maanantai 15. helmikuuta 2010

Arpoja, ostakaa arpoja

Marraskuussa kettiön ikkunalaudalle alkaa kasaantua erinäisiä arpakasoja. Koulun vanhempainneuvosto pyytää kauniisti myymään kirjekuoreessa olevat arvat. Sitten tuli toinenkin kirjekuori koulun kautta.Nyt kirkko tarvitsee kipeästi rahaa, joten tässä olisi viisi arpaa myytäväksi. Yksi lähellä olevista sairaaloista on myös rahantarpeessa, ja saan kasan arpoja myytäväksi. Nyt luulisi jo arvat yhdelle perheelle riittävän.

Eipä mitä "suosikki arpani" eivät ole vielä löytäneet tietään meidän ikkunalaudalle. Nimittän jalkapalloseura tarvitsee myös rahaa toimintansa tukemiseen, ja lähettää joka ikinen vuosi, tietysti juuri ennen joulua, kolme arpaa myytäviksi. Siis vain kolme. Yhden arvan hinta on vaatimattomat 30.00. Ei kai kukaan kehtaa sellaisia kaupustella. En yleensäkään pidä siitä, että naapureita vaivataan milloin milläkin sponsorilistalla. Sponsoroi minua, kun kävelen 5 km jne. Olenkin sanonut pojille, että arpoja ei mennä "kylille" myymään. Liian moni on juuri nyt taloudellisesti niin tiukalla, että kaupustelu on minusta suorastaan väärin.

Työpaikallakin tulee jos jonkinlaista sponsorointi pyyntöä. Vaimoni (jota en ole koskaan tavannut ja miehen kanssankin harvoin jutellut) juoksee mini-maratonin, sponsoroikaa häntä...Joulukuu meni ja tammikuussa rugby-seura lähetti arpoja myyntiin. Vain 10.00 kappale. Sitten piti myös etsiä sponsoreita tukemaan 10 km kävelyä. Jokaisen pitäisi saada kokoon 150.00. Tämä siis arpojen lisäksi. Rahaa kertään uusia pelivaatteita varten. 150.00 sisältyy pelipaita, shortsit, sukat, huppari, lippis, laukku jne. Juttelin asiasta toisen äidin kanssa. Olimme samaa mieltä: pojat tarvitsevat pelipaidat eivätkä laukkua ja lippistä! 50.00 pitäisi riittää pelipaidasta.

Kyllä, lähes kaikki myytäväksi tulevat arvat jne. koskettavat meidän perhettä. Lisäksi on myös satoja muita keräyksiä, joihin pitäisi riittää rahaa. Harrastuksista maksetaan vuosimaksut, ostetaan pelivälineet ja asut. Jos ei itse kyyditä poikia pelimatkoille, niin sitten maksetaan joko bussista tai bensarahaa kuskille. Onneksi meillä pieneksi jääneet mailat, kengät, paidat yms voi säästää pikkuveljelle, mutta jos kaikki pitää ostaa uutena, niin kalliiksi tulee.

Olenkin ottanut sellaisen linja, että ostan vain osan arvoista. En todellakaan osta kolmea 30.00 euroa maksavaa arpaa, vaikka saatan auton voittaakkin ja tiedän tukevani pojalle rakasta jalkapalloseuraa. Sponsorilistalle laitamme itse sopivan summan, mutta naapureilta ei mennä rahaa kerjäämään. Miksi meidän poikien pelipaidat pitäsi olla naapurin ongelma?

Kummassakin koulussa kerättiin rahaa Haitin uhrien auttamiseksi. Oppillaat saivat mennä kouluun omissa vaatteissaan, pientä rahalahtoitusta vastaan. Minusta erittäin hyvä idea. Keräyksiä vaan on niin paljon, että kaikkia järjestöjä ei voi tukea, vaikka suurin osa tekeekin mielestäni arvokasta työtä.

Alan kyllä olla arpoja kurkkuani myöten täynä! Eikö joku voisi keksiä uusia ideoita.


6 kommenttia:

  1. Täällä myydään vessapaperia, pesuaineita, sukkia, joulukukkia, teatterilippuja ja vaikka mitä muuta. Periaatteessa ihan hyvä tapa kerätä rahaa, mutta kun työpaikan kahvihuoneen pöydällä on pahimmillaan 5 erilaista listaa, joissa pyydetään ostamaan jotain ja samalla tukemaan työkavereiden lasten harrastuksia tai leirikoulutoimintaa, alkaa vähän nyppiä. Olen tehnyt periaatepäätöksen, että en osta keneltäkään mitään (paitsi niitä yksiä suklaakaurakeksejä, jotka ovat törkeän kalliita mutta niiiiin hyviä...).

    Toinen yleinen tapa on talkootyöt eli vanhemmat (ja joskus lapsetkin) tekevät joukkueen tai luokan hyväksi hommia vaikka parkkipaikan vahteina urheilutapahtumassa tai inventoivat marketissa maustepusseja.

    VastaaPoista
  2. Arpoja ei ole vielä koululta tullut, mutta sponsorointeja sinne ja tänne. Haitia tuettiin kilometrin kävelyllä koulua ympäri ja pyydettiin 1 euro sponsorointiin, laitoimme enemmän (kuten muutama muukin vanhempi)koska idea ja pyyntö hyvä.
    Sama linja myös siinä, että ovelta ovelle ei lähdetä. Niille, jotka eivät osaa ovella sponsorointia kauputellessaan sanoa edes että mitä sponsoroisin sanon, että anteeksi mutta ei ole käteistä.
    Sieltä ja sieltä sairaalasta soittavalle (ja suoraan sanoen kerjäävälle), että olemme jo valinneet tämän vuoden hyväntekeväisyyskohteemme, onnea keräyksellenne.
    Autan vapaaehtoisesti mitä pystyn niitä mitkä olen itse valinnut, mutta ruikuttamista en tue.
    On kuulemma laskiainen, joten ihanaa laskiaistiistaita!

    VastaaPoista
  3. Voi tuota, meillä oli myös urheiluseuroista myös kaikenlaista myytävää tavaraa, sukkia, kaakkupurkkeja.. Yritettiin ehdottaa, että annamme RAHAA heti, eikä täyttää kotia huonoilla kaakuilla..

    VastaaPoista
  4. Minna: Täällä esim viikonloppuisin urheiluseurojen pojat ovat kauppojen kassoilla auttamassa kassien täyttämisessä. Vieressä sitten yleensä sanko, johon pitäisi heitää rahaa. Arvaas osaako ne pakata laukun mun mieleen???

    Heljä: Et sitten lähde pulkkamäkeen?
    Kerjääminen tosissaan ärsyttää. Olen muuten ihan varma, että osa näistä sponsorointi jutuista on niin huonosti organisoitu, että tiedä sitten minne rahat päätyvät!

    Neljän lapsen äiti: Minäkin olisin sillä linjalla, että maksetaan vähän enemmän jäsen/vuosimaksuja eikä kerjätä.

    VastaaPoista
  5. Arvaan: ne pakkaa tomaatit alle ja muutaman litran maitoa siihen päälle? :)

    VastaaPoista
  6. Minna: Jeps, mutta kananmunista on ilmeisesti sanottu, että ne päällä!!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!