torstai 17. joulukuuta 2009

Stressitöntä joulua

Sain pari vuotta sitten ystävältäni tekstiviestin vähän ennen joulua. Viesti hymyilyttää vieläkin. Marttojen legendaarinen ohje kuuluu: siivoa kaapit vain, jos aiot viettää siellä joulun!

En ole kaappeja siivonnut tänäkään jouluna, enkä suostu joulusta stressaamaan. Koti on koristeltu, lahjat ostettu ja ensi viikolla käymme ostamassa vain jouluruoat. Vietämme joulun täällä Irlannissa, joten sekin vähentää stressiä. Jouluna matkustaminen, etenkin lentäminen, ei ole kivaa. Äidin tänne tulo toi joulun tullessaan, ja hän on ollut suurena apuna jouluvalmisteluissa.

Joulustressistä minulle tulee aina mieleen eräs joululomalle lähtöpäivä. Asuimme tuolloin vielä Lontoossa. Töissä oli ollut hirvä kiire koko viikon. Olin ruokatunnilla käynyt ostamassa pari kassillista herkkuja Suomeen vietäväksi. Töistä sain vielä viime minuteilla viinipulloja, suklaarasioita jne. Päivä oli niin kiireinen, että ostamani voileipäkin unohtui syömättömänä laukkuun. Mies soitteli töistään, että ei pääse lähteämään normaalia aikaisemmin. Niinpä tietysti! Edellisenä iltana olin tukenut junaratoja, tonttupukua ja lukemattomia lahjapaketteja matkalaukkuihin.

Olin juuri lähtemässä kotiin, kun törmäsin ulko-ovella käyttämämme taksifirman omistajaan. Hän antoi minulle raskaan, helskyvän pussin kiitokseksi yhteistyöstä kuluneena vuotena. "Tämä raskas pussi tähän vielä tarvittiikin", tuskailin mielesäni. Lähdin juoksujalkaa raahaamaan ostoksia, joululahjoja ja sitä pahuksen raskasta helisevää pussia päiväkotiin.

Poika siellä jo odotteli minua, ja ennen kaikkea matkaa Suomeen. Toivotin hyvät joulut hoitotädeille ja vilkuilin samalla kelloani. Vielä pitäsi ehtiä kotiin ja sitten oli tiedossa hitaasti etenevä matka ruuhkassa Heathrowin lentokentälle. Jonoja, tungosta, matkalaukkuja...

Lastasin pojan, kassit ja pojan varavaatelaukku rattaisiin. Juuri kun olin avaamassa ovea, tuli yksi "tädeistä" jouksujalkaa perääni, ja antoi ison laatikollisen pojan tekemiä joulukoristeita ja muuta taidetta. Voi ei, mitenhän tämä saadaan vietyä kotiin? Ulkona oli alkanut satamaan, kello tikitti, lento lähtestyi... Laatikon laitoin sadekuomun päälle, ja lähdimme kotia kohti.

Sata metriä ja kaikki hyvin, kunnes rattaiden pyörä osui kiveen ja laatikollinen pojan taidetta levisi ympäri jalkakäytävää. Samalla helisevän kassin ripa antoi periksi, ja pussissa olleet gini- ja viskipullot vierivät vesilätäkköön (siinäpä erittäin sopiva lahja naiselle: giniä ja viskiä, olisivat edes ostaneet viiniä). Poika purskahti itkuun ja halusi pois rattaista. Vesisade sen kuin yltyi. Pidin toisella kädellä kiinni hytkyviä rattaita ja toisella yritin pelastaa varmalta vesilätäkköön hukkumiselta lumiukkoa, joulupukkia ja kuusenkoristeita. Siellä vesilätäkössä sulassa sovussa uiskenteli nyt osa koristeista ja ne pahuksen viinapullot, kimalteilla hötstettyinä.

Ohikulkia loi minuun paheksuvan katseen...ja sanoma oli selvä: "sitä on sitten aloitettu joulunvietto hyvissä ajoin...ja vielä pieni lapsikin mukana!" Silloin minultakin pääsi itkut! Emme ikinä pääsisi Suomeen jouluksi.

En enää muista, miten matka Suomeen meni. Ilmeisesti mies ehti ajoissa kotiin. Pääsimme ruuhkista huolimatta kentälle ja koneeseen. Muistan vaan rättiväsyneen äidin, ympäriinsä levinneet taideteokset, huutavan lapsen ja tikittävän kellon. Unohtamatta niitä pulloja, jotka eivät edes menneet rikki siinä hötäkässä!

Stressitöntä joulunalusaikaa kaikille!

12 kommenttia:

  1. Uskon, etta tama joulu menee huomattavasti leppoisammin ;)
    Kylla tuossa itku paasisi jo karskimmaltakin!!

    VastaaPoista
  2. Huh,Huh!
    Kyllapa oli sattumia kerrakseen.Tapahtumat ovat,kuin jostain komediasta.
    Monella on tuollaista touhua ilman mitaan matkaakin.
    Sinulla on todella ollut ihanaa,kun aiti on auttelemassa.
    Terveiset sateisesta Antalyasta.

    VastaaPoista
  3. No, olipas sinulla tosi stressaava kokemus. Joskus surkeat tilanteet vain tulevat peräkkäin. Pitipäs sen paheksuvan ohikulkijankin tulla lisäämään kurjuutta. Onneksi lopulta pääsit kuitenkin Suomen matkalle.

    VastaaPoista
  4. Karoliina: Kyllä menee, en ota mitään paneita. Eikä tarvitse matkustaa!

    Sateenkaari: Nyt minua tuo kyllä jo naurattaa. Etenkin ne pullot. Äiti lupasi tehdä ensi viikolla lanttu-ja perunalaatikot. Kyllä kelpaa!

    Simpukka: Tuosta on aikaa jo yli kymmenen vuotta. Aina olen ehtinyt koneeseen, joten ilmeisesti ehdin tuonakin jouluna. Jatkoyhteyksiltä on myöhästytty, mutta siitä ei voi syyttää meitä.

    VastaaPoista
  5. Äitini on martta, joten tuo oppi mennyt hyvin perille. Taitaa olla jossain kalenteriluukussanikin... tai bloggauksessa ... tai jossain.
    Olen ollut Suomessa jouluna vain yhden kerran täällä asuessani. Yksin ollessani ja lapsettomana tein mielelläni töitä aattona ja tapaninpäivänäkin, joulupäivänä sitten vietin turvalukkopäivää omaa jouluani viettäen. Joskus kävelin jouluaamun kirkkoon.
    Tänä vuonna olisin mielelläni mennyt mutta Koo ei saanut lomaa ja lennot liian kalliit.
    Nautinnollista jouluviikkoa!
    Heljä

    VastaaPoista
  6. Kaunista joulun aikaa teille. Löysin tänne sattumalta toisen blogin kautta ja liityin joukkoon lukijaksesi. On mukava lukea teidän arksia asioita täältä koto suomesta käsin.

    VastaaPoista
  7. Ihana tuo kaappineuvo! :D

    Uuh, olipas teillä kerrassaan epäonnea. Onneksi pääsitte Suomeen!

    Kannatan itsekin stressittömiä jouluja. En jaksa panikoida lahjojen, korttien tai siivousten takia. Tosin tällä kertaa jänskättää vähän joulutunnelmaan pääseminen täällä Espanjassa.

    Todella ihanaa, että äitisi on teidän seurana ja apuna.

    VastaaPoista
  8. Heljä: Hinnat ovat huipussaan, kun Suomeen ei lennä mikään lentoyhtiö suoraan. Toivotaan, että tilanne kesää kohti korjaantuu!

    Wilhelmiina: Tervetuloa! Uusia lukijoita on aina kiva saada. Toivottavasti saatte kauniin valkan joulun. Tänne en lunta toivo. Menee koko maa muuten sekaisin.

    Kenza: Ei se joulu stressaamalla parane. Täällä ilma kylmenee kylmenemistään. Toivottavasti EI vaan tule liukkaita kelejä.

    VastaaPoista
  9. Heh...anteeksi kauheesti, mutta ei voinnu nauramatta lukea!
    Juu, sua ei varmaan naurattanu silloin?
    Mitä muuten tapahtui sille voileivälle?

    VastaaPoista
  10. Arjaanneli: Kyllä minuakin nyt hymyilyttää. Juttu tuli mieleen, kun aukaisin joulukoristelaatiokoita. Sieltä löytyi muutama vesilätäköstä pelastettu kuusenkoriste.
    Taisi voileipä veittää joulunsa siellä laukunpohjalla!

    VastaaPoista
  11. Minäkin olen tuon neuvon kuullut ja noudattanut sitä kiitettävästi. Tämänkin joulun alla siivosin vain lasivitriinin - kaapin, jonnne näkee sisälle! Mukavaa joulunaikaa!

    VastaaPoista
  12. Pikkusisko: Kiitos! Et kai sinne lasivitriiniin mene jouluasi viettämään!!!!!
    Toisaalta sieltä kyllä pöly näkyy. Hyvää Joulua sinulle.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!