuluttua puhut sitä jo sujuvasti. Sinulle on ilmiselvästi hyvä kielipää.

    VastaaPoista
  22. Mieheni puhuu ja ymmartaa suomenkielta.Puhumme kotona suomea.Mutta han ei ole oppinut kirjoittamaan sita kunnolla.Mina taas olen oppinut myös kirjoituspuolen.En tietenkaan taysellisesti.

    VastaaPoista
  23. No en voi sanoa että ranska sujuu hyvin, mutta verrattuna siihen että olen itse opiskellut niin osaan kyllä sanoa jo paljon juttuja! :) Ja kun on hyvä muistikin, niin ne pänttäykset jää päähän onneksi!
    :) Mä uskon myös, että ranskassa "kielikylvyssä" opin puhumisen nopeasti ... se oikein kirjoittaminen ja kielioppi tarvitsee varmasti oikean intenssivisen kurssin...

    Iloista viikonloppua! :)

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!