torstai 11. helmikuuta 2010

Perunarutto 1845-1849

Raahatessani suurta perunasäkkiä kaupasta autoon tajusin, että perunarutosta ei ole vielä kirjoittanutkaan. Peruna on edelleen Irlannin "kansallisruokaa". Perunoita syödään meilläkin paljon, joten säkki on pian taas tyhjä. Onneksi emme elä täysin perunoiden varassa. Toisin oli 1800-luvulla. 

Perunaruoton tuloksena Irlannin väkiluku putosi kahdeksasta miljoonasta viiteen. Miljoona kuoli nälkään ja maassa velloviin tauteihin, ja kaksi miljoona lähti ulkomaille. Kirjamellisesti nälkää pakoon.

Elämä maasedulla oli surkeaa jo ennen suurta nälänhätääkin. Suuret, monilapsiset perheet asuivat ahtaasti ja elivät jatkuvassa puutteessa, vailla mitään oikeuksia. Suurin osa sadosta meni vuokranmaksuun, joten leipä ei ollut leveää ennen perunaruttoakaan. Etenkin kuukaudet ennen perunasadon valmistumista olivat monessa perheessä tuskallisia. Ruokavarat olivat loppuneet, ja uusi sato ei ollut vielä valmis. Peruna oli köyhien perheiden ruokaa, ja ihmiset olivat siitä riippuvaisia. Sitten eräänä kesänä kauan odotetut perunatkaan eivät olleet enää syötäviä. 

Englantilaiset maaherrat vuokrasivat maatilkkuja katolilaiselle. Osa maaherroista asui pysyvästi Englannissa, eikä heitä kiinnostanut muuta kuin se, että maatila jossain siellä Jumalan selän takana, tuotti voittoa. Tilanhoitajat hoitivat vuokrankeruun isäntien puolesta. Keräsipä vuokrat maaherra itse tai tilanhoitaja, sanoma oli selvä: vuorka tänne tai ulos!

1845 puolet perunasadosta tuhotui, ja seuraavana vuonna tilanne oli pahempi.Taudit velloivat ja nälkäiset ihmiset söivät mitä suinkin vain käteensä saivat: mätiä perunoita, nokkosia...Ne jotka pystyivät, lähtivät siirtolaisiksi Englantiin, USAhan ja Australiaan. Osa oli niin huonossa kunnossa, että menehtyi pitkillä laivamatkoilla. Laivat saivatkin lisänimen ruumisarkkulaivat.

Perunanvarsiin ilmestyneet tummat laikkut olivat ensimmäinen merkki rutosta. Tuloksena oli syömättömäksi kelpmaamaton mätä mukula. Irlantiin rutto ilmeiseti kukeutui Pohjois-Amerikasta. 1845 puolet perunasadosta tuhotui, ja seuraavana vuonna tilanne oli vieläkin pahempi.Taudit velloivat ja nälkäiset ihmiset söivät mitä suinkin vain käteensä saivat. Mäitä perunoita, nokkosia...Ne jotka kykenivät lähtivät siirtolaisiksi Englantiin, USAhan ja Austraaliaan. Osa matkalaisista oli  niin huonossa kunnossa, että menehtyi pitkillä laivamatkoilla. Näitä laivoja onkin kutsuttu ruumisarkkulaivoiksi.

Järkyttävä tosiasia oli se, että samanaikaisesti viljaa ja maitotuotteita vietiin Irlannista Englantiin, eikä Westminsterissä tehty asialle mitään. Irlannin "pieni" ongelma ei englantilaisia päätäjiä kiinnostanut. Maaherrat kylläkin hermostuivat maksamattomista vuokrista ja antoivat vuokralaisille kenkää. Vuokralaiset, ne jotka olivat vielä elossa, jotuivat lähtemään mökeistään, ja vain vahvat selvityivät hengissä.

Apua alkoi tulla muualta hiljalleen. Valitettavasti sitä tuli liian vähän, ja ennen kaikkea liian myöhään. Miljoona kuollutta todistaa sen, että kysymys ei ollut ihan pienestä ongelmasta. Westminsterin herroilla oli luultavasti paljon tärkeämpiä asioita murehdittavinaan, kuin irlantilasten mätänevät perunat ja miljoona kuollutta.

7 kommenttia:

  1. Muistankin lukeneeni tuosta;aihetta onkin käsitelty monessa kirjassa.Kuolleiden luku tuntuu kyllä ihan kauhistuttavalta ,kun ajattelee sitä.

    VastaaPoista
  2. luin jokin aika sitten jostakin että Euroopan viimeinen nälänhätätilanne oli Suomessa 1800-luvulla (nälkävuodet), myös verrattuna Irlannin tilanteeseen. Onko jollakin enemmän tietoa asiasta?

    VastaaPoista
  3. Yaelian ja Rotterdamin Riitta: Suomessa olivat pahimmat nälkävuodet 1867-68. Ihmisiä kuoli nälkän ja tauteihin 150 000-200 000. Eli isoista luvuista oli Suomessakin kysymys.
    Yritin netistä lukea noista Suomen nälkävuosista, mutta yllätyksekseni niistä ei löytynyt paljon kirjoituksia. Irlannin perunarutosta löytyi sivukaupalla kirjoituksia.

    VastaaPoista
  4. Lohdutonta ja julmaa aikaa on siellä perunaruton aikaan eletty.

    VastaaPoista
  5. Miljoona kuollutta ei todellakaan ole vahan.
    Kiitos tietoiskusta.Oikein hyva postaus.
    Oudolta tuntuu,etta viljaa vietiin ulos,vaikka kansa kuoli nalkaan.

    VastaaPoista
  6. Ukrainassa 1932-33 kuoli pakkokollektivisoinnin jälkimainingeissa (viljan pakkoluovutus ja myynti pilkkahintaan) arviolta jopa 2-3 miljoonaa ihmistä nälkään. Siitä löytyy muistaakseni ainakin Kommunismin musta kirja- teoksessa (Le livre noir du communisme. Crimes, terreur et répression 1997, joka on käännetty monille kielille). En nyt löytänyt äkkiseltään tietoa, että kuinka mones ukrainalainen kuoli.
    Mutta Irlannin perunarutto on varmaan yleisemmin tunnettu. Traaginen episodi historiaa. Kuukkeloin muuten just Irlanti + perunarutto ja tämä blogi oli 3. listalla! Hieno postaus taasen sinulta!

    VastaaPoista
  7. Simpukka ja Sateenkaari: ...kansa kärsi nälkää ja samalla ruokaa vietiin Englantiin. Ei mitään järkeä!

    Helena: Kiitos! Paljon turhaa kärsimystä, johonka ei puututa/puututtu. Ent NLssä tapahtui paljon asioita, jotka ovat jääneet vaille muun maailman huomiota. Nälkäkuoleman tuntuu vaan niin kauhealta, varsinkin kun se Ukrainassakin olisi kaiken järjen mukaan voitu estää.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!