maanantai 21. joulukuuta 2009

Riverdance

Eilen näytettiin televisiossa otteita Riverdance-tanssiesityksestä. Se esitettiin ensimmäisen kerran Eurovision laulukilpailuiden väliajalla 1994 Dublinissa. Tanssiesitys sai upen vastaanoton. Perinteisessä irlantilaisessa kansantansissahan jalat tekevät työn ja käden ja ylävartalo "lepäävät". Jean Butler ja Michael Flatley olivat kerrassaan upea pari.Vanhempi poikani katsoi esitystä ja antoi kuulua miten järkyttävää, tylsää, surkeaa jne katsottavaa tuo esitys hänestä oli. Minä siihen, että kyllä se tiedetään että et Riverdancesta perusta. "Mistä sinä sen tiedät", tivasi poika. "Kuule, sinä inhosit Riverdancia jo ennen syntymääsi", jatkoi kaikkitietävä äiti. Menimme nimittäin katsomaan Riverdance-showta mieheni kanssa vähän ennen joulua Lontoon Hammersmithissä. Teatteri oli tupatentäynä ja tunnelma katossa. Minä vaan en pysynyt näytöksestä ison vatsani kanssa nauttimaan. Kun tanssijoiden jalat iskivät ensimmäisen kerran lattiaa, hermostui vauva ja alkoi oman Riverdancinsa (pikku-nyrkeillä vahvistettuna) masussa. Jos paukkui tanssioden kengät lavalla, sain minä tuntea pienien jalkojen ja nyrkkien iskut ihan omalla paikalla. Näytös loppui huikeisiin taptutuksiin, ja samalla vauvakin rauhottui. Eli kyllä se tuli, kiitos vaan, ihan selväksi, että poika ei pidä Riverdancesta. Jos Riverdance on tylsää, niin joulu ilmeisesti ei ole. Poika nimittäin päätti, että nyt saa tämä uiminen riittää, ja hän lähteekin tästä joulunvietton. Poika syntyi myöhään jouluaattona, kaksi viikkoa etuajassa. "Hieman" epävireinen kouro tuli sairaalaan meitä synnyttäjiä viihdyttämään. Pistin kädet korville, kun tädit lauloivat oven toisella puolella joululauluja. Tiuskasin kätilölle, että tämä on ihan tarpeeksi kivuliasta muutenkin, ei tuonne enää tarvita kuoroa kiekumaan. Toisaalta ihan samasta asiasta kuorokin lauloi: pienestä poikavauvasta, joka syntyi jouluna hänkin. Kylläkin paljon alkeellisimmissa olosuhteissa ja ilman kätilön avustusta. Se joulu meni pientä nyyttiä ihmetellessä ja ihaillessa. Kotiin pääsimme tapaninpäivänä. Nyt "nyytti" on jo pitkä miehenalku, jonka kanssa otamme yhteen milloin mistäkin ja monta kertaa päivässä. Ehkä sekin päivä vielä koittaa, että sulassa sovussa voimme katsella Riverdancea vaihtamatta kanavaa kymmentä kertaa. Toivossa on hyvä elää. Tekokuusi tänäkin vuonna! Kuusi näyttää "livenä" paljon paremmalta.

12 kommenttia:

  1. Menet vaan YouTubeen ,etsit Riverdance-videon,kopioit sen koodin, ja lisäät sen siellä "muokkaa html-kohdasta. Toivottavasti selvisi...

    VastaaPoista
  2. Yaelian: Kiitos..onnistui jotenkin, mutta mites saan sitten "ruudun" blogiini.
    Kopioin siis koodin,mutta mitä teen siellä "edit HTMLssä"? Ilmeisesti tein jotain väärin, kun tuli vain näkyviin tuo osoite.
    Sorry, en ole tekniikan ihmelapsi!

    VastaaPoista
  3. Ihana Riverdance tarina. Miriam tanssahtelee välillä irkkutanssin tahtiin ja tyylin, enkä yhtään laittaisi pahakseni jos siitä tulisi harrastus.
    Mukavaa joulunalus tiistaita!
    Heljä
    ps. meilasin e-mail osoitteeni, toivottavasti tuli perille (joskus kuulemma mun diginetistä lähettämät meilit menevät roskapostiin)

    VastaaPoista
  4. Heljä: Nyt viet hänet heti tammikuussa tanssitunnelille. Kiva harrastushan siitä tulisi. Valitettavasti sähköpostisi ei koskaan tullut perille. Yritätkö vielä vihreatniityt@hotmail.com
    Toivotaan, että ilma lämpenee. Nämä tiet ovat ihan kamalia jäisenä.

    Ebrufin: Poika on väärässä ja me oikeassa. Niinhän se AINA on!!

    VastaaPoista
  5. Mäkin rakastan River Dancea! Olen nähnyt täällä Dublinissa 3 kertaa, enkä saa tarpeekseni. Muistan nuo euroviisutkin, luomouduin tanssijoiden taidosta; erityisesti tuosta "steppauksesta": mikä täsmällisyys! Mulla tulee kyynelet silmiin silkasta taitojen ihailusta! (kyllä: siitäkin! ;D)
    Ja ne suosionosoitukset, mihin yleisö lopuksi räjähtää, oli kaikille ilmiselvä viesti: Riverdance is a SUCCESS! :)

    VastaaPoista
  6. Minäkin pidän riverdancesta, kaunista katseltavaa. Poikasi on osannut järjestää itselleen juhlavat synttärit kynttilöineen :) Tosin minulla on ystävä joka on syntynyt jouluaattona ja valitti aina ettei saanut synttärilahjoja erikseen...

    VastaaPoista
  7. MaaMaa: En nyt ihan kyynelehdi sitä katsoessani, mutta upeaa katsottavaa Riverdance kyllä on.

    Sirkko: Yritämme aina laittaa lahjoja vähän erikseen, että tulee tunne että saa kahdet lahjat. Tämä poika ei asiasta kyllä yleensä valita. On alistunut kohtaloonsa! Se siitä sai, kun oli niin hätäinen.

    VastaaPoista
  8. Joulukuun lapset ovat kivoja, naimisissa sellaisen kanssa, mukavia joulun päiviä.

    VastaaPoista
  9. Blogi luettu tähän asti tortunpaiston ja karjalanpiirakoiden rypytyksen lomassa. Hyötyliikuntaa harrastetaan lumikolan kanssa (kenen idea on 60 metrin pihatie, kysyn vaan) ja kuusi sulaa autotallissa. Aatto kotonakotona ja sitten ihmettelemään järvenrantaa. Jouluterkut koko sakille!

    VastaaPoista
  10. Hannele: No tuohan oli hyvä kuulla.

    Minna: Hetikö ne pisti sinut töihin? Kerro terveisiä ja mukavaa joulua koko perheelle.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!