maanantai 29. maaliskuuta 2010

Hiljaista

Hiljainen ei ole se adjektiivi, jolla yleensä kuvailen meidän huushollia. Joku koputtaa ovella, jalkapallo-ottelua seurataan olohuonessa, yläkertaan kaivataan äitä, kun on taas säärisuojat hukassa, kissa naukuu ruokaa... Minä kailotan ovella, että nyt autoon ja äkkiä. Harjoitukset alkaavat 10 min kuluttua.

Viikot vierivät vaudilla, enkä usein edes ajattele, että minkälaista arki olisi, jos isäntäkin olisi viikot kotona.
Nyt pojat ovat TAAS lomalla koulusta. Tällä kertaa kaksi viikkoa. Juurihan tässä viikko lomailtiin...

Vanhempi pojista sai idean, että lähtee muutamaksi päiväksi tutaviemme luokse. Perheen äiti on hänta muutaman kerran pyytänyt ja yllätyksekseni poika ilmoitti, että nyt voisi lähteä. Tuttavaperheen poika oli ensin täällä viikonlopun, ja tänään he lähtivät linja-autolla kohti Kerryä. Jännityksellä odotan miten vierailu menee, sillä pojat ovat täysin toistensa vastakohtia. Toinen elää ja hengittää urheilua, toista taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos vain suinkin sää salliin, niin meillä mennään heti ryminällä ulos pallon kanssa. Kaveri puolestan voisi helposti viettää 24/7 tietokoneen ääressä. Toinen puhuu paljon ja on täynä (välillä tosi rasittaviakin) mielipiteitä. Toiselta taas saa lypsää vastauksen ihan simppeliinkin kysymykseen. Meidän poijasta näkee (ja kuulee) heti, jos jokin asia miellyttää (ja varsinkin jos ei mielytä).  Toiselta puolestaan saa saman laimean reaktion asiaan kuin asiaan. Kyllä me ihmiset sitten voimmekin olla erillaisia.

Kuten sanoin, jännityksellä odotan, miten vierailu menee. Suunnitelmissa on, että perjantaina lähdemme häntä hakemaan kotiin. Minä puolestani nautin hiljaisuudesta ja siitä, että saan vetää välillä vähän henkeä. Murkun murinat vievät äidiltäkin välillä voimat. Ehkä muutaman päivän tauko tekee meille kummallekkin hyvää!

Voi kuinka monta kertaa olen toivonut, että lähellä asuisi sukulaisia, joiden luona pojat voisivat piipahtaa ja vaikka välillä olla yhden yön. Kaikille vanhemmille tekee hyvää välillä olla ilman lapsia, ja olla tekemättä yhtään mitään, jos siltä tuntuu.

Illaksi en tarkoituksellakaan suunnitellut mitään ohjelmaa. Pelkkä ajatuskin, että kaukosäädin on vain minun tuntuu luksukselta. Taidankin siirtyä Eastendereitä katsomaan ja valtaan koko sohvan.



Tuo tomaatti ei tannut sitten maistua kovin hyvälle!

4 kommenttia:

  1. Eikö se olekin hassua että jossain elämänvaiheessa tavallinen oleilu kotona ilman jatkuvia velvotteita on luxusta.

    Minulla on enää yksi aikuinen poika kotona. Tytöt ovat "maailmalla". Muistan kuitenkin tuon vaiheen hyvin.

    VastaaPoista
  2. Juu ei ole hiljaista meillakaan ;)

    Nauti siis rauhaisasta viikosta! Meillakin on sellainen edessa, kun kolme lasta neljasta lentaa tanaan Suomeen viikoksi ja vain nuorimmainen jaa kotiin. Tosin nyt meita vanhempia tarvitaan enemman viihdyttajina, kun ei ole isoveli paikalla - usein viikonloppuaamuina menevat keskenaan alakertaan pelaamaan pleikkaa tai katsomaan telkkaria ja me saadaan nauttia pitkista aamu-unista. No, ainakin muu 'huolto' vahenee: ihan outoa menna ruokakauppaan 'pienille' ostoksille ja huomata, ettei pyykkikori pursua teinityton vaatteita, jotka on pakko pesta justnytheti...

    Kahdet naapurit, joitten lapset meilla eniten 'ramppaavat' ovat reissuissa myos, joten saastyttaneen enimmilta ovikellon soitoiltakin. Jee :)

    VastaaPoista
  3. Lezzie ja Leena: Olin ihan "hukassa" illalla, kun oli niin hiljaista. En pistänyt edes radiota päällä. Nautin vain siitä, että kukaan ei tarvinnut minua. Nuoremman ajoin hyvällä omallatunnolla naapuriin. Heidän poika,kun suorastaan asuu meillä ja on jatkuvasti oven takana koputtamassa.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!