keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Irlannin kansallispeli hurling

"Mitä ihmeen peliä tuo on?", kysyin mieheltäni. Kypäräpäinen pelaaja juoksemassa hurjaa vauhtia kahta keppiä kohden. Maila muistuttaa kaukaa katsottuna pientä leipälapiota, ja sen päällä on pallo. Irlannin kansallispeliä hurlingiahän siellä pelattiin. Hurling laustutaan höörlig, ja muistattehan että tuo ärrä ei suinkaan ole sellainen suomalainen päryttäjä-ärrä, vaan se lausutaan pehmeästi. Siitä vaan harjoittelemaan lausumista! Hurling on Euroopan vanhin kentällä pelattava joukkuepeli. Jo keltit aikoinaan sitä harrastivat, joten mistään uudesta keksinnöstä ei ole kysymys. Peli on nopeatempoista sekä taitoa vaativaa. Jos haluatte yllättää irlantilaisen, avatkaapa keskustelu hurlingistä. Se nimittäin on täällä todella suosittua. Sääntöihin en ole koskaan perehtynyt, koska meillä ei sitä pelata. Vanhempi pojista kävi aluksi hurlingharjoituksissa,mutta pian huomasimme, että aika kentällä kului mailan pyörittelyyn ja jutteluun. Hurlingtähteä ei siis syntynyt. Kavereidensa kanssa pojat hurligiä joskus ulkona pelaavat, joten mailakin on tullut hankittua. Kypärä on must, sillä jos mailan tai pallon saa naamaansa, niin edessä on sairaalareissu. Pallo on nimeltään sliothar (lausutaan suurinpiirten slither). Älkää ihmeessä puhuko irlantilaiseille mistään hurlingpallosta, muuten paljastatte tietämättömyytenne. Naisillakin on joukkueensa. Naiset eivät pelaa hurlingiä vaan heidän peliään kutsutaan camogieksi. Yksi syy siihen, että pojat eivät ole hurlingiin hurahtaneen on se, että poikein protestanttisissa kouluissa sitä ei pelata. Hurling oli katolilaisten laji, eivätkä sitä kunnon protestantit pelanneen. Ajatelkaapas, että urheiluunkin tuo protestantit v katoliset on vaikuttanut. Poikein kouluissa on aina pelattu maa-hockeytä, joka puolestaan oli (ja on osittain vieläkin) protestanttien peli. Onneksi aika on tehty tehtävänsä, ja nämäkin asiat ovat muuttumassa. Lähes kuukauden kestänyt sisäelämä on tehty tehtävänsä, ja nyt on pakko päästä ulkoilemaan. Camogieta tuskin alan pelaamaan, mutta kävelylenkit palaavat päiväohjelmaani tänään. Sumuisen aamun jälkeen ulkona paistaa aurinko kutsuvasti, ja paljastaa samalla likaiset ikkunat. Ikkunat saavat odottaa pesijäänsä, sillä nyt on kävelylenkin vuoro. Hurleymaila ja lumiukon "jämät"

16 kommenttia:

  1. Kivaa tietoa. Enpä tiännykkää et eri uskonnoil on eri pelit..

    VastaaPoista
  2. Kiitos tietoisusta.Taas tuli minullekkin taysin uutta tietoa.
    Ja eipahan olisi minusta tuon pelin pelaajaa.
    Kuinkahan paljon eilaisia kentalla ja ulkona pelattavia peleja maailmasta oikein löytyykaan.
    İhanaa,etta paasette jo ulkoilemaan.
    Meilla kanssa ei kohta ikkunoita nae ulos,mutta vetta sataa viela,joten pesu saa odottaa.

    VastaaPoista
  3. Hannele: Onneksi ajat muuttuvat ja ihmiset sen mukana. Joko tiellä tarkenee?

    Sateenkaari: Juuri palasin lenkiltä. Aluksi oli vähän kylmä, mutta sitten lisäsin vauhtia ja tuli suorastaan kuuma. Sain uuden askelmittarin joululahjaksi, joten otin sen mukaan.

    VastaaPoista
  4. Taas kiva postaus kulttuuriin ja identiteettiin (kai myös?) liittyvästä asiasta. Hyviä ulkoiluhetkiä teille, meillä täällä eteläisessäkin Suomessa jatkuvat hyvät hiihtokelit!

    t. Helena

    VastaaPoista
  5. Mä muistan joskus kuvailleeni hurlingia näin: "amerikkalaisen jalkapallon ja suomalaisen pesäpallon yhdistelmä, paitsi että kaikilla on pesäpallomailat ja harvalla suojia" :D Säännöistä ei ole hajuakaan, mutta näyttää erittäin vaaralliselle, kun sillä mailalla tuntuu saavan hutkia vaikka millä korkeuksilla. Ja katsomoonkin se pallo lentää helposti, joten kypärä ois varmaan poikaa myös kentän reunalla ;D
    Ja Wayne's World leffassa "hurl" = yrjötä ...
    Että joo :)

    Maa-hockeyta pelaa meidän töissä parikin kolleegaa tyttöliigassa. Sekin vaikuttaa aika rajulle, harva se päivä ku ei ole kolleegalla jonkinlaisia ruhjeita ympäri kehoa...

    VastaaPoista
  6. Ei vielä kannata pestä ikkunoita, jos niistä näkee suunnilleen läpi (nimim. miten niin ne jäi syksyllä pesemättä). Mielummin se kävelylenkki.

    Esikoisesi yritti joskus selittää hurleytä mulle, ei ihme etten oikein tajunnut. Pesäpallo on helpommin tajuttavaa! Enää 4 kuukautta kauden alkuun...

    VastaaPoista
  7. Hurley olikin ihan uusi juttu mulle.Kiitos esittelystä!
    Onneksi ovat ilmat sellaiset,että pääsette taas kävelemään;-)

    VastaaPoista
  8. Helena ja Yaelian: Kyllä teki hyvää, kun pääsi vähän happihyppelylle. Meinasin jo tulla mökkihöperöksi.

    MaaMaa: Nyt on tullut uusi sääntö, että aikuistenkin pitää pitää kypärää päässä. Katsojia sääntö ei koske!!! Mies on aikoinaan saanut hurleymailasta päähänsä. Silloin ei kypäriä käytetty.
    Hockeyssä kanssa sattuu ja tapahtuu. Onneksi olemme vielä säilyneet loukkaantumisilta.
    Rugby pelottaa eniten. Se vasta rajua onkin.
    Minä vaan pienenä leikin barbeilla ja inhosin liikuntaa. Nämä urheilugeenit eivät ole Suomesta!

    Minna: Käydään ne säännöt läpi uudestaan ensi kesänä. Sinä voit sitten päivittää onko pesäpallossa tapahtunut mitään uudistuksia.

    VastaaPoista
  9. Muistan aikoinaan kun yksi nuori mies yritti tehdä vaikutusta esittelemällä hurley pelissä saamiaan ruhjeita "tähän kun osui, niin meni taju, tähän laitettiin xx tikkiä" jne. En ollut kauhean vaikuttunut.
    Tuosta kypäräpakosta aikuisilla en ollutkaan tiennyt. Ihan hyvä juttu.
    Täällä nyt kaksi päivää satanut vettä ja tuullut vaakasuoraan, mutta en valita kun ei ole lunta! (mutta käytän tekosyynä, etten ole ollut ulkona muuta kuin 5 minuutin koulumatkat)
    Nautinnollisia kävelylenkkejä
    toivottelee
    Heljä

    VastaaPoista
  10. Treffit kakkospuolella alariveillä? Sovittu. :)
    Ei niissä säännöissä pysy enää selvillä, kun joka vuosi muuttuu jotain. Toivottavasti kuitenkin se säilyy, että vain yksi saa olla kerrallaan mailan kanssa liikkeellä.

    VastaaPoista
  11. Rouva Hoo: Enää ikään ei valiteta sateesta, eihän?

    Minna: Selvä. Niitä jokereitakin on pilvin pimein.

    VastaaPoista
  12. Hyvä että on kypäräpakko nykyään!
    Joo, rugby on kyllä hurjaa! Olen pari kertaa ollut matseja katsomassa ja järkytyksestä jäykkänä seurannut kenkien nauloista syntyviä haavoja. Yhelläkin pelaajalla korva puoliksi repesi irti, ja joku valkku laitto vaan muutaman kierroksen teippiä pään ympäri, että korva pysyy paikallaan ja mies jatko peliä! Mutaa, hikeä ja verta jokapuolella! Apua!

    VastaaPoista
  13. MaaMaa: Ymmärrät varmasti, että en ollut innoissani, kun poika halusi aloittaa rugbyn peluun. Tykkää kovasti ja selitti minulle, että paikka jota hän pelaa ei ole "vaarallinen". Yritän keksiä tekosyitä, miksi en halua mennä pelejä katsomaan. Säännöt ovat kuulemma erittäin tarkat, mutta jos tulee kenkä naamaan niin minkäs teet!

    VastaaPoista
  14. Työkaverin lapselle viilsi jääkiekossa luistin haavan kaulaan ja seuraavana vuonna sama poika jäi taklaustilanteessa kasan alimmaiseksi ja käsi murtui. Kun se parantui, niin tuli aivotärähdys skeittirampilla. Urheilu on vaarallista riippumatta lajista (siksi sitä en harrastakaan...).

    Mutta voin kyllä kuvitella äitiparan tuskan, kun lapsi haluaa harrastaa ja harrastus ei ole postimerkkeily tai lintubongaus omassa pihassa. Ole siinä sitten kannustava vanhempi!

    VastaaPoista
  15. Ei vitsit, kaiken se uskonto sekoittaa..

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!