keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Olis vähän kiire

Lähikaupassa tulee piipahdettua useasti viikon aikana. Henkilökuntakin on tullut tutuksi. Tänään minulla oli lievästi sanottuna kiirus, ja tietöiden ja surkean sään takia olin jo valmiiksi myöhässä. Kenelläkään muilla ei sitten ruokakaupassa ollutkaan kiire, ei sitten mihinkään. Viidestä kassasta onnistuin valitsemaan sen hitaimman. Kassaneiti (tai siis rouva) on aina yhtä iloinen ja puhelias. Olen ihan varma, että hän on koko ikänsä asustanut kaupan lähistöllä, sillä hän tuntee KAIKKI asiakkaat. Siis ihan kaikki. Minua edeltäneen miehen kanssa juttua riitii ja riitti ja riitti. Ja kun vihdoin tuli maksamisen aika, alkoi minun kärsivällisyyteni olla jo lopuillaan. Eikö mitä, mies otti kolikkopussin taskustaan (siis pienen muovipussin, joka oli täynä kolikoita). Siinä sitten laskettiin, ja vihdoinkin oli 25.30 koossa. Huokasin jo helpotuksesta, kun kassaneiti iloisesti ilmoitti että voi hän vaihtaa ne loputkin kolikot seteleiksi. Taskusta löytyi vielä toinenkin pussi, ja siinä juttelun lomassa (entisen työkaverin vaimon kuulumiset käytiin tässä vaiheessa läpi) laskettiin pennosia. Mies lähti tyytyväisenä seteleidensä kanssa kotiin. Minä sitten hampaitani kiristelen, yritin jotain hymyntapaista. Odottelin kassini kanssa, että pääsisin pakkaamaan ja ulos. No, eihän se nyt ihan niin mennyt. Kaksi naista ilmestyi paikalle esittelemään suruvalittelujaan kassaneidin vanhan tädin kuoleman johdosta. Minä sinä vilkuilen kelloa, mutta sillä ei näytänyt olevan vaikutusta jutusteluun. Päästiin maksuvaiheeseen, ja kassa minulle kertomaan, että kyllä on hirveä päivä kun esimieskin sairastui, eikä kaupassa ole ketään vastaavaa töissä. Mumisin jotain ja juoksin pois paikalta... Seuraavan asiakkaan kanssa kuului, jo iloinen liverrys naapurin syntymäpäivistä... Miten jotkut voivatkin olla aina juttutuulella? Nimimerkillä Silloin Tällöin Tuppisuu Tässä lähikauppa jouluvalaistuksessa Pukki putoaa hetkellä millä hyvänsä

6 kommenttia:

  1. Kauppa tekee varmaan konkurssin jos tuon kassaneidin paikalle joskus istuukin tuppisuu. Asiakkaat ei mitenkään osaisi sopeutua... Kiirekin taitaa olla vaan pohjoismaalainen keksintö, mitä tapahtuu jos myöhästyy..

    VastaaPoista
  2. Sirokko: Jaksan ihmetellä, kun hän on aina hyvällä tuulella ja juttua piisaa!
    Kyllä vaan kiire välillä pukkaa päälle, vaikka kuinka yrittää sitä vastaan taistella.

    VastaaPoista
  3. Sama taalla aika usein.Kiire ei saa olla.Monessa paikkaa virkailijat juttelevat tuttujensa kanssa siina työnsa lomassa.
    Ei onnistuisi Suomessa työpaikoilla.
    Kivahan se on ,etta kassa hymyilee ja juttelee,mutta se ei ole kivaa,jos todellakin asttuu olemaan kiire johonkin.

    VastaaPoista
  4. Voi tiedän! Ja juuri se kassa sattuu kun on kiire hakemaan lasta koulusta tai posti menossa kiinni tai muuta.
    Viikonlopputervehdykset Droghedasta,
    Heljä

    VastaaPoista
  5. Mekin jonotimme tänään Sainsburyssa jokusen vartin. Ihmiset ostavat ihan uskomattomia määriä ruokaa. Ehkä käyvät sitten vain kerran viikossa kaupassa tai jotain, mutta silti.

    ja sitten kun kassa yleensä kysyy auttaako hän pakkaamisessa. No tämä herra halusi apua, joten kamat seisoo tiskillä, kun kassa vetää ensin niitä läpi ja sitten pakkaa niihin köykäisiin muovipusseihin. Miehellä oli ostoskärry aivan täyteen tupattuna tavaraa. Täytyy sanoa, etten ole ikinä nähnyt niin täyttä kärryä.

    VastaaPoista
  6. Sateenkaari: joo ja minusta ihmisten pitäisi myös tajuta, että hän on työssä. Nuo surunvalittelut olis voinut esittää jossain muualla, eikä kaikkien kuullen kassalla!

    Heljä: Minulla on joulujuhlia, myyjäisiä ja poikien kuskaamista viikonlopuksi. Ei tule aika pitkäksi. Joulukoristeet ovat vielä ullakolla.

    Elegia: Minä tulin kanssa siihen johtopäätökseen, että englantilaiset käyvät ostoksilla kerran viikossa ja siihen ei tahtonut aina yksi kärry riittää. Toisaalta siellä on taloissa todella huonosti säilytystilaa....mihinhän he kaiken ruoan varastoivat?

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!